Lue keskustelun säännöt.
Vaativasta vauvasta fiksu lapsi?
04.06.2010 |
Meillä oli vaativa vauva ja kaikki jaksoivat hokea, että hänestä tulee fiksu lapsi. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tälläisestä ja erityisesti millaisia lapsista isompina tuli. Itse olin vaativa vauva, samoin sisarukseni. Minusta tuli insinööri, sisaruksillani on yliopistotason koulutus.
Kommentit (12)
Olin vauvana todella vaativa, nyt olen akateemisesti koulutettu. Koulunkäynti on ollut aina tosi helppoa ja arvosanat hyviä. Mutta joillakin muilla elämänalueilla olisi voinut toimia fiksumminkin. Samaa huomaan vauvana hyvin vaativasta tyttärestäni, on ihan luonnostaan fiksu matematiikassa yms, monessa muussa voisi sitten miettiä muutamaan kertaan mitä touhuilee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaativuus ole mikään tulkinta-asia. Vaativa vauva on sitä ihan yksiselitteisesti.
Kolmonen kommentoi. Eli omat vauvani ovat olleet koliikkivauvoja, allergisia ja muutoinkin perustarpeiltaan vaativia. Ystäväni koki oman vauvansa vaativaksi koska vauva ei suostunut nukahtamaan yksikseen. Eli vaativa vauva käsitteenä voi olla erilainen eri ihmisillä, lääketiede toki osaa sen erottaa.
Siitä kun ei voi mitenkään päätellä lapsen älykkyyttä että onko se vauvana ollut esim. helppo nukuttaa ja hyvä syömään.
Oikeasti vaativien lasten äidit varmasti tietävät mitä tarkoitan. ;) Muille infona, että vaativa lapsi (mitä tässä tarkoitan)
- ei malta nukkua missään, kun jotain mielenkiintoista voi mennä ohi, jos hetkeksi nukahtaa (paras on nukahtaa kannettaessa rintareppuun tms.)
- on täysin kannettava sylissä pystyasennossa, muuten ei näe kaikkea mahdollista ja koko ajan täytyy olla liikkeessä
- lapsi ei viihdy sekuntiakaan sitterissä, leikkimatolla, lattialla, vaunuissa jne.
- vauva itkee itsensä sekunnin murto-osassa hiestä märäksi, jos joutuu edellisten nukkumisen ja vaaka-asennossaolon lisäksi vaipan- tai vaatteidenvaihtoon, pesulle, turvakaukaloon, ei saa tarpeitaan heti läpi (esim. ei malttanut koskaan odottaa maidon nousemista rintoihin, joten itki hysteerisenä joka kerta, vaikka tissi oli jo suussa) jne.
- joskus luin väitteen, että "pieni vauva voi itkeä jopa kaksi tuntia päivässä". Meinasin pyörtyä ymmärtäessäni, että meidän vauva oli ehkä itkemättä sen kaksi tuntia vuorokaudessa...
Tässä nyt jotain mitä ensin tuli mieleeni.
Ja minulla on myös ollut aina haaveena kolme lasta. Elämä tämän lapsen kanssa opetti vähän suhteellisuudentajua. Joka taupauksessa toisen lapsen vielä haluaisin, tulisi hänestä samanlainen tapaus tai ei. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä asti kun esikoiseni syntyi. Hän oli vaativa vauva ihan noiden lääketieteellisten (?) perusteiden mukaan, eli oli erittäin itkuinen, koliikkia oli, ruoka-aineiden kanssa oli vääntöä ja kääntöä, käytiin allergiatesteissä mutta ei kuulemma ollut allergiaa kun ei ollut ihottumaa. No, sitten myöhemmin toinen lääkäri sanoi, että on saattanut olla suolisto-oireista allergiaa, josta ei tullut näkyvää ihottumaa, vaan ripulia yms. suolisto-oireita - ja niitä meillä riitti.
Toistaiseksi tästä vaativasta vauvasta on kasvanut vain vaativa taapero 5-vuotias, ja suoraan sanottuna alkaa epäilyttää, mitenkähän fiksu tuosta mahtaa tulla. Okei, ehkä hän tulee hahmottamaan avaruudellista matematiikkaa tms. todella hyvin, kouluttautuu insinööriksi tai jotakin muuta yhtä fiksua, keksii korvan taakse mikrosiruna kiinnitettävän kännykän tai Marsin pinnalla ihmiselämän mahdollistavan huikean keksinnön, mutta... ihmissuhteet tuolla menee päin persettä, eikä se ole helppoa eikä fiksua. Mä itse olen vähän samanlainen luonteeltani kuin hän (joskaan en ole kovin fiksu millään älykkyystesteillä mitattaessa), ja suorastaan välillä hirvittää, kun joutuu katsomaan miten toinen hakkaa päätään seinään (kuvainnollisesti).
Nuorempi lapseni onneksi muistuttaa enemmän isäänsä, joka ei ole vaativa ollut lapsena eikä isompanakaan. Ei hänkään mikään matikkanero ole, mutta taloushallinnon hommissa hän on luonnonlahjakkuus, samoin hän on musikaalisesti lähes nero (absoluuttinen sävelkorva). Tämä nuorimmaiseni on sen verran pieni vielä, ettei hänestä pysty ihan kovin tarkkaan tällaisia vielä tietämään, mutta sen tiedän, että kun vertaan näitä kahta, esikoinen on kuin syysmyrsky ja kuopus kuin auringonpaiste. Rakkaita ovat molemmat silti, sitä ei kannata epäillä, mutta esikoinen on oikeasti vaativa ja sen vuoksi on raskasta jaksaa hänen kanssaan.
Toinen oli vaativa vauva ja toinen oikein tyytyväinen kaikkeeb. Kumpikin menestyy hienosti koulussa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen oli pienenä ihan samanlainen kuin ap kuvaili vaativaa vauvaa. Nyt on 7 v ja ainakin eskariopet ovat koko vuoden kehuneet häntä tosi fiksuksi. On tosi nopea oppimaan ja muistaa asioita älyttömän hyvin. Siitä mulla ei ole mitään käsitystä, liittyykö toi fiksuus tuohon vaativaan luonteeseen (on edelleen hyvin haastava lapsi).
Nyt lukiossa ja keskiarvot yli 9 (kurssien siis, eihän ne todistusta saa). Eli ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne luonteenpiirteet sekä kuuluvat äänensävyssä että auttavat elämässä eteenpäin. Mutta tämähän ei ole mikään tarkka tieteenala joten yksilöllistähän se on.
nykyään eläkkeellä 35v., meillä lapsi taas helppo vauvana, vaativa taaperona ja ikäisekseen 6v. kehitystään edellä.
Voisiko tuosta jotain yleistää?
itsellä ollut kaksi hyvin vaativaa vauvaa/taaperoa joista kasvanut fiksuja koululaisia mutta toivoisin että fiksuus jatkuisi pidemmälle :) Vaativuus vauvana ja taaperona vaati kyllä siinä määrin veroa että kaksi lasta riitää vaikka luulin että vauvakuumeeni olisi kroonista. Vaativuuden voi toki ymmärtää monelle eri tavalla, onhan se toisaalta hyvin yksilöllinen äidin (ja isän) kokemus.