G: Montako lasta a) sinä b) miehesi tahdoitte ennen esikoisen syntymää?

Entä montako sitten tuli/on suunnitelmissa nyt kun tiedätte mitä lapsiperheen arki on? :)

kolmas tulossa...

Minä en yhtään. No äijä yli puhui minut. Nyt meillä on yksi lapsi ja se jää viimeiseksi!

T. neljättä odottava rv. 41+2

2

a) minä 2 lasta

b) mies lupasi yhden yhteisen



nyt meillä on 4 yhteistä lasta ja mies haluaisi ainakin yhden vielä

Nyt 3 ja toiveissa 4-5.

Ja kolme tehtiin, ENKÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ TÄHÄN MAAILMAAN PUSKE!

a) minä 3 lasta

b) mies 2-3 lasta



Nyt on kaksi ihanaa tytärtä ja ollaan kolmannen lapsen suhteen kahden vaiheilla. Tunteella ajateltuna voisi ehkä vielä yksi lapsi tullakin, mutta järjellä... :)

a) minä halusin/haluan 2

b) mieheni omaa versiota en ole kuullutkaan mutta hän on vastannut 2 kun kysyin onko ok jos tehtäisiin kaksi :D



Yksi on tällähetkellä ja kaksi edelleen on se maksimi itselläni..

a) 3

b) 3



ja 3 lasta olemme saaneet

yhtään. Nyt yksi ja siihen varmaan jääkin.

Minä halusin kolme.

Mies halusi kaksi.

Sitten kärsimme vuosia lapsettomuudesta ja ajattelimme, että olemme maailman kiitollisimpia ihmisiä, jos saisimme edes yhden pienokaisen.

Saimme lopulta kaksoset.

Nyt kahden jälkeen miehestä kaksi on ihanne, minä haluaisin vielä kolmannen. Tässä tapauksessa vähemmän lapsia haluava saa päättää, snif.

neljä tuli (viimeinen oli yllärivauva)

Sitten esikoinen syntyi kuolleena enkä sen jälkeen vuosikausiin ollut oma itseni. Kun sitten heräsin todellisuuteen omana itsenäni, pyöri helmoissa kolme lasta. Eli lapsia on 1+3. Enempää ei tule.

Niin että ensin 2 peräkkäin ja sitten taukoa ja kun esikoinen menisi kouluun niin toiset 2 peräkkäin. Molemmat oltiin tällä kannalla ja molemmilla oli kuitenkin asenne että "no mutta katsotaan sitten miltä tuntuu".



Esikoisen odotusaika ja vauva-aika olivatkin ihan mielettömän rankat ja ajatus uudesta raskaudesta ahdisti minua siinä määrin että mietin jo etten ehkä koskaan enää lapsia tahtoisikaan. Mies tuki ajatuksiani, koska ei tahtonut ylikuormittaa minua. Kävin välissä töissä ja työn ja perheen yhdistäminenkin oli rankempaa kuin olin kuvitellut, esikoiselle tuli korvakierre ym. Kärsii myös edelleen astmasta ja pahoista allergioista, on ollut aina huonouninen, kärsi vauvana koliikista jne. Raskausaikana olin pitkään vuodelevossa sairaalassa ja vauva syntyi sitten kuitenkin ennenaikaisena naruviritelmistä yms huolimatta.



Juuh, esikoinen oli reilu 3v kun vaan päätimme, että kyllä me se toinen tehdään, ettei hän jää ainokaiseksi. Ahdisti kyllä ajatuskin jo siitä, että homma alkaa alusta, mutta päätimme uhrautua. Ei toinen kertakaan helppo ole ollut, myös oli sairasteluja, vaikeuksia raskausaikana yms, mutta harjoitus ilm. tekee mestarin ja itse olisin ollut valmis kolmanteen lapseen, mies ei. Pari sellaista kautta on ollut, että olen surrutkin sitä, että mies ei enempää tahdo lapsia. Toisaalta välillä olen ollut helpottunut siitä, että heitä on vain se kaksi :)



Kahteen jää kyllä. Tämä oli tässä meidän osalta.

meille vasta ensimmäinen tulossa, mutta



a) itse en halunnut yhtäkään lasta

b) toivoi yhtä tai kahta max. joskus sitten tulevaisuudessa



ja nyt kyllä kummatkin ollaan ihan maailman onnellisimpia tästä tulevasta pikku-ukkelista :) ja pienesti ollaan mietitty että ehkä voisi toinenkin pikkuinen tulla, kunhan saadaan ensin tämä ensimmäinen maailmaan asti :)

alunperin 2 lasta. Meillä on kuitenkin kolme lasta, näkä kasvoi syödessä eli niin ihania nuo pallerot ovat että kolmas tuntui viel ämahtuvan tähän joukkoon :)



Ja niinhän siinä kävi, että nelosen tekisin jos mies suostuisi. Vaan ei tuo enää kuulemma suostu :(

Me haluttiin alunperin 1 lapsi ja myös vauvan synnyttyä oltiin sitä mieltä, että 1 on meille sopiva määrä. En käsitä miten tämä vaivihkaa tapahtui, mutta anoppi ja muu suku sai meidät puhuttua ympäri ja tehtiin se toinenkin. Anoppi ja kumppanit siis tavallaan päätti meidän lapsiluvun. Oikeasti: säälittävää, tiedän. Joskus mietitään, millaista meidän elämä olisi jos lapsia olisi se 1 mistä molemmat haaveiltiin, muttei oikeastaan uskalleta sen pidemmälle miettiä, koska kuopuskin on tietysti rakas. Kyllä tää vaan aika hulinaa on ja varmasti 1 olisi todella ollut enemmän meidän juttu.

Sittemmin mies muutti mieltään ja lapsiluku meinas jäädä kahteen. sain kuitenkin ylipuhuttua ja nyt on perhe kasassa, siis kolme lasta.