Taas niitä päiviä kun ahdistaa niin pirusti

huonosti nukuttu yö taas kerran takana,puolivuotias ei vieläkään nuku öitä kuin pikku pätkissä.Kaksi vanhempaakin lasta hoidettavana,pääasiassa yksin koska mies paljon poissa työn vuoksi.Tottunut jo vuosien varrella siihen,mutta aina se on yhtä hankalaa ja ikävä hirveä!

Ei ole paljon ulkopuolista apua käytössä,itse on jaksettava,kavereita ei juurikaan ole samalla paikkakunnalla.

Yleensä päivät menee ihan mukavasti,mutta välillä ahdistaa aivan hirveästi,tänään viimeksi kaupassa tuli varmaan jonkinlainen paniikkikohtaus ja piti kiireenvilkkaa lähteä kotiin.Yritän tsempata itseäni että kyllä se joskus helpottaa ja saan sitä omaakin aikaa,mutta pelottaa että masennun tms.

Onko muita ja miten selviätte??