Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä tuota meidän kuopusta. Se huutaa ja raivoaa koko ajan.
06.06.2010 |
Siis se on huutanut, valvonut, möykännyt, riehunut, raivonnut nyt 2,5 vuotta. En voinut olla lasten kanssa kotona pidempään kun mun pää ei kestä jatkuvaa huutoa ja raivoa.
Mikään ei käy, ruuat ei kelpaa, nukkua ei koskaan voi, tavarat lentää, kaikki on huonosti. Ja kasvatettu on kuin veljensäkin, joka on ihan toista maata.
Olen nyt ollut koko viikonlopun lasten kanssa yksin, mies töissä, ja tulen hulluksi. Tajusin taas miksi oli pakko lähteä töihin nopeasti. Ei tuon lapsen käytös ole enää normaalia, se on niin räjähtäväluonteinen että en ole toista tavannut. Mitään poikkeavaa hänessä ei ole todettu, siis sairauksia tmv.
Olisi joskus kiva viettää hänenkin kanssaan leppoisaa päivää, eikä aina sitä samaa sotaa. Ja jos on iloinen, karkailee (tielle!), kiipeää vaikka minne, syö koiran ruuat, hajottaa vitriinin ovet, saan koko ajan VIELÄKIN juosta sen perässä. Ei hetkeksikään voi jättää.
Olen ihan loppu. Onneksi olen töissä, jotta elämä jatkuu.....
Nimim. Maailman huonoin äiti
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se on huutanut, myökännyt ja raivonnut nyt jo vuoden. Mikään ei käy, ruuat kelpaa, tavarat lentää, kaikki on huonosti. Onneks sentään nukkuu joskus. Mitään poikkeavaa hänessä ei ole todettu. Onneksi olen myös töissä.
ja ihan normaali lapsi on.Eli ei välttämättä ole lapsesi päässä mitään vikaa,lapsia vaan on erilaisia.
t.toinen huono äiti ;),joka välillä väsyy riehakkaan pojan kanssa.
Eli en tarkoita, että lapsen hoidossa olisi asiat huonosti. Vaan sitä, että ehkä lapsesta syystä tai toisesta tuntuu, että asiat ovat huonosti. Ja ehkä siihen kuitenkin on jokin syy. En nimittäin oikein voi uskoa, että olette 2,5 vuodessa pystyneet sulkemaan pois kaikki mahdolliset syyt.
Tai sitten teillä on eka lapsi ollut todella helppo, ja toinen taas on hyvin temperamenttinen. Ja ero näiden kahden välillä on niin valtava, ettette ole mitenkään pystyneet sopeuttamaan suhtautumistanne lapsen vaatimalla tavalla. Rauhallista ja temperamenttista lasta kun ei voi kasvattaa samalla tavalla, vaan lapsen tarpeisiin on vastattava niin, että se on sopeutettu lapsen temperamenttiin.
Oletko lukenut kirjoja temperamentistä? Itselleni toi helpotusta, kun luin kirjan Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Sain kirjasta paitsi ymmärrystä niin myös tunteen, että joku sentään vähän ymmärtää, ettei kaikkien lasten kanssa ole ihan helppoa.