Lue keskustelun säännöt.
Olisitko onnellinen tälläisessa parisuhteessa???
06.04.2010 |
Ollaan oltu vajaa viisi vuotta yhdessä. Toinen yhteinen lapsi tulossa, nuorimmainen 10kk. nyt rv 29 menossa. Mieheni ei tee kanssa ni muuta ku käy joskus lenkillä... Illat/yöt kattoo telkkaria. välillä olkkarissa välillä makkarissa. poika nukkuu miehen halusta keskellämme. Mies ei tule ikinä iltaisin viereeni, eikä anna läheisyyttä, vaikka nyt raskaanaollessa sitä tarvitsisin... sitten kun otan asian puheeksi voi olla et jonkunaikaa halailee jne, mut sitten se taas loppuu kokonaan, enkä halua kerjätä läheisyyttä, mutta ei sitä näköjään muutenkaan saa... Tunnen itseni todella hylkiöksi ja yököttäväksi... aina kun yritän puhua niin hymähtelee ja töksäyttelee vaan takas... Tuntuu et kaikki mitä sanon ni on mieheni mielestä tyhmää tai utelemista jne... Jäisittekö itse tällaiseen suhteeseen tai antaisitteko kohdella itseänne näin...
Kommentit (7)
Meijllä on miehen kanssa ollut monen moista ongelmaa, mutta tein miehelle selväksi miten mua kohdellaan. Toista pitää kunnioittaa ja kirjoituksesi perusteella miehesi ei kunnioita sinua/ei osaa keskustella vakavasti. Yritä suuttumatta saada mies ymmärtämään, että olet tosissasi.
Meillä tilanne laukes vasta siihen, kun sanoin häipyväni (olin tosissani, olisin lähtenyt. Kiristää sillä ei saa). Siitä alkoi hidas opettelu, miten me voidaan elää yhdessä niin että molemmat on tyytyväisiä. Sitten vasta mieskin uskalsi rehellisesti puhua ja kertoa miltä hänestä tuntuu (mun oli sen jälkeen helpompi ymmärtää monta aiemmin häirinnyttä juttua ja käsitellä niitä). Mutta aika pitkällinen prosessi tuo oli... Jokaisessa suhteessa kuitenkin joutuu tekemään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi, mutta en laittaisi pelkästään miehen syyksi. Tälläisissä tilanteissa kannattaa myös tutkailla omia toimintatapoja. Joo, keittiöpsykologiaa tulee nyt tuutin täydeltä! ;D
Miten itse toimit? Annatko miehelle hellyyttä (kyllä mieskin tarvitsee) vai oletko hiljaa ja touhuilet omiasi miettien että miksei tuo tajua tulla tähän ja halata.
Ei miehesi osaa ajatuksiasi lukea, että milloin sitä hellyyttä kaipaat.
Yrittääkö mies helliä sinua yhtään ikinä? Torjutko huonolla hetkellä kosketusyrityksiä?
Oliko teillä ennen esikoista toimiva suhde?
Mitä luulet voisiko tämä olla väliaikaista lapsiperheen ongelmaa, kun molemmat on väsyneitä ja muutenkin aivan uudessa tilanteessa?
Ethän sinä itse ole keskittynyt PELKÄSTÄÄN lapseen ja unohtanut kohdella miestäsi puolisona eikä vain isänä?
Erityisesti raskaanollessa sitä kaipaa toisen huomiomista ja läheisyyttä. Sitten kun sitä ei ole, alkaa tuntea itsensä rumaksi, yököttäväksi, kamalaksi. Hormonihöyryt pahentaa tilannetta, kaikki tuntuu 10 x pahemmalta kuin normaalisti.
En osaa auttaa, koska sama tilanne, mutta voimia ap!
huomiota ja halauksia ja yhdessä oloa.toivottavasti saat mieheesi jotain elämää,vaikuttaa kovin kuolleelta laiskiaiselta:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi on helppo sitä unohtaa antaa muille...
Meillä mä (nainen) olen se, joka ei anna riittävästi läheisyyttä, kosketusta, koska en sitä itse kaipaa ja moni asia, esim. silittäminen ei tunnu fyysisesti hyvältä - joko se kutittaa hirveästi tai muuten vaan ärsyttää ihoa... joten mua joutuu muistuttamaan siitä, jaksan ja muistan panostaa jonkun aikaa ja sitten se taas jää... Mä taas kaipaan sanallista huomiota ja hellyyttä ja sen antaminen on miehelle vaikeaa ja jaksaa muistaa hetken kun siitä muistuttaa...
eli jos muuten suhde kunnossa ja arvostusta ym, niin asiasta pitää vaan puolin ja toisin puhua.
Ja muistat, että raskaushormoineissa moni asia paisuu ihan kummallisiin mittoihin...
Tosta telkkarin katsomisesta olisin enemmän huolissani ja jos ei muuta yhteistä puhetta/ toimintaa ole... mutta ehkä teilläkin mies on se valvoja tyyppi ja itse olet se nukkuja tyyppi... näin meillä, eikä sekään haittaa, kun sen tiedostaa ja molemmat joustaa tarvittaessa.
Tekisin sinuna niin, että kun haluaisin läheisyyttä, menisin itse halimaan.