Äiti ja odotukset lapsen menestyksestä

vanhempasi olivat todistuksistasi?



Pojan (3. lk) todistustenjaossa yksi ns. raikulipoika piilotti todistuksensa heti, ei olisi halunnut näyttää kenellekään. Äitinsä meni repimään todistuksen pojan käsistä ja vasta kun äiti nyökkäsi hyväksyvästi, uskalsi poika rentoutua. Todistus oli todella hyvä, numerot 8-10 ja yllätyin itsekin miten hyviä numeroita oli saanut, vaikka oikeasti on ns. haastava lapsi. Tuli aika kova surku pojan puolesta, kun ei saanut mahdollisuutta iloita 3. luokan suorittamisesta ja oikein hyvästä todistuksestaan, vaan kaiken huomion vei vanhempien reaktioiden seuraaminen ahdistuneena.

Sinun pitää erottaa kaksi asiaa: sinä et ole lapsesi, eikä lapsesi ole sinä etkä sinä voi tehdä asioita lapsesi puolesta. Sinä voit näyttää lapselle tien, mutta mitään takeita ei ole siitä, valitseeko hän sen.

Olen itse suvusta (samoin mies) jossa on hankittu akateeminen koulutus jo monen sukupolven ajan ja suvun naiset ovat olleet ensimmäisiä Suomessa yliopistoon menneiden naisien joukossa. Tätä taustaa vasten kaikille suvussa on ollut katastrofi että esikoispoikamme (nyt 17 v) on ns. musta lammas: koulumenestys kehno, motivaatio huono ja siihen vielä päälle suvun tuomat paineet ja odotukset.

Olin itsekin pettynyt mutta lopulta tajusin etten voi elää poikani elämää. Kun olin tämän selvittänyt itselleni, oli tosi helppo asettua pojan puolelle suvun musertavia toiveita vastaan. En tiedä, missä poika olisi, jos minäkin olisin jatkanut hänen hiostamistaan ja jankuttamista ja pettymyksen esilletuontia - luultavasti ei ainakaan kotona eikä ammattiopistossa, vaan olisi vetänyt elämän risaiseksi.

jatkuvasti pettyneitä... Tai eivät he oikeastaan odottaneet mitään erityistä, mutta kommentoivat kaseja tyyliin, että miksei ollut ysi. En ole kyllä itse mikään erityisen hyvä ollut koulussa, mutta mieheni on ollut vielä yläasteella 9,8 ka:n oppilas. Ehkä siksi odotan lapsiltanikin menestystä...



Kommentoin lapselleni, että olipas hyvä todistus ja onnittelin häntä siitä. Kun luin todistusta tarkemmin, olin yksin. Tiedostan tämän ongelmani, joten pidin pokerinaamani hyvin...

mittaatko omaa onnistumistasi äitinä lapsen koulunumeroissa? On tosi terveellistä irrottaa omat tarpeet lapsen suorituksista tai lapsesi joutuu tosi heikoille jäille. Äidin suorituksilla lunastettava hyväksyntä on raskas taakka lapselle kannettavaksi.

eikä sitä noteerattu mitenkään, sen oletettiin olevan selviö. Oli tosi turhauttavaa tulla huomatuksi vain silloin kun meni koe huonosti tai oli tehnyt jonkin virheen tai rikkonut vahingossa jotain.

hyvään todistukseen. Nyt sinulla on mahtava tilaisuus tehdä muutos ja arvostaa lapsen tekemää työtä ja lasta juuri sellaisena kuin hän on. Voihan sitä saada vaikka todistuksen täyteen kymppejä, mutta silti ei kelpaisi vanhemmilleen ja olisi ainainen pelko perseessä siitä, että mitä jos joku numero tipahtaakin. Ei sellaisessa pelossa ole mukava elää, eikä lasta pitäisi arvottaa hänen saamiensa numeroiden perusteella.



Kerroin aiemmin äidistäni, joka kahlasi peruskoulun läpi miten kuten, sai päättökeväänä koululta "lahjaksi" ehdot ja joutui suorittamaan ne kesällä ennen kuin sai päästötodistuksen käteensä. Ei mennyt lukioonkaan, mutta niin se vain meni ja väitteli tohtoriksi!



Ihan oikeasti, niitä koulutodistuksia ei kysellä työelämässä, lapsen elämä ei arvotu niiden perusteella ja ainoa merkittävä todistus on se 9-luokan todistus, jolla pyritään jatko-opintoihin. Elämänpolkuja on monenlaisia ja voi olla, että heikolla 9-luokan todistuksella päätyykin yllättäen sille omalle polulle ja elää elämäänsä aivan tyytyväisenä.



Itse asiassa minulla on työkaverina nainen, jolla ei edes ole koko peruskoulun päättötodistusta. Hän on ihan mahtava ihminen, nauttii työstään, on todella mukava työkaveri ja elämä hymyilee. Sitä pelkkää todistusta on turha tuijottaa, kun elämän voi elää niin monella tavalla. :)

odottaa lapselta huippua koulumenestystä jos et ole itsekään siihen kyennyt. Tuleehan puolet geeneistä sinun puoleltasi.

Odotin nyt kolmannelta luokalta päässeeltä pojalta paljon huonompaa todistusta. Pojalla ei ole mitään käsitystä koulun käymisestä ja kokeiden merkityksestä. On todella laiska lukemaan. Todistus yllätti minut tosi positiivisesti, todistuksesta löytyy 2 ysiä, 4 seiskaa ja loput kaseja. Olen todella ylpeä pojastani.

vaan oma persoonansa jolla on eri tarpeet ja kiinostuksen kohteet kuin sinulla?

Olen itse KTM ja en ollenkaan tyytyväinen tämän hetkiseen työhöni... Välillä koko kauppatieteet tuntuu väärältä valinnalta. Ehkä olen tosiaan suorittanut jotain vanhempieni toiveita ja edennyt elämässäni "vääriä" reittejä... Kyllä aidosti toivon, että lapsistani tulee onnellisia!



Olisi vaan niin ihanaa kun voisi kehua pojan todistusta ilman tätä piikkiä sydämessäni. Kadehdin salaa niitä tyttöjen ja poikienkin äitejä, joilla lasten todistukset ovat käytöksen ja oppiaineiden kohdalta sitä tylsää erittäin hyvää riviä.

ja kouluttautuu itselle sopivaan työhön. Ei tosiaan kannata uskoa että onnellisuus on sama asia kuin hyvä todistus.

ja niitä kymppejä ja ysejä tulee lähes yrittämättä, niin lapsen voi olla todella vaikea oppia opiskelemaan! Seiskasta ja kasista voi petrata halutessaan ja tsempata, mutta vähäisellä yrittämisellä saadusta kympistä on vaikea oppia mitään. Miehellä oli tosi kova paikka, kun ei sillä melkein kympin päättötodistuksella osannutkaan opiskella lukiossa, missä tuli aivan uusia vaatimuksia ja joutui pänttäämään. Arvosanat notkahtivat ja lukioikäisenä oli rankkaa opetella niitä taitoja, joita ne 7 ja 8 keskiarvon oppilaat olivat oppineet jo aiemmin

.

Toinen pojistani päätti nyt ekaluokan. Joulukuun arvioitikeskustelussa opettajalla oli pojasta pelkkää hyvää sanottavaa, kaikilla osa-alueilla.



Nyt todistuksessa kuitenkin rastit hieman eri kohdissa kuin mitä uskalsin odottaa. Erityisesti petyin käytöksen osalta. Opettaja ei ole ilmoitellut mistään ongelmista koko keväänä, eikä poikakaan ole puhunut, että jokin olisi ollut toisin kun syksyllä. Silti "käytösrastit" olivat kohdassa -osaat melko hyvin, jopa -osaat jonkin verran!! olen sekä äimistynyt, että pettynyt.



Toinen poikani lopetti nyt kolmannen luokan. Todistus oli hyvä akatteemisten aineiden osalta. Liikunta, kuvis ja käsityö oli kaikki osaat melko hyvin. Olen ihmeissäni, olis ne pitänyt olla ainakin osaat hyvin, jopa osaat erittäin hyvin. Poika on ollut todella innostunut käsitöistä, sekä tekstiili, että teknisestä. Kaikki työt mitä on tuonut kotiin, ovat olleet huolella tehtyjä ja poika on ollut niistä ylpeä. Jopa penaali, jonka valmisti, ensimmäinen työ jonka ompelukoneella on tehnyt, oli todella hyvä! Kuviksessa poika on taitava, kuvaamataitokerhon opettaja on hämmästellyt koko vuoden poikani osaamista ja innostusta, silti koulussa vain melko hyvä??? Urheilua ohmettelen vielä enemmän, poika harrastaa jääkiekkoa ja fudista, ja pistäisi koko elämäsä urheilulle.....



Mielestäni nuo aineet on kaikki sellasia, että pelkästä innostuneisuudesta pitäisi jo saada -osaat hyvin kohta, vaan en tiedä mitä ihmeitä nykylapsilta vaaditaan, että pääsisi sinne -osaat erittäin hyvin kohtaan?!

jos niitä luetaan myös muualla kuin yliopistossa?

Esikoiseni ala-asteen opettaja antoi kuvikssta seiskan, se nousi sitten ylä-asteella kymppiin, kun tuli ns. oikea kuviksen ope. Ja nyt poika opiskelee kuvislukiossa.



Ei ala-asteella ja sen todistuksilla ole kovin paljoa merkitystä. Esikoisenikaan ei siitä seiskasta lannistunut, vaan piirsi ja maalasi kaikki vapaa-ajat.

Tai sitten saa olla aika vahvaluonteinen lapsi, ettei välitä opettajan mielipiteistä. Ainakin omille lapsilleni opettaja on edelleen melko vahva auktoriteetti.



Ja juu, olen käyttänyt aina lukuaineista termiä "akateemiset aineet", vaikka kyse olisi peruskoulun aineista. Huomasin kirjoitusvirheen alkuperaisessä viestissäni, luultavasti sanoma tuli silti selville ja olleellinen sanottua?

Marraskuun kehityskeskustelussa opettaja kehui poikamme maasta taivaisiin, on niiiiin taitava keskustelija, että harvoin on ekaluokkalaisissa vielä tuota kykyä.

Tänään kuunteleminen ja keskusteleminen olivat toiseksi huonoimmassa sarakkeessa. Ja työskentely ja käytös olivat kaikilta osin samoissa sarakkeissa.



Toisaalta en haluaisi, että lapseni olisi luonnostaan kympin oppilas. Juuri siitä syystä, mitä yllä mainitaan: jotta oppisi opiskelemaan. Mutta toisaalta sitä haluaisi, että lapsi pääsisi helpommalla, mitä itse on päässyt. Että koulunkäynti ei olisi muuttuisi tervanjuonniksi.



Kyllä minäkin petyn lasteni todistuksiin. Eikä minulta kotona vaadittu todistuksen suhteen mitään. Eli ei se heijasta mitään oman kodin vaatimuksia.

Koko talvena ei myöskään ole tullut kokeen koetta nähtäville ja opettajalta mitään kummempaa viestiä muutenkaan. Aamulla löysin nipun rytättyjä kokeita (allekirjoittamattomia, ei vissiin enää nykyisin vanhempien tarviotse nähdä lapsen kokeita?) joiden arvosanat olivat 5-6!



Aiempina vuosina olen kehunut ja kannustanut ja painottanut, että riittää, kun tekee parhaansa ja niin hyvin kuin pystyy, silloin koenumerolla ei ole väliä! Ilmeisesti lapset ovat tästä bonganneet porsaanreiän ja jättäneet kokonaan lukematta! Arvosanat olivat laskeneet edellisiin vuosiin verrattuna ja lisäksi todistuksen välissä oli lappu, jossa mainittiin lukuisiista myöhästymisistä, unohduksista ja läksyjen tekemättä jättämisestä.



Lapset ovat kolmannella ja viidennellä luokalla ja petyin kovasti näihin tuloksiin. Tiedän heidän pystyvän parempaankin ja lisäksi ihmettelen koulua, miten he luulevat vanhempien saavan selville lapsensa koulun käyntiä koskevia tietoja, jos minkäänlaista valvontaa ei ole, eikä opettajalta tule viestejä? Toki varmasti kaikki oppilaat näyttävät hyvät arvosanat ilman allekirjoituspakkoakin, mutta entäs ne muut...

Onko näissä oikeasti vaihtelua eri lasten kesken, vai käytetäänkö ekalla luokalla käytännössä vain tuota vasenta laitaa? Otsikkoni kuulostaa kehuskelulta, mutta ennemmin tämä olisi sellainen reality check.... että onko tässä aihetta ylpistyä vai ei :-).

Koko talvena ei myöskään ole tullut kokeen koetta nähtäville ja opettajalta mitään kummempaa viestiä muutenkaan. Aamulla löysin nipun rytättyjä kokeita (allekirjoittamattomia, ei vissiin enää nykyisin vanhempien tarviotse nähdä lapsen kokeita?) joiden arvosanat olivat 5-6!

Aiempina vuosina olen kehunut ja kannustanut ja painottanut, että riittää, kun tekee parhaansa ja niin hyvin kuin pystyy, silloin koenumerolla ei ole väliä! Ilmeisesti lapset ovat tästä bonganneet porsaanreiän ja jättäneet kokonaan lukematta! Arvosanat olivat laskeneet edellisiin vuosiin verrattuna ja lisäksi todistuksen välissä oli lappu, jossa mainittiin lukuisiista myöhästymisistä, unohduksista ja läksyjen tekemättä jättämisestä.

Lapset ovat kolmannella ja viidennellä luokalla ja petyin kovasti näihin tuloksiin. Tiedän heidän pystyvän parempaankin ja lisäksi ihmettelen koulua, miten he luulevat vanhempien saavan selville lapsensa koulun käyntiä koskevia tietoja, jos minkäänlaista valvontaa ei ole, eikä opettajalta tule viestejä? Toki varmasti kaikki oppilaat näyttävät hyvät arvosanat ilman allekirjoituspakkoakin, mutta entäs ne muut...

Turha kiukutella muille, se on sinun tehtäväsi. Ei voi tulla huono koulumenestys kenellekään yllätyksenä tuossa tilanteessa. Katse peiliin, niin vika löytyy!