Lue keskustelun säännöt.
Miten vastata lapsen hengellisiin kysymyksiin, kun ei tiedä vastauksia?
05.04.2010 |
On helppo sanoa, että pitää vastata sen mukaan mitä uskoo. Entä jos ei tiedä, mitä uskoo?
8- ja 7-vuotiaamme kyselevät mm. loiko Jumala maailman tai oliko ihminen ennen apina, ovatko Raamatun tarinat totta (mm. oliko Joona oikeasti valaan vatsassa tai nousiko Jeesus oikeasti kuolleista) tai onko Jumala satua.
Alan jo kuulostaa rikkinäiseltä levyltä, kun joudun vastaamaan kaikkeen, etten tiedä. Tunnen antavani lapsille jotenkin huonot elämän eväät, kun minulla ei ole vastauksia. En tarkoitakaan, että minun pitäisi tietää "totuus", mutta kai vanhemmilla pitäisi edes jonkinlainen vakaumus olla tarjota lapsilleen?
Minulla ei ole. En rehellisesti tiedä, onko Jumalaa olemassa vai ei. :(
Kommentit (7)
olkoon vastaus siten vaikka en tiedä. voihan siitä jatkaa yhteisellä pohdiskelulla, toiset uskoo näin ja toiset uskoo näin ja mikä niissä uskomuksissa on hyvää/huonoa jne jne. ei lapset aina tarvitsekaan välttämättä aikuisen omaa vakaumusta, vaan yhteistä pohdiskelua aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertonut lapsille etten tiedä, mutta haluan uskoa että näin on,esim. että Jumala on hyvä/olemassa jne jne.
"minä luulen että" "mutta kukaan ei tiedä sitä ihan varmasti".
"minä luulen että" "mutta kukaan ei tiedä sitä ihan varmasti".
Onko rehellistä sanoa, ettei kukaan tiedä varmasti? Mistä tiedät? Eikä voi kyseinalaistaa toisten tietoja vain siitä syystä, jos itse ei tiedä.
Lapset arvostavat rehellisyyttä. Voi sanoa, että minä en tiedä. Voi myös sanoa, että otetaan yhdessä selvää asiasta. Lapsi oppii, että vanhemmatkin opiskelevat asioita eikä kukaan tiedä mitään jos ei ota ensin asioista selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tämän kertonut lapselle että en usko raamatun kertomukseen. En kuulu kirkkoon.
Olen painottanut nyt 10v pojalle pienestä pitäen, että hän saa uskoa mihin haluaa, että uskonasioissa ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä, palvovathan jotkut lehmiäkin.
Annan lapsen itse luoda uskonsa, en aivopese, mutta kerron kysyttäessä rehellisesti oman mielipiteeni.
Meillä lapsi sai itse valita koulun aloittaessaan, että meneekö uskonnonopetukseen jolloin jatkaa kirkkoon kuulumistaan, vai eroaako kirkosta ja menee et-opetukseen. Hän halusi uskonnonopetukseen.
ja jäsentäisit niiden avulla omaa ajatteluasi?
Tuo vastaus "en tiedä" on ihan hyvä ja rehellinen. Se on parempi kuin pölöttää jotain ulkomuistista ilman, että se liittyy mitenkään omaan elämään tai tiuskaista lapselle, että älä jankkaa, en minä tiedä tai että nuo on niitä uskovaisten höpöhöpöjuttuja.
Jos hankit lisää tietoa, voit kertoa, että kristinuskossa tai tässä ja tässä uskonnossa ajatellaan näin, itse ajattelen, että...
Hienoa, että otat lasten kysymykset tosissasi!
Terveisin
teologi