Minulla ei ole mitään annettavaa ystävilleni...

Ei vaan jaksa.

jaksavat kyllä kuunnella vaikka puhut omista vaikeukista. Itse menettänyt ystävän, juuri tun saman syyn takia. (ystävällä siis vaikea vauva-aika takana) Itsellä helpompi, nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa yhteyttä tähän ystävään. Tiedän että se on hänelle hankalaa joten teen se itse.



Ota ihmeessä yhteyttä, ja selitä tilanteesi, kyllä ymmärtävät jos ovat ystäviäsi.



Tsemppiä ja jaksuja kovasti.

Anteeksi tämä epämääräinen selitys kaikesta, toivottavasti sait jotain tolkkua =)



T: väsynyt vuoden ikäisen lapsen äippä

tiedä, mitä ajattelevat tilanteestasi.

jos et pidä heihin yhteyttä etkä ole vastannut heidän yhteydenottoihinsa. Vuosi on niin lyhyt aika ettei siinä ystävyys katkea, etääntyä kyllä voi. Kerro heille että sulla on ollut rankkaa, ja siksi olet ollut omissa oloissasi. Ystäväsi kyllä ymmärtävät - ovat todennänköisesti helpottuneita, kun tietävät, miksi ovat tulleet torjutuksi, eivätkä luule ettei seura enää vain kelpaa.

15 vuoden takaa. Ihan hyvin yhteys löytyy vieläkin, yhteisiä asioita ja välittämistä, vaikka aikaa onkin kulunut aika paljon tässä välissä. Joidenkin kanssa synkkaa, aina vaan, eikä edes pitkä aika välissä vieraannuta. Vaikka elämäntilanteetkin olisivat erilaisia - kunhan arvot ovat suht kohdakkain.



Vuosi ei ole aika eikä mikään.

jaksavat kyllä kuunnella vaikka puhut omista vaikeukista. Itse menettänyt ystävän, juuri tun saman syyn takia. (ystävällä siis vaikea vauva-aika takana) Itsellä helpompi, nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa yhteyttä tähän ystävään. Tiedän että se on hänelle hankalaa joten teen se itse. Ota ihmeessä yhteyttä, ja selitä tilanteesi, kyllä ymmärtävät jos ovat ystäviäsi. Tsemppiä ja jaksuja kovasti. Anteeksi tämä epämääräinen selitys kaikesta, toivottavasti sait jotain tolkkua =) T: väsynyt vuoden ikäisen lapsen äippä

Aina jakutetaan samaa, että "jos ne on todellisia ystäviä, niin..." Minä huomasin, että eivät olleet, ja siitä tulin vain murheellisemmaksi. Tyhjältä pöydältä on vaikea aloittaa. Pelkkä sama elämänvaihe, esim. vauva perheessä, ei kerro vielä mitään, että voisi oikeasti ystävystyä uusien ihmisten kanssa. En ole ap, mutta tunnen hänen ajatuksensa omakohtaisesti.

jaksavat kyllä kuunnella vaikka puhut omista vaikeukista. Itse menettänyt ystävän, juuri tun saman syyn takia. (ystävällä siis vaikea vauva-aika takana) Itsellä helpompi, nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa yhteyttä tähän ystävään. Tiedän että se on hänelle hankalaa joten teen se itse. Ota ihmeessä yhteyttä, ja selitä tilanteesi, kyllä ymmärtävät jos ovat ystäviäsi. Tsemppiä ja jaksuja kovasti. Anteeksi tämä epämääräinen selitys kaikesta, toivottavasti sait jotain tolkkua =) T: väsynyt vuoden ikäisen lapsen äippä

Aina jakutetaan samaa, että "jos ne on todellisia ystäviä, niin..." Minä huomasin, että eivät olleet, ja siitä tulin vain murheellisemmaksi. Tyhjältä pöydältä on vaikea aloittaa. Pelkkä sama elämänvaihe, esim. vauva perheessä, ei kerro vielä mitään, että voisi oikeasti ystävystyä uusien ihmisten kanssa. En ole ap, mutta tunnen hänen ajatuksensa omakohtaisesti.

Yritin vaan kirjoittaa lohduttavia sanoja, onnistumatta siinä kuitenkaan. Mulla olis niin tilaa täällä uusille ystäville, sama se minkälaisia ovat kunhan on lämmin sydän =)

Jaksuja kaikille paljon, kumpa voisin auttaa...

että mulla on ollut väsynyt ja masentunut ystävä jolla oli tosi raskas vauva-arki. Loppuaikoina en uskaltanut soittaa hänelle kun pelkäsin, että hän ahdistuu siitä kun ei ole pitänyt mitään yhteyttä ja kokee siitä syyllisyyttä kun se olen aina minä joka hänelle soittaa. Meillä kyllä tilanne korjaantui ja ollaan taas aika tasapuolisesti pidetty toisiimme yhteyttä.



Että sanoisin vaan, että soita rohkeasti ystävillesi. Ja yritätte lämmittää takaisin sitä ystävyyssuhdetta.



Itselläni oli myös synnytyksen jälkeinen masennus (myöhemmin kuin ystävälläni) ja tiedän kyllä tunteen kun ei jaksa pitää yhteyttä jne. Minä lopulta pakotin itseni menemään aktiivisesti joka paikkaan kun pelkäsin että sekoaisin muuten. Kyllä ne ystävyyssuhteet ja muutkin sosiaaliset tapahtumat ovat kuitenkin parempi juttu kun omat yksinäiset ikävät ajatukset.



Voinen sanoa, että itse olen saanut myös tältä palstalta itselleni uusia ystäviä. Eivät ne toki ole vielä millään sydänystävä tasolla, mutta on mukavaa kun on muitakin tuttavuuksia kenen kanssa voi jutella.



Tsemppiä ja jaksuja



T: toinenväsynyt jolla on vuoden ikäinen lapsi

Olivat mieltä lämmittäviä. Te, jotka olette lämmitelleet ystävyyssuhteita uudelleen, niin oletteko puhuneet siitä, miksi välillä etäännyitte? Vai jatkaneet kuin mitään ihmeellistä ei olisi ollutkaan?



Ap

paasaamista ja muutama on sellainen, että ovat tulleet meille, käskeneet istua sohvalle ja keittäneet kahvit ja siivonneet sotkuisen keittiön :) Toivottavasti itse muistan olla yhtä hyvä ystävä kun nuo kaverini lapsia saavat. Ja ne joilla on itsellä lapsia, ymmärtävät kyllä että se yhteyden pito joksikin aikaa jää, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Siis mitä outoa siinä on jos haluaa tehdä jotain muutakin kuin hoitaa vauvaa??? Miehesi ystävät ovat outoja, et sinä!!! Kyllä jokainen tarvitsee joskus jotain kivaa omaa juttua, oli sitten äiti tai isä.

melkein kuin minä :)

tosin minulla ei ole sisaruksia ja monilla ystävillä nyt pieniä vauvoja, mutta kun niistä vauvoista saa jo kotona tarpeeksi.

mieheni ystävätkin kummastelevat minua kun en tyytyväisenä aina puuhaile vauvan kanssa ja viis välitä mieheni menemisistä kun minäkin haluan elää muutakin kuin vauvaa.

olen leimaitunut oudoksi ja kukas nyt outoa haluaa nähdä, oudot vie energiaa kun ne ei mahdu lokeroon niin niihin pitää suhtautua ja se vaatii

vaivaa...

Minunkin ystäväni ovat pikkuhiljaa hävinneet vauvavuoden aikana. Jos jotain heistä näen sattumalta jossain, ei meillä ole enää mitään puhuttavaa. Elämäntilanteet ovat niin erit, toiset elävät vielä nuoruutta kun itse olen jo perheellinen.



Minulla on pari vanhaa "ystävää" joilla on myös vauvat itsellään, mutta olen huomannut että heilläkin on paljon parempia ystäviä kuin minä, ja jos en itse pidä yhteyttä hekin unohtavat minut hyvin äkkiä.



En oikein ymmärrä mikä minussa on vikana, ehkä olen nykyään niin epäsosiaalinen etten tule toimeen ihmisten kanssa eikä minun kanssani ole mukava viettää aikaa. Päivät kuluvat kahdestaan vauvan kanssa kotona. Onneksi on kuitenkin sisaruksia joiden kanssa löytyy yhteistä huumoria ja samanlaisia mielenkiinnonkohteita vaikka hekin ovat eri elämäntilanteessa.



Mistä niitä ystäviä oikeasti löytää? Olen kyllä käynyt muutaman kerran vauvamuskarissa yms. mutta sielläkin kaikki jo tuntevat toisensa ennestään ja ovat ystäviä keskenään, itsellä tulee olo "mitä minä täällä teen" ja itku pääsee kotimatkalla eikä varmasti tee mieli mennä uudestaan...