2-vuotias päiväkotiin. Kokemuksia pinoon!

kokemuksia kaivataan myös. Kertokaa! :)

mutta äiti oli huonosti valmistautunut. Kannattaa käydä useampana päivänä tutustumassa. Meillä päiväunet ei alkuun onnistunut ja oltiin vielä kotona niin, että haettiin lapsi sitten vähän aikaisemmin ja annettiin kotona nukkua pienet unet. Lapsi ollut nyt 2kk ja tykkää paljon.

tutustuminen auttaa. Kaikki mennyt oikein hyvin!

Käytiin kolme päivää tutustumassa ennen aloitusta. Muksu sujahti päiväkotiin kun käsi hanskaan.



Kolmevuotiaana tuli sit sellainen "taantuma", lapsi jäi itkien hoitoon, roikkui housun lahkeessa ja aamut oli ihan kamalia! Mutta kun oltiin jo vuosi hoitouraa harjoiteltu, me vanhemmat luotettiin hoitajiin ja lapselle kaikki oli tuttua, kriisi oli helppo hoitaa.

Kaksi lastamme on aloittanut päiväkodissa kuukautta vaille kaksivuotiaana.



En oikeastaan kummankaan kohdalla edes keksi sellaista asiaa joka olisi mennyt huonosti juuri tuossa vaiheessa. Molemmat sopeutuivat todella hyvin ja tykkäsivät tosi paljon päiväkodissa olemisesta ja rutiinit alkoivat hauskasti näkyä arkikäyttäytymisessä. Toki myöhemmin tuli uhmakkuutta jne.



Sitten meillä on kaksi kertaa aloitettu päiväkoti vähän reilu 3-vuotiaana ja se on ollut molemmilla kerroilla yhtä piinaa. Tuntuu, että se on just todella hankala ikä, jotenkin sellainen toinen eroahdistuskausi ja oman kokemuksen valossa tuntuu ihan järjettömältä "suositusiältä" hoitoon viemisessä. Tietenkin lapset ovat yksilöitä eikä mulla ole tämän kokemuksen pohjalta pokkaa väittää vastaan jollekin Lisa Keltikangas-Järviselle :) Mutta meillä siis 2-vuotiaana on ollut hurjan paljon helpompaa kuin vuotta myöhemmin.

Poika osasni jo puhua melko selvästi, mikä tietenkin helpotti tilannetta. ja tietysti jo söi hyvin itse.



Jäi jo toisena tutustumispäivänä nukkumaan päiväunet ja hyvin oli nukahtanut.



Sopeutuva luonne, ei-ikävöivä, reipas poika, jotene helposti meni. Kivat hoitajat, pieni pienten ryhmä. Melko pian tosin joutui vaihtamaan isoon 3-4 -vuotiaiden ryhmään, mutta sekin oli itse asiassa van hyvä juttu. Oppi paljon isommiltaan.



Hoitopäivät olivat n. 7,5 -tuntisia.



2 vuotta on mielestäni hyvä ikä aloittaa päivähoito. En ymmärrä tätä 3-vuotiaaksi asti kotona -hössötystä. Alle 2-vuotiasta en mielelläni laittaisi, alle 1,5-vuotiasta en missään nimessä. Mutta 2-vuotias on jo iso ja osaava.

Lapsi ei ole vielä niin "tottunut" huomion keskipisteenä olemiseen kuin vaikkapa 3-vuotias ja hyvässä päiväkodissa taidot kehittyvät vauhdilla. Meidän 2-vuotias alkoi kummasti suostua potalle kun muutkin kävivät, oppi nopeasti ennen niin inhoamansa haarukan käytön ja sai myös kärsivällisyyttä selkeästi lisää kun joutui odottamaan milloin mitäkin. Nyt 3-vuotiaana hänen kanssaan on helpompi olla kun tosiaankin jaksaa odottaa (ja jos hermostuu, voin muistuttaa että odotetaan nyt "niinkuin päiväkodissakin", toimii) ja suhtautuu jotenkin kivemmin muihin lapsiin.

Meidän lapsi aloitti päiväkodissa ollessaan 2v3kk. Yleensä ei ole niin kovasti äitin tai isän perään ollut, mutta hoidon aloittamisen jälkeen ollut meidän perään enemmän. Nyt ollut hoidossa kuukauden (ei aina 5 päivää viikossa työvuoroista johtuen), ja kun mummulaan jää hoitoon, niin sinnekin itkien. :( Ennen jäi iloisin mielin mummulaan.



Hoitoon jätettäessä itkee joka kerta, ensimmäisellä kerralla itki äitikin. :( Onneksi hoitajat ovat joka kerta ottaneet lapsen reippaasti ja lähteneet touhuihin. Ruokailut takkusivat myös aluksi, ei ollut suostunut syömään (ei itse eikä syötettynä, kotona syö itse). Päiväunia on nukkunut hoidossakin alusta asti, tosin alkupäivinä heräsi itkien kun oli outo paikka. Nyt ei enää itke herätessään siellä.



Positiivisin asia: heti ekan päivän jälkeen lapsi oppi kuivaksi! Ennen hoidon aloittamista kotona yleensä vain kakka tuli pottaan (tosin sekin usein vaippaan), mutta pissasta ei ilmoittanut mitään ja ne oli kaikki vaipassa. Ekan hoitopäivän jälkeen ilmoitti pissahädänkin kotona. Hoidossa on sellanen pikkupytty, jolla on kiva käydä. :)

Lisää omatoimisuutta on myös tullut joka asiaan, ja ehkä myös enemmän sitä kuuluisaa 2v uhmaa alkanut esiintymään. Ja kotonakin pitää nykyään ruokapöydässä olla hiljaa, kun lapsi niin sanoo... :)



Me käytiin tutustumassa yhtenä päivänä ennen hoidon alkua n. 1h ajan. Tietenkin lapsi tottuu hoitoon nopeammin, jos hoitopäiviä on useammin kuin meillä (keskimäärin ollut 3per viikko).

Vaikka lapsi ei 2-vuotiaana leiki kuten isommat, päiväkodissa vaikkapa ainokainen oppii kuitenkin jakamaan tavarat ja näkee mallia myös leikkimiseen. On totta että huomiota ei riitä jatkuvasti mutta ainakin meidän (muutenkin reipasta) poikaa se vaan reipastutti entisestään. Ei "ota itseensä" niin helposti kuin ennen eikä "vingu" jalassa kiinni...sanoo selkeästi mikä on hätänä, jos on. Toki lapsesta riippuu, ei nyt lähetä siihen.



Jotenkin tuossa on myös se puoli että kun tietynlainen "normi" muodostuu pienenä, on ehkä helpompaa sopeutua sitten eskariin ja kouluunkin? Siis kun JOUTUU (herra paratkoon) odottamaan, istumaan nätisti paikoillaan, tekemään asiat tietyssä rytmissä tietyn porukan kanssa...

Ihana lukea, että hyvin on mennyt. Äitiä täällä taitaa ihan suotta ahdistaa. Onko teillä ollut jotain "turvatavaroita" Mukana? Esim. valokuvia perheestä, äidiltä tuoksuvaa vaatetta tms?



Lisääkin kokemuksia pinoon vaan!



Ap

ja jos vain mahdollista, niin mies vie ekat kerrat kun pitää oikeasti lähteä pois ;o)



lapsi päiväkotiin 2 v 4 kk, ja hienosti on mennyt, nyt jo eskarilaiseksi tulossa

ja tosiaan hyvä neuvo, että mies vie ensimmäiset päivät. mut sit kun itse vein niin itku tuli kuitenkin.. :/

Viikon ajan harjoiteltiin, tai itse olin siellä ensin juttelemassa lapsen leikkiessä vieressä, toisena päivänä oltiin koko aamupäivä ja kolmantena olin aamupalan ajan. Lisäksi pari puolikasta päivää vielä ennen töihinpaluutani (eri hetkiä päivästä, että saatiin kokemusta päiväunista jne).



Aiemmin oli itkenyt eroitkut mummolassakin, mutta koko vuoden aikana tainnut itkeä kolmesti päiväkotiaamuna!



Hoidossa 5 päivää viikossa 7-9 tuntia/päivä, iso ryhmä 2-4 vuotiaita.



Viihtyy erinomaisesti ja nyt keväällä oppi kuivaksi. Pukemista ja riisumista harjoittelee. Eli liikaa painostusta noissakaan ei ole ollut. Puhe kehittynyt hurjasti, osasi jo päiväkotiin mennessä kuitenkin peruspuhumisen eli osasi kertoa mitä haluaa tms. Nukkuminen ja syöminen onnistuneet alusta alkaen hyvin, aluksi tarvitsi hoitajan nukahtamistilanteessa viereen ;)



Meillä ei ole kaivattu unilelua/valokuvaa (sellainen vietiin varmuuden vuoksi) tai muutakaan kodin juttua.



Ei ole pahemmin sairastellutkaan (kolme yksittäistä poissaoloa ja yksi viikon sairaspoissaolo).



Joskus toki ei huvittaisi aamulla lähteä päiväkotiin, mutta saattaa toisinaan viikonloppunakin kysyä, jos mentäisiin päiväkotiin...



Puhu hoidon aloituksesta positiiviseen sävyyn ja yritä itsekin olla reipas! Hyvin se menee.

Meidän 2-vuotias vaihtoi kahden lapsen perhepäivähoidosta päiväkotiin kaksivuotiaana. Eka ja toka viikko menivät mainiosti, mutta sitten hän alkoi kieltäytyä esim. täysin päiväunista tarhassa, tai syömisestä, tai vaipanvaihdosta. On ollut myös kotona huonotuulinen (=väsynyt) ja kovasti sylinkipeä. Nyt on siis kolmas tarhaviikko. Eli voi käydä niinkin, että ensihuuman jälkeen lapsi tajuaa, että kyse ei ollutkaan erikoisesta "lomasta", vaan uudesta arjesta. Kannattaa varata aikaa lapselle kotona iltaisin ja aamuisin, että hän voi tankata läheisyyttä.

hoidon aloitus hyvin, ja lapsi sopeutui viikossa - parissa. Kahtena päivänä kävimme lyhempää päivää ja olin mukana. Kolmantena olin enää tovin aamusta mukana, ja sitten oli lopun päivää omillaan.



Joulun jälkeen iski tautikierre, ja sen takia hoidossa oleminen oli epäsäännöllistä. Tuolloin hoitoon jääminen oli hankalaa ja itkuista, mutta kevään tullen jäi taas mielissään. Säännöllisyyteen kannattaa siis kiinnittää huomiota. Omani esimerkiksi tykkää, että vien JOKA aamu aamupuurolle, vaikka jonakin aamuna alkais työt vasta klo 10. Rutiinit ovat siis tärkeitä sopeutumiselle.

unikaveri, joka kulkee tarharepussa myös kotiin illaksi, ja vanhempien valokuva lapsen omassa lokerikossa. Sitä voi pyytää ja katsella, jos on oikein ikävä, mutta ei ole kuulemma tarvinnut kertaakaan talven aikana.

lapsi, jonka hoitoon menoa jännitettiin kovasti. Alussa oli hankalaa, mutta sitten lapsi kiintyi omaan hoitajaansa jonka jälkeen kaikki sujui hyvin.

Upp kiinnostaa tuoreet kokemukset