Lue keskustelun säännöt.
En saisi pitää yhteyttä lapsiini...
06.04.2010 |
Sekä ex-vaimoni että nykyinen avovaimoni pyrkivät kaikin keinoin keinoin estämään/vaikeuttamaan yhteydenpitoani lapsiin. En saisi edes puhua lapsieni kanssa, en olla missään tekemisissä. Ymmärrän toki avokin ja exsän motiivit, mutta mielestäni heidän pitäisi tajuta, että noin ei ole mitään tarvetta tehdä tai toimia.
Exsän näkökulmasta: meillä on kaksi sarjaa lapsia. Toiset ovat exsän edellisestä avioliitosta ja ovat jo aikuisia. Ovat jo saaneet aikaiseksi kaksi lastenlastakin. Eivät enää asu kotona. Sitten toinen sarja on yhteistä pilttiosastoa. Viime keväänä äitinsä otti pilttiosaston, pakkasi autoon ja päätti lähteä toisen miehen matkaan.
Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että se olikin isi, joka kehtoa oli keinutellut. Pilttiosasto ei rakastunutkaan heti uuteen isäpuoleensa, ei tykännyt isäpuolen vieraasta kodista ja niin: ikävöivät omaa isäänsä. Vielä saman illan aikana ex-vaimo soitteli minulle ja aneli hakemaan lapset takaisin kotiin. Pilttiosasto oli nostanut sellaisen metelin/itkun tälle uudelle lemmenparille, että heidän oli pakko palauttaa lapset minulle. Eivät pärjänneet pilttien kaa…
Exsän mielestä olin ollut paha ja ilkeä hänelle ja vittuillut, mikä oli tappanut hänen rakkautensa ja pakottanut hänet hakemaan lohtua muualta. On täysin totta, että tuli vittuiltua raskaan puoleisesti exsälle. Oli aihettakin. Ainakin lastensuojelu oli sitä mieltä. Sanoin samat asiat, mitä olin vittuillut exsälle lastensuojelulle. Lopputulema oli se, että lastensuojelu olisi halunnut VALVOTUT TAPAAMISET PILTEILLE. Miettikää tätä: aika pahasti täytyy äidin tyriä, että lastensuojelu alkaa puhumaan ”valvotuista tapaamisista”.
OMASSA MIELESSÄÄN exsä menetti piltit minulle. Ei ollut ymmärtänyt, että lapset olivat isän hoidossa ja hän käytännössä vain eleli siinä siivellä, osallistumatta oikeasti perheen arkeen. Lapset eivät oikeasti olleet hänen koskaan…
Joo, ei mennyt äidin aikeet pilttiosaston kanssa oikein putkeen. Mutta entäpä sitten vanhempi osasto? Exsä oletti, että ilman muuta lähtevät hänen puolelleen (biologisen äitinsä). Myös tässä exsän odotukset eivät täyttyneet. Se olikin ollut isäpuoli, joka oli kehtoa keinuttanut (jo toisen kerran!). Kaksi aikuisista tytöistä haistattivat paskat äidilleen, huorittelivat ja panivat välit poikki pitkäksi aikaa.
Nyt on välit uudelleen solmittu, mutta yhä vieläkin exsäni tekee kaikkensa ja painostaa vanhempia tyttäriä, että he eivät saisi olla missään tekemissä mun kaa. Ja nämä taas eivät perusta äitinsä puheista, vaan pitävät minuun yhteyttä (mutta ovat hankalassa välikädessä). Kun vielä ostin talon ”ulos” ex-vaimolta, niin hän kokee, että on menettänyt kaiken minulle. Talon, kaikki lapset.
Romantiikka ja kynttilänvalo uuden miehen kanssa eivät ehkä tunnu aivan korvaavan näitä menetyksiä... Viettäisi nyt sitä uutta onnellista elämäänsä… Turha toivo. Exsä vainoaa minua ja uutta avopuolisoani kaikin mahdollisin keinoin mitä kuvitella saattaa. Itseäni ihmetyttää viha avopuolisoani kohtaan, koska tästä naisesta ei ollut mitään tietoa vielä siinä vaiheessa, kun exsä jo asui eri osoitteessa toisen miehen kanssa. Ja exsä on ehtinyt jo mennä naimisiinkin tämän uuden miehen kaa…
Avokkini taas sanoo, että hän ei halua, että aikuiset tyttäret (joiden isäpuoli siis olen) tulevat meillä edes käymään. Avokki on kyllä saanut niin kylmää kyytiä exsäni käsittelyssä, että on yleensä luojan ihme, että hän jaksaa katsella moista menoa. Lisäksi on vielä pilttiosastoni siinä kateltavana.
Vanhemmat lapset eivät kaikilta osin ole heti riemusta kiljuen hyväksyneet uutta avopuolisoani. Luulen, että he ehkä kokevat avokkini vieneen heidän aikaisempaa paikkaansa. Vanhemmat tyttäret näet viettivät paljon aikaa minun kanssani ennen avoliittoani (paljon enemmän kuin ex-vaimo, vaikka olimme silloin naimisissa vielä). Mutta yleisesti ottaen vanhempien lasten asenne avokkia kohtaan on ihan asiallinen.
Mutta kaikki, mikä viittaa ex-vaimooni on kuin punainen vaate avokilleni. Avokki hyväksyy varauksettomasti vain pienimmän piltin, koska hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä sana ”äiti” edes merkitsee. Minkäänlaista tunnesidettä ei ole biologiseen äitiinsä. Ikäjärjestyksessä seuraavan piltin kaa tilanne on jo hieman epäselvä, hän tietää, kuka äiti on ja jonkinlainen tunneside on olemassa äitiin. Tämä aiheuttaa ambivalenssia suhtautumista lapseen avokkini taholta.
Itse ajattelen, että lapset - myös ne aikuiset tyttäret, ovat kärsineet jo aivan tarpeeksi tästä erosta. Ei ole mitään syytä jatkaa vihanpitoa, koska peli on selvä. Exsä naimisissa. Minulla avovaimo. Ja pilttiosasto on minun huostassani kuitenkin niin, että tapaavat biologista äitiänsä kerran viikossa. Pelin pitäisi olla selvä ja kaikki voisivat omalla tahollaan tehdä elämälleen mitä haluavat.
Suurin syyllinen on exsäni, koska hän surutta koettaa manipuloida koko lapsikatrasta minua vastaan, mikä ei tietenkään ei onnistu. Lapset tietävät ja tuntevat kuka kehtoa on keinuttanut ja äidin puheet ja teot aiheuttavat vain pahaa mieltä sekä hämmennystä.
Mutta mitä mieltä olette siitä, että avokki kieltää vanhempien lasten tulon kotiimme? Miten minun tähän kannattaisi suhtautua?
Kommentit (8)
Toivon ettei ole tulossa uusia lapsia tämän nykyisen avokin kanssa.
Jos avokki ei pysty täysin hyväksymään tätä pilttiosastoa elämäänsä slumppaisin avokin pellolle.
Avokin on myös hyväksyttävä isommat lapset osana sinun elämääsi.
Kun solmii parisuhteen on otettava koko paketti eikä vain osia siitä.
Neuvo, keskustele vakavasti avokin kanssa pelisäännöistä ja tee selväksi että pakettiin kuuluu sinä+kaikki lapset. Avokin ei tarvitse välittää exästä mutta exäsi kanssa tehdyt on hyväksyttävä 100 %:sti.
Miksi näin sanon on huoli lasten tulevaisuudesta ja heidän kehityksestään tasapainoisiksi nuoriksi ja aikuisiksi.
Yksi vaihtoehto on että lapsiesi kanssa ilman vakavaa parisuhdetta ellet löydä naista joka hyväksyy myös lapset. Avokin asemaa voi muuttaa pelkäksi panoksi silloin tällöin.
ps. olen nainen ja tätä mieltä, tulosta tää avokillesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exsän kyvyttömyys olla äiti on johtanut ajan saatossa siihen, että minä olen lapsille sekä isä että äiti. Ja näin miehenä on kyllä omituinen tilanne… Myöskään ympäristö ei tajua eikä aina hyväksy sitä, että tilanne on tämä. Minä käyn töissä ja hoidan lapsia metsän keskellä olevassa talossa, siis maalla. Minulle ei tapahdu koskaan mitään muuta kuin että hoidan lapsia. En osaa edes mistään muusta puhuakaan.
Minun elämäni on kyllä aikaa kylmää kyytiä, jo pelkän pakollisen kuvion pyörittäminen on kova homma. Pienimpien pilttien terveysongelmiin on vasta löytynyt ratkaisu ja tämä on helpottanut tilannetta niin, että aikaisempi ”yövuoro” (lasten valvottaminen) on jäänyt pois. Käytännössä en vieläkään osaa nukkua öisin, en ole vielä sopeutunut siihen, että ei tarvi valvoa joka yö.
Ja piltit on niin kiinni minussa vieläkin, että ”pelkkä panokin” on jo vaikeasti järjestettävissä. Enkä osaa oikein hahmottaa, että minulla olisi sellainen suhde, jossa vain nussitaan ja ei muuta sitten. Piltit yleensä aamuyöstä muutenkin hiipivät viereeni nukkumaan…
Itse asiassa tuo yövuoro lasten kanssa ajoi exsäni lopullisesti pois kotoa (omasta mielestään hän tarvi yöunensa, vaikka ei ollut edes töissä). Kun lapset olivat yönkin minun kanssa valvottaen, ei siinä paljon seksiä voinut harrastaa…
On totta, että olen niin kiinni lapsissa, että minun kanssa on vaikea tehdä mitään muuta kuin sellaista, jossa lapset voi jollain tavalla olla mukana. Ketäpä naista sellainen nyt kiinnostaisi? Mutta hyvin yksinäinen olo kyllä tulee, jos on yksin metsän keskellä lapsilauman kanssa. Toki lapset hukuttavat minut hellyyteen ja rakkauteen, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin naisen kainalo, mun mielestä ainakin…
aivan normaalia yksihuoltajan elämää, minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tietysti lapset vievät kaiken vapaa-ajan, kun ovat pieniä.
Kukaan ei saisi KOSKAAN estää vanhemman ja lapsen välistä kanssakäymistä. Eli avokki ulos jos yrittää sitä estellä.
että heidät voisi jo omassa sängyssään pitää yöt läpeensä, niin tee niin. Luulen, että yksi syy avokkisi oireiluun on puhdas mustasukkaisuus. En usko että hän vihaa näitä lapsia. Eli saisitte yöt olla kahden... siis toki jos joku pahoissa unissa herää ja itkee, niin toki lohdutellaan, mutta opiskeltaisi pikkuhiljaa omiin peteihin.
Sitä kainaloa se nainenkin kaipaa varmasti. :) Ja huomioit naista, vaikka yhdessä lasten kanssa puuhailisittekin.
avokkisi ei vaikuta kovinkaan järkevälle sijoitukselle, jos ei tajua että lapset ovat osa sinua. Hän ei myöskään voi suhtautua noihin vanhempiin lapsiin noin, koska hekin ovat osa sinua. Olet valinnut jo yhden huonon naisen, aiotko jatkaa samalla linjalla jatkossakin? Olisiko vakavan keskustelun paikka? En oikein ymmärtänyt, miten ex-puoliskosi vaikuttaa lapsiinne, jos he asuvat sinun kanssasi ja hänellä on tapaamisoikeus valvotusti(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He kun tietävät kuinka paljon lapset vaativat huomiota. Siitä ei tarvitse edes erikseen puhua.
Voihan lapsetonkin olla koulutettavissa "äidin" rooliin, mutta aikaa ja voimia se vie. Se kun ei ole kuitenkaan jokaiselle luontevaa.Ja avokkisi taitaa kuulua tuohon ryhmää, jos viitsii vaatia ettet näkisi omia lapsiasi. Minua loukkaisi tuollainen suunnattomasti, enkä varmasti jatkaisi suhdetta, vaikka kuinka kainaloa ikävöisin.
se nykyinen avokkisi pois kuvioista, että lapsillesi (ja sinulle itsellesikin) tulee jonkinsortin perherauha. Sitten järjestät elämäsi kuntoon, rutiinit lapsille kohdilleen -ja olen varma, että tapaat mukavat naisen joka hyväksyy sinut piltteinesi!! Ja piltit samoin tämän uuden ihmisen.
Mutta viimeiseen kysymykseen on ihan selkeä vastaus; jos avokkisi yrittää sabotoida sinun ja lastesi välejä, ei ole kuin yksi oikea teko. Sinä ilmoitat avokille, että lapset tulevat vanhemmilleen aina ensimmäisinä, eikä avokki voi (eikä hän saisi edes yrittää!) tehdä asialle mitään muuta kuin hyväksyä tai häipyä.
Toivottavasti et missään nimessä harkinnut avokin pistämistä lasten onnen edelle..??