Lue keskustelun säännöt.
Miksi ahdistun murkkuikäisen lapseni puheista?
06.06.2010 |
Miten saada oma sietokyky kasvamaan ja oppia päästämään teinin puheet toisesta korvasta ulos? Minulle tulee jotenkin tosi paha mieli hirveän herkästi esikoisen puheista. Milloin koko perhe on kamala, milloin koti inhottava, piha ihan hirveä, meidän perhe-elämä teinin kannalta kamalaa orjaleiriä jne... Ja tällaiset puheet oikein rauhallisen ja mukavan viikonlopun päätteeksi, jolloin teinin ei ole edes tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia kesäloman alusta.
Juu, tiedän, murkut on murkkuja. Silti nuo puheet jotenkin loukkaavat, koska koen yrittäväni parhaani lapsen suhteen. Kyllä, vaadin teiniltä osallistumista kotitöihin, koska minusta on tärkeää, että lapset oppivat niitä (joita meillä vaaditaan lapsilta minun mielestä kohtuullisesti, miehen mielestä liian vähän, teinin mielestä orjaleirimäisesti). Toisaalta lapsetkin tarvitsevat lomaa ja siitä ovat nyt viikonloppuna saaneet nauttia. Olen myös järjestänyt "omaa aikaa" lasten kanssa, myös tämän teinin. Teini pääsee myös lomalle perheestäkin mummolaan (itse haluaa) ensi viikolla, joten luulisi asioiden olevan hyvin. Silti löytyy marinan aiheita.
Onko normaalia pahoittaa mieli teinin puheista? Miten oppisin olemaan vähemmän herkkä arvostelulle? Itse en ole saanut käydä läpi murkkuikää äidin kanssa, koska menetin äitini jo pienenä. Voiko johtua siitä, että en osaa suhtautua murkkuikäiseen tyttäreen?
Kommentit (7)
Teini purkaa päässään pyörivää myllerrystä ja helpointahan se on äksyilyin ja paskanpuhunnan kautta. Vertaa esim. uhmakohtauksia saavaan pikkulapseen, joka ei ekalla kokeilukerralla osaakaan vielä ajaa pyörällä, jonka jälkeen hän potkaisee uutta pyörää ja huutaa päälle, että "tää pyörä on ihan tyhmä". Jos siihen menee sönköttämään väliin, saa helposti itsekin kuulla olevansa tyhmä, kun puolustaa sitä kivaa uutta pyörää. :D
Teinillä on ihan sama vaihe menossa, eivätkä aivot osaa suodattaa kaikkea. Siksi suustakin pääsee ulos vaikka mitä. Teini pyristelee rajoja vastaan, mutta on kuitenkin tyytyväinen siitä, että aikuiset ovat hänestä kiinnostuneita ja suojelevat mm. rajojen avulla. Aikuisen hommana on toimia lapsen tunteiden likakaivona ja pysyä itse jämäkkänä kuin rautaputki. Jos lähtee mukaan teinin (tai uhmaikäisen) pahaan oloon, lapsi vain pelästyy ja hämmentyy.
Lapsi hakee tekemisillään ja sanomisillaan reaktiota aikuiselta. Joskus on syytä olla vihainen tai tirauttaa vaikka itkutkin, että lapsi tietää miten pahasti sanat sattuvat tai miten terävä on nyrkinisku käsivarteen. Suurin osa ajasta kannattaa kuitenkin pysyä rauhallisena. Kesälomallaan määkyvälle teinille voi vaikka suoraan sanoa, että "joo, kyllä mää ymmärrän että on ihan hirveetä vaan lomailla. Otas kuule tosta ruohonleikkuri ja mee ajamaan nurmikkoa, niin olo paranee". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoja murkun kanssa elämisestä. Hänellä on mukavaa, leppoisaa näkemystä, mutta teksteissä on myös täyttä asiaa. MLL:n Vanhempainnetissä on paljon hyviä juttuja ja näkökulmia, kannattaa vilkaista myös erilaisia materiaaleja (työkirjoja jne.): http://www.mll.fi/vanhempainnetti/
Teinien aivotoiminta lamaantuu ja taantuu tietyksi ajaksi ja puheet pitää suhteuttaa siihen.
Teini purkaa päässään pyörivää myllerrystä ja helpointahan se on äksyilyin ja paskanpuhunnan kautta. Vertaa esim. uhmakohtauksia saavaan pikkulapseen, joka ei ekalla kokeilukerralla osaakaan vielä ajaa pyörällä, jonka jälkeen hän potkaisee uutta pyörää ja huutaa päälle, että "tää pyörä on ihan tyhmä". Jos siihen menee sönköttämään väliin, saa helposti itsekin kuulla olevansa tyhmä, kun puolustaa sitä kivaa uutta pyörää. :D Teinillä on ihan sama vaihe menossa, eivätkä aivot osaa suodattaa kaikkea. Siksi suustakin pääsee ulos vaikka mitä. Teini pyristelee rajoja vastaan, mutta on kuitenkin tyytyväinen siitä, että aikuiset ovat hänestä kiinnostuneita ja suojelevat mm. rajojen avulla. Aikuisen hommana on toimia lapsen tunteiden likakaivona ja pysyä itse jämäkkänä kuin rautaputki. Jos lähtee mukaan teinin (tai uhmaikäisen) pahaan oloon, lapsi vain pelästyy ja hämmentyy. Lapsi hakee tekemisillään ja sanomisillaan reaktiota aikuiselta. Joskus on syytä olla vihainen tai tirauttaa vaikka itkutkin, että lapsi tietää miten pahasti sanat sattuvat tai miten terävä on nyrkinisku käsivarteen. Suurin osa ajasta kannattaa kuitenkin pysyä rauhallisena. Kesälomallaan määkyvälle teinille voi vaikka suoraan sanoa, että "joo, kyllä mää ymmärrän että on ihan hirveetä vaan lomailla. Otas kuule tosta ruohonleikkuri ja mee ajamaan nurmikkoa, niin olo paranee". :)
Näinhän se on!
ap
Itelläkin kokemuksia jo kahdesta ja kolmas tulossa pian murkkuikään. Mutta jos jaksat rakastaa ja välit pysyvät hyvinä, kuuntelet häntä ja hänen tarpeitaan ja suodatat nuo kuohut, niin varmasti muutaman vuoden päästä kaikki ok taas. Muista kertoa, että rakastat, välität myöskin. Ei pelkkiä sääntöjä. Tsemppihalit!
Ei tietenkään pelkkiä sääntöjä. Mutta en kyllä aio olemassa olevia sääntöjä poistamaankaan sen vuoksi, että teini ei enää haluakaan tehdä mitään!
Jyllä meillä puhutaan tunteistakin ja halitaan. Vielä onneksi saan tehdä sitäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja MIKÄ VIELÄ TÄRKEÄMPÄÄ ON MYÖS NÄYTTÄÄ SE. Vaikka murkku ei näyttäisikään, niin miettii kyllä myöhemmin sanojaan jos näkee loukanneensa äitiään. Kun lapsi on vihainen hän peilaa sitä vanhempien kautta ja on tyytyväinen kun saa takaisin vihaisen reaktion. Mutta suru hämmentää ja saa miettiämään (ehkä) sanojaan seuraavalla kerralla.
Itelläkin kokemuksia jo kahdesta ja kolmas tulossa pian murkkuikään.
Mutta jos jaksat rakastaa ja välit pysyvät hyvinä, kuuntelet häntä ja hänen tarpeitaan ja suodatat nuo kuohut, niin varmasti muutaman vuoden päästä kaikki ok taas. Muista kertoa, että rakastat, välität myöskin. Ei pelkkiä sääntöjä.
Tsemppihalit!