Korkea kipukynnys

up

En tiedä mitkä kaikki seikat siihen vaikuttavat, mutta ainakin joillakin joilla on hyvin korkea kipukynnys on jotain neurologista ja psyykkistä vikaa, ja tällaiset lapset voivat korkean kipukynnyksen vuoksi ajautua todellisiin terveyttä ja henkeäkin uhkaaviin vaaratilanteisiin, koska eivät tunne normaalisti kipua. Voivat hankkia esim. vakavia palovammoja tms.

on huomattavasti matalampi kipukynnys kuin mulla. Tai siis ainakin hän tuntee kipua herkemmin kuin minä, esim. mustapään puristus (jonka teen hänelle todella hellästi) on jotain aivan kauheaa. Hän on miettinyt, voisiko johtua siitä, että hänellä on ohuempi iho kuin mulla - paljon mahdoillista. Hän myös kutiaa herkemmin.



Mulla ei taas aivan varmasti ole korkea kipukynnys.

Meillä synnytysvalmennuksessa kätilö kertoi, että synnytyskipu vaihtelee henkilöstä toiseen eikä varsinaisella kipukynnyksellä ole asian kanssa tekemistä. Kivun "määrä" riippuu kohdunsuulla olevien hermopäätteiden määrästä. äidillä, jolla on paljon hermopäätteitä kohdunsuulla, tuntuu kipu paljon kovempana avautumis- sekä ponnistusvaiheessa kuin äidillä, jolla niitä on vain vähän.

* Synnytyskipua - synnytys oli mielestäni "helppo", olisin varmaan synnyttänyt kotiin jos olisin jäänyt odottamaan sitä järisyttävää kovaa kipua jota kätilö neuvoi kotona odottamaan... Sitä ei tullut missään vaiheessa. Minusta on salista kuvia joissa nauran ja hymyilen, kiikuttelin keinutuolissa ihan lungisti :D Samoin ponnistuksen välissä heitin välillä vitsiä.



* Hammaslääkärissä - on porattu useammalle pinnalle ulottuvia isoja reikiä, ilman puudutusta. Ei ollut kivuliasta, vain epämiellyttävää.



* Tulehduskipua - sairastin vakavan kohtutulehduksen (raskausmateriaalia jäi kohtuun) jossa CRP sairaalaan mennessä 370, kuume 40 ja joo, vatsa oli kipeä mutta pahempikin olisi voinut olla. Lääkärit aivan järkyttyneitä, minä olisin halunnut mennä takaisin kotiin (ajattelin että pärjään jollain suun kautta otettavalla antibiootilla ja särkylääkkeellä) mutta tilanne oli hieman vakavampi.



Eli en tiedä onko minulla korkea kipukynnys, vai seidänkö vaan kipua ja huonoa oloa jotenkin keskimääräistä paremmin?

on enemminkin kyse siita etta toisilla sattuu enemman kuin toisilla. Esim mulla on kavereita jotka sanovat etteivat ota puudutusta sen takia kun puudutuspiikki sattuu enemman kuin poraaminen. Mina taas sanoisin etta piikki sattuu ehka 5% siita mita poraaminen ilman puudutusta. Ja kerran mulle kavi niin ettei puudutus toiminutkaan, laitettiin kolme kertaa niin etta koko poski oli turta mutta hampaaseen tuli 'supertunto' eli kun hammaslaakari rapsutti sita sormella sattui ihan karmeasti. On kuulemma tuttu vaikkakin harvinainen juttu, ja piti vaan jattaa hammas ja tulla viikon paasta takaisin, sitten puutui ihan normaalisti yhdella piikilla.

Koko lapsuuteni olen kärsinyt järkyttävistä kuukautiskivuista ja pyörtynyt/oksentanut lukuisat kerrat kovan kivun takia.



Synnytys oli sitten asteen verran vielä kivuliaampaa - siis mielestäni ihan järkyttävän kipeää teki!



Olen piikkikammoinen ja tunnen kipua, jos minua rokotetaan. Rokotekohdat ovat poikkeuksetta todella kipeät pitkän aikaa.



Saan helposti mustelmia.



Kärsin kovista päänsäryistä.



Olen mielestäni enemmänkin kipuherkkä (ja melkein tuo jonkun ehdottama turhasta kitisevä), koska koen kivun aina kovin voimakkaasti.



MUTTA hammaslääkärillä saan kuulla toistuvasti, että minulla on korkea kipukynnys. :D Piikkikammoisena en ota puudutusta eli paikkaukset ovat menneet aina ilman. Nyt minulle on kahdesti tehty juurihoito (ilman puudutusta edelleen) ja molemmilla kerroilla hammaslääkäri aivan huolestui, että tunnenko minä yhtään mitään, kun en lainkaan valita (epäili jo kuollutta hammasta). Tunsin toki. Sellaista pientä, vihlovaa, epämiellyttävää kipua, oikeastaan sellaista tyypillistä hammassärkykipua.



Tämän takia olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että kipukynnys on erilainen eri kehon osissa. Siis tapauskohtainen.

Esim.Virtsatie- ja munuaiskivi-kohtausten aikana pysyn kotona, vaikka olen tajunnan rajamailla, enkä tajua mitään muuta kun sen kivun määrän.

Mutta en koe kivun olevan niin kovaa, että tarvitsi mennä sairaalaan tai soittaa ambulanssia.Jos menisin, tuntuu että valitan vain tyhjästä.

Mulla ainaskaan ole korkea kipukynnys, synnytys sattui, hampaan poraaminen sattuu(vaikka on puudutus) ihan kamalia kipuja molemmat, silti valitsisin mieluummin tuon synnyttämisen hampaan poraamisen tilalle, on se mulle niin kamalaa, se vihlonta ja ääni ja tärinä,hrrr....



Tatuoinnin ottaminen eri paikkoihin taas ei ole sattunut, vaikka uusinta tehtiin 4,5t eikä lävistykset mm. kulmaan/napaan.

Teki niin stnan kipeetä, että pisti ihan mykäksi.

No niin just, ja mistä sitä sitten voi tietää että onko matala vai korkea kipukynnys, ja mitä se ikinä tarkoittaakaan?

supistuksista "toden olevan kyseessä" ja vaan kärvistelin kotona. Sairaalasta sanoivat, että "odota ihan rauhassa kotona kunnes tuntuu ettet pärjää kivun kanssa" ja koin pärjääväni... kunnes alkoi ponnistuttamaan. Tai pärjäsin mä senkin jälkeen, mutten mihkään sairaalaan enää kerinnyt. Synnytys luomuna teki kipeää, muttei ollut millään tavalla sietämätöntä.



Eli korkea kipukynnys, vai vaan helppo synnytys (rentona, rauhassa omassa kodissa)?

päätellyt, että mulla on korkea kipukynnys, kun mm. useampi hammaslääkäri sitä on kommentoinut. Joitain muitakin vastaavia tilanteita on tullut. Ja näissä siis se hoitava osapuoli on kysellyt, miten pärjään ja mä olen vain todennut, eipä tässä mitään vähän epämiellyttävää, muttei sen kummempaa. Ja sitten on tullut päänpyörittelyä yms.



Oletan, että tuollaisessa tilanteessa ns. asiantuntija osaa arvioida, mitä ihmiset yleensä kokevat kivuliaaksi. Jos minä olen vastaavan kokenut (toistuvasti) vasta epämiellyttäväksi ja vain hieman kivuliaaksi, se lienee jo muuta kuin sattumaa.



Synnytys kuitenkin oli jotain ihan kamalan kivuliasta. Eikä jotain synnytyksen kaltaista ole mielestäni hirveästi järkeä vertaillakaan, niitä on niin monenlaisia.



Eikä korkea kipukynnys tee kenestäkään mitenkään parempaa ihmistä. Se nyt on vain ominaisuus, joka sattuu ;) olemaan. En usko, että se on yleisesti edes harjoiteltavissa, vaikka suhtautuminen tai poikkeukselliset kipukokemukset voivat vaikuttaa kivun sietoon.

Joo, en mä kans pidä sitä minään paremman ihmisen merkkinä, ja puhunkin kivusta yleensä, en pelkästään synnytyskivusta.

Nykyään vaan joka tuutista tulee esille ilmaisu "korkea kipukynnys", itsekin ajattelin ennen että minulla on sellainen. Olen kuitenkin kokenut paljon erilaista (juuri nuo mainitsemani kipu"tyypit") kipua, ja olen ruvennut miettimään että mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Luulen että kyse on vähän myöskin muoti-ilmiöstä, kun nyt esim. synnytyksessä tätä "luomua" niin haetaan. Myös tatuitujen ihmisten suusta olen kuullut, että heillä on mielestään korkea kipukynnys kun siihen suostuvat. Siis ????

erilaisia ja toiselle esim.hampaan paikkaus on kivuliaampi kuin toiselle. Kipua siedetään eri tavoin. Erikseen ovat vielä ne jotka ihan periaatteesta vinkuvat joka vaivasta vaikka ei kunnolla mikään sattuisikaan.

mielestäni korkea kipukynnys on silloin, kun sitä kipua ei tarvitse varsinaisesti sietää, vaan silloin kun ei edes koe kovin herkästi sitä kipua tai ainakaan se ei tunnu mitenkään kovin kivuliaalta.



Mun mielestäni korkea kivun sietokyky (kokee kyllä kipua "normaalisti", mutta saa itsensä jotenkin psyykattua kestämään sitä) on eri asia kuin korkea kipukynnys (tuntemus ei mene kovin herkästi ollenkaan kipurajan ylitse tai "normaalia" kipua ei koe voimakkaana).



Noista tatuoiduista: Jos he kokevat, että heidän pitää suostua tatuoitavaksi, siis se on jotain kovin kivuliasta, mutta suostuvat siihen silti, eihän heillä välttämättä ole korkea kipukynnys vaan he sietävät sitä hyvin. Tai jopa pitävät jostain syystä tuosta syntyvästä kivusta. Vapauttaahan kipu endorfiinejä yms ja joillekin määrätyn tyyppinen kipu määrätyssä tilanteessa voi tuoda siten hyvääkin oloa. Eli ehkä eivät siedä kipua vaan kipu saa heille jonkinlaisen endorfiinihumalan ja se tuntuu hyvältä. (Käyväthän jotkut avannossakin, ei se musta hyvältä tunnu aluksi, mutta hetken kuluttua elimistö tuottaa kylmän ansiosta hyvältä tuntuvan olon.)



t. 5

tuon kommentin että on kova kipukynnys.

Esim murtumien hoidossa

Lisäksi hammaslääkärissä en puudutusta ole ottanut mihinkään muuhun kuin hampaanpoistoon ja juurihoitoon.



Synnytyskipu oli kuitenkin jotain niin absurdia, etten pystynyt sitä millään hallitsemaan ja koko kroppa ja lihaksisto meni niin jumiin, että avautumisvaiheesta tuli todella pitkä. Ponnistus menikin sitten ilman puudutusta, eikä minusta ollut mitenkään paha. Kipu oli niin "hyvää kipua" ettei sattunut. mutta avautumisvaihe oli todella jotain järkyttävää.



mutta luulen myös että tuolla tarkoitetaan ihmisiä, jotka kestävät esim lääket.toimenpiteitä helpommin ja ilman puudutteita kuin sellaiset jotka kokevat kynnen lohkeamisenkin kauheana tuskana.

Kipukynnys?? Mitä sillä tarkoitetaan? hmm... ehkä sitä , että siinä juurikin verrataan saman neulan tökkimistä eri ihmisiin ja verrataan kuka kestää kuka ei! hyvin yksinkertaista ääliöt....

Itse osaan sanoa että on korkea kipukynnys koska: Kädestäni meni pikkurillin kämmenluu pirstaleiksi, en uskonut että on luita rikki koska sen olisi minun mielestä pitänyt sattua enemmän, ajelin viikon pyörällä kouluun (tärinä oli aika tuskaisaa) ja lopulta menin lääkäriin, lääkäri totesi että useana palasena on luu ja alkanut luutumaan väärin. Kivaa oli.

Sairastan myös maailman kivuliaimpia sairauksia nimeltä Hortonin Neuralgia, tähän verrattuna tuo luun pirstaloituminen oli kyllä ihan lastenleikkiä. Hortonin kivuista tietää siinä vaiheessa jotain, kun keho sammuttaa itse itsensä liiallisen kipuärsykkeen takia (Lue: lähtee taju liiasta kivusta)

Itselläni on aina ollut kaikki aistit erittäin vahvoja. Myös tuntoaistini on herkkä, tunnen siis kipua herkästi, mutta toisaalta totun nopeasti kipuun.

En siis sanoisi että minun kipukynnys on korkea, vaan matala. Kynnys lienee se milloin mennään ok olosta epämukavan puolelle, itselläni siihen hetkellisesti riittää kivi kengässä. Mutta siihenkin tottuu ja voi kulkea vaikka 10km jos syystä tai toisesta kenkää ei voi putsata kivistä.

Hankala kysymys ja aiheuttaa herkästi tarpeen kehua ja puolustella itseään.