Onko teitä paljon jotka elävät suhteessa rakastamatta puolisoaan?

Rakkaus on paljon enemmän. Intohimo sammuu hoitamatta, rakkaus voi kestää siitä huolimatta. Rakkautta on sitoutua, vaikka tunteet sanois muuta. Rakkaus on enemmän tekoja kuin tunteita. Jos sulla ei ole tunteita, ala harrastaa rakkautta. Nyt olet valinnut itsekkään tien, joka johtaa lopulta eroon. Miten mies rajoittaa elämääsi? Etkö kehtaa olla muiden miesten kanssa, kun olet avioliitossa? Ilman rakkautta ei jaksa elää, mutta rakkauden salaisuus on rakastaa ensin itse, eikä vaatia ja odottaa toiselta. Mikäli haluat eron, ja hajottaa kotisi, tee sitten niin ja kanna tekosi seuraukset, mutta älä vieritä syytä miehesi niskoille ellei kyse ole siitä, että hän pahoinpitelee sinua henkisesti tai fyysisesti.

hyvin tarkasti, mitä elämältään haluaa. Elämätilanteet kullakin ovat niin ainutlaatuisia, että vaikeaa on alkaa täällä ketään neuvomaan. Kukin kokee oman elämässä ja tunteensa niin eri tavoin.



Olen itse miettinyt pitkään oman onnellisuuteni, en niinkään enää avioliiton kannalta tilanettani. En tiedä, mitä tulisi tehdä tilanteessani. Oikeaan rakastamiseen kuuluu myös teot ja toisen tunteiden huomioiminen. Minusta on väärin, että odottaa toiselta muuttumista ja olosuhteiden hyväksymistä vedoten siihen, että näin se vain nyt on ja sopeudu äläkä valita.



Haluan kirjoittaa joitain omasta tilanteestani, sillä olen todella vaikeassa tilanteessa omassa liitossani. Meillä on myös pieniä lapsia, yhteinen laina ja kaikki on juuri niinkuin tässä yhteiskunnassa tavallaan kuuluukin olla.

Miehelleni tämä on paras mahdollinen tapa elää. Hänessä ei ole ihmisenä mitään vikaa, koen hänet hyvin läheisenä ja tärkeänä ihmisenä itselleni. En vain ole onnellinen hänen kanssaan. En ole ollut vuosiin. Meillä on täysin erilaiset elämänarvot, ajatusmaailma ja tarpeet. Hänen mielestään mitään ongelmia ei ole, minä vain teen niitä ajattelemalla ja pohtimalla.



Hän ei ymmärrä, miksi en vain voi olla tyytyväinen ja elää tässä hetkessä. Hänelle riittää, että olisin ja eläisin vain tekemällä hänen haluamiaan asioita ja olemalla onnellinen hänen kanssaan, jakaen hänelle iloa tuottamat asiat ja kokemalla asiat kuten hän. Hän loukkaantuu, jos esitän omia näkemyksiäni asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä ja jotka minusta eivät ole. Tilanne onkin usein se, että olen vain aina samaa mieltä, hyvin neutraalisti ja sanon vain että tyyliin hienoa ja on upeeta. Ja hän ihmettelee, että eikö muuta -tyyliin??



Jollakin tasolla tiedostan tai ajattelen, että miehelleni tämä elämä tällä tavoin palvelee häntä. Se on helppoa. Helppoa tehdä suuria hankintoja, saa lainaa koska tulomme ovat melko hyvät yhdessä. Seksi meillä on hänen tarpeistaan lähtevää. Se nimenomaan seksiä, ei rakastelua, joka tähtää hänen tyydytyksen saavuttamiseen.



Hän ei ole kuitenkaan välinpitämätön, vaan hän huomioi minua, saan häneltä paljon lahjoja, hän on vastuullinen ja asiansa hoitava ihminen. Ehkä tässä tämä suurin ristiriita onkin. En edes haluasi saada häneltä mitään, sillä minusta tuntuu, että näin "ostamalla" olen tavallaan velvollinen korvaamaan hänelle antamansa huomion. Tarkoitan sitä, että kyllä hienovaraisilla vihjeillä ikäänkuin jopa vaatiikin tätä korvausta. Ja koska hän on nähnyt niin valtavaa vaivaa vuokseni, en tietenkään voi olla antamatta. Mutta oloni tämän jälkeen on kaikkea muuta kuin onnellinen.



Taustalla on paljon tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta ja matkan varrelle mahtuu kaikenlaisia koettuja asioita, jotka ovat elämäämme vaikuttaneet.

Kunhan toimeen tulla keskenämme, niin hyvä! En edes luulottele, että jossain toisessa suhteessa tunteen paloa ja hehkuvan kuumaa rakkautta kestäisi vuosikymmenet kaiken sen arjen pyörittämisen ja lapsilauman keskellä.



Välillä tietysti tulee hetkiä, jolloin asia harmittaa kovasti, mutta toisaalta taas me ollaan ME. Yhteen kasvettuja perheen vanhempia. Käsi sydämellä en voi sanoa rakastavani miestäni, eikä hänkään varmaankaan minua. Joskus se silti sanotaan, ettei tule mitään nokkapokkaa puolin tai toisin. Vaikka kyllähän sen kumpikin tietää...



Meillä on kuitenkin toimiva perhe ja se on tärkeintä tällä hetkellä. En haikaile mitään pilvilinnoja, joita ei välttämättä edes ole olemassa.

Rakkaus on paljon enemmän. Intohimo sammuu hoitamatta, rakkaus voi kestää siitä huolimatta. Rakkautta on sitoutua, vaikka tunteet sanois muuta. Rakkaus on enemmän tekoja kuin tunteita. Jos sulla ei ole tunteita, ala harrastaa rakkautta. Nyt olet valinnut itsekkään tien, joka johtaa lopulta eroon. Miten mies rajoittaa elämääsi? Etkö kehtaa olla muiden miesten kanssa, kun olet avioliitossa? Ilman rakkautta ei jaksa elää, mutta rakkauden salaisuus on rakastaa ensin itse, eikä vaatia ja odottaa toiselta. Mikäli haluat eron, ja hajottaa kotisi, tee sitten niin ja kanna tekosi seuraukset, mutta älä vieritä syytä miehesi niskoille ellei kyse ole siitä, että hän pahoinpitelee sinua henkisesti tai fyysisesti.

Outo ajatus. Ymmärrän kyllä intohimon ja rakkauden eron mutta minusta tämän kirjoittaja kuvaa lähinnä velvollisuuden tunnetta, ei rakkautta.

Itse elän rakkaudettomassa liitossa velvollisuuden tunteesta ja koska en halua vahingoittaa lasteni isää tarpeettomasti. Hän on sanonut että ero olisi hänelle liikaa - erityisesti taloudellisesti ja taloudellinen turvallisuus on hänelle tärkeää. En siis rakasta häntä mutta en halua vahingoittaakaan. Kärsin itse tilanteesta ja jossain vaiheessa ehkä joudun valitsemaan onko oma vai hänen terveytensä tärkeämpi.

Olen vuosikausia yrittänyt "harrastaa" rakkautta, osoittaa sitä jos millä tavalla mutta kun vastakaikua ei tule niin ei kukaan jaksa loputtomasti. Siinä mielessä olen antanut periksi enkä syytä itseäni siitä - olen yrittänyt ja nyt myönnän että en enää jaksa. Rakkaus on kuollut, mutta arvostus on jäljellä.

Rakkaus on paljon enemmän. Intohimo sammuu hoitamatta, rakkaus voi kestää siitä huolimatta. Rakkautta on sitoutua, vaikka tunteet sanois muuta. Rakkaus on enemmän tekoja kuin tunteita. Jos sulla ei ole tunteita, ala harrastaa rakkautta. Nyt olet valinnut itsekkään tien, joka johtaa lopulta eroon. Miten mies rajoittaa elämääsi? Etkö kehtaa olla muiden miesten kanssa, kun olet avioliitossa? Ilman rakkautta ei jaksa elää, mutta rakkauden salaisuus on rakastaa ensin itse, eikä vaatia ja odottaa toiselta. Mikäli haluat eron, ja hajottaa kotisi, tee sitten niin ja kanna tekosi seuraukset, mutta älä vieritä syytä miehesi niskoille ellei kyse ole siitä, että hän pahoinpitelee sinua henkisesti tai fyysisesti.

Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa arki sujuu hyvin, jopa loistavasti mutta miehesi suorittaa elämää. Hän suorittaa lapset ja kotityöt ja haluaa kuitenkin jotain muuta. Todellista keskusteluyhteyttä ja ystävyyttä ei ole, intohimosta puhumattakaan. Minä en tyytynyt tuohon ja nyt molemmat, minä ainakin, olen paljon tyytyväisempi ja iloisempi.

on myös tuota. Täydellistä suoritusta jokaisesta asiasta. Tunnetta ei ole missään mukana. Ei missään. Hän osaa kyllä suorittaa rakkauden tunnustukset, erityisesti silloin kuin hän kokee onnistuneensa erityisen hyvin jossakin asiassa. Hänestä puuttuu ikään kuin "henki".



Joku muuu saattaisi kokea hänet hyvinkin eri tavalla, mutta koska olemme niin erilaiset, tämä on tätä. Ja hän tulee äärimmäisen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sillä osaa keskustella yleispätevästi asiasta kuin asiasta.



-4