Onkos taalla jo keskusteltu siita tutkimuksesta, jonka mukaan sektioaiti ei kiinny lapseensa heti niin voimakkaasti kuin alakautta synnyttanyt, koska jotakin hormonia erittyy
vain alakautta synnyttäessä? Olen itse saanut molemmat lapseni sektiolla, ja tuo tutkimus mietityttää. Nimittäin minulla oli esikoisen kanssa vaikeuksia tottua äidin rooliin ja olin kauhuissani, kun en heti rakastunutkaan pienokaiseeni. Rakkaus tulivasta vähitellen. toisaalta kuopuksen nähdessäni tiesin heti, että tämä on minun ja hänen kanssaan oli alusta asti ihan erilaista. Mites muilla? Onko joku alakautta synnyttänytkin menettänyt tuon kuuluisan rakastumisen ensisilmäyksellä, vai onko tutkimus oikeassa?
Kommentit (7)
Eiköhän ole itsestään selvää, että normaalissa synnytyksessä sekä keho että mieli valmistautuvat synnytykseen ja tulevaan vauvaan. Sitten ehtii sitä hormoniakin erittyä, jonka avulla äiti kiinnittyy vauvaan. Sektiohan on tavallaan koko keholle (ja vauvalle) shokki.
Mulla ainakin on pitänyt paikkansa. Eka synnytys oli sektio ja kesti muutaman viikon ainakin ennen kuin siihen vauvaan oli edes jonkinlaista sidettä.
Alateitse kun synnytin niin rakkaus syntyi kyllä melkein heti!
Mutta toki myös niillä alkukuukausilla synnytyksen jälkeen on merkitystä, ei vain synnytystavalla.
ja samat vaikeudet kuin sinulla äidiksi tulemisessa.
Missä tutkimus on julkaistu? Kannattaa muistaa, että aika iso osa tutkimuksista jää lopulta kuitenkin toteen näyttämättä, ts. havainnot jäävät ristiriitaisiksi tai eivät ole toistettavissa. Ei kannata uskoa kaikkea tutkimus" tietoa" ihan tuosta vain.
T: lääketieteen tutkija
Vierailija:
Onko joku alakautta synnyttänytkin menettänyt tuon kuuluisan rakastumisen ensisilmäyksellä, vai onko tutkimus oikeassa?
paljonkaan tekemistä, kyse on aivan muista asioista. Samat hormonit ne jyllää molemmissa synnytystavoissa. Masennusta aiheuttava serotiinitason lasku johtuu muista tekijöistä.
kuin että on " tutkimus" eli jäi ihan ilmaan, kuka tutki, miten, missä?
järkky kohtutulehdus, vapisin vaan tajun rajamailla. Ei käyny muksu ekana mielessä (ja tiesinhän että isi on jo vauvan kanssa). oma selviäminen lähinnä kiinnosti.
Synnytys oli jotain niin hirveää ja siitä toipuminen kesti tosi, tosi kauan. Ekan viikon isä hoiti vauvaa ihan kokonaan. Kyllä se äiti-lapsi suhdekin siitä sitten virisi ja pian rakasti vauvaa ihan täpöllä!