Erityislapsi 7 v. lyönyt, huutanut, vinkunut, tapellut koko päivän. Itkettää.
Entä kun äidillä on paha olla, kun ei jaksaisi enää olla vahva? Vuodesta toiseen täytyy vain jaksaa sekä pyhänä että arkena lapsen hallitsematonta käytöstä.
Olemme jälleen parin viikon kuluttua menossa vuosittaiseen neurologiseen kontrolliin, tiedä häntä saisiko sieltä mitään apuja. Mies on niin valtavan lääkevastainen, vaikka kaikki muut keinot olemme kyllä jo kokeilleet.
Hiuksia repien kai tässä taas nämä pyhäpäivät mennään läpi, välillä täytyy laittaa metsään samoilemaan isänsä kanssa, jospa helpottaisi.
Hyvää pääsiäistä kaikille kuitenkin!
Kommentit (18)
siis intervallihoitoon. Serkkuni jaksaa siten arjen, kun tietää saavnsa kerran kuussa olla viikon rauhassa.
lapsi hermostuu tavallista pahemmin kun rutiini ei olekaan se sama vanha tuttu. Monet on kokeneet, että asiaa auttaa jos voi tehdä pyhäpäivistäkin "lukujärjestyksen" kellonaikoineen paperille, niin lapsi tietää, mitä on tulossa ja milloin ja kuinka kauan vielä pitää odottaa/voi leikkiä jne. Koittakaa tehdä sellainen ja käyt sen sitten lapsen kanssa läpi. Jos lapsi ei lue, kuvita se.
hoidossa? Pyhinä on sitten itselle raskaampaa, kun rutiinit rikkoutuu.
Mies myös lääkevastainen, lekurin kanssa jutellessa myöntyi että kokeillaan lääkitystä. Koulusta tuli todella hyvää palautetta ja kotielämäkin rauhottui. Ruusuilla tanssimista tämä ei ole, mutta huomattavasti helpompaa.
Joku aika sitten pidettiin lääkepaussi, jolloin lapsen käytös oli todella haastavaa ja mieskin huomasi mikä apu lääkkeestä on ollut.
Itseäkin toki pelotti lääkkeiden aloittaminen mutta ei ole lapsen persoonaa muuttanut miksikään. Kokeilemallahan se selviää, ja lääkkeen voi aina lopettaa jos se ei auta..Ja itsellekin kannattaa kysyä apua vaikka terkkarin kautta tai etsiä vertaistukiryhmiä. Jaksamista!
myös jonkinmoisesta viikonloppuhoidosta, en ehkä kuitenkaan ihan viikkohoitoon raaskisi lasta vielä päästää.
ja onhan se niin raskasta, että ei sitä sellainent ajua jolla ei omaa kotona ole. Jatkuvaa vääntämistä ja tappelua joka asiasta. Ja se melu!!! Meidän lapsi ei ainakaan osaa olla hetkeäkään hiljaa.
Ikää vasta 4vuotta ja ollaan tosi läkevastaisia mekin, tuskin koskaan sille tielle lähdetään, mutta eiköhän jo tarha ja koulussakin käynti tulevaisuudessa auta ja tuo hetken hengähdystaukoja tähän raskaaseen arkeen!
Jaksamista meille.
Pyytäkää kuntoutusohjaajan palveluja, myös tukihenkilöä arjen jaksamisen auttamiseksi.
Onko lapsella tunnekuvia käytössä? tehkää vapaapäiviksi omat samat rutiinit ja ne kuvakortein esille.
Kuulutteko johonkin yhdistykseen, saatteko vertaistukea?
Häpeämisen takia vai muuten vaan? Herranjumala, minkä helpotuksen lääke voisi tuoda lapselle sekä teille. Ja lasten annokset on ihan mitättömän pieniä eikä se tarkoita, että niitä pitää loppuikä syödä, aina kannattaa kokeilla. Ihan vain lapsen takia.
Meillä on ollut risperdal- niminen lääke jo kolmisen vuotta käytössä, nostettu annostusta pari kertaa, kun lapsi kasvanut, mutta edelleenkin annos on todella pieni. Paljon helpostusta hermostuneisuuteen, pelkotiloihin, uhmakkuuteen ja agressiivisuuteen.
Mulla on eräs tuttu, joka hoitaa viikonloppuisin erityislapsia.
Jos sattuisit asumaan jossain lähellä, voisin itsekin tulla avuksi joskus. Ihan vaikka vaan juttuseuraksi jos et lasta uskalla hoitoon jättää.
noita pelkotiloja iltaisin, aggressiivisuutta, itseluottamuksen puutetta, lyhyttä pinnaa ja tiuskimista, huutoa. Eihän lapsikaan nauti olotilastaan! Eikä tuo todellakaan ole lapsen normaali olotila. Osaa olla niin ihana ja iloinenkin. Täytyy tosissaan puhua vielä tuon miehen kanssa ja vähän pehmitellä häntä jo ennen lääkärikäyntiä esim. etsimällä tietoa tuosta Risperdalista.
Meillä lapsi onneksi (vielä toistaiseksi) käyttäytyy koulussa hyvin, mutta kotona hell is loose.
Ehkä kuntoutuspuolelta saisi jonkinlaista "käyttäytymisterapiaa" ja voisi jutella ja miettiä ulkopuolisen kanssa yhdessä miten pääsisi tuosta lyömisestä, uhkailusta ja puremisesta. Voi itsekin niiiin huonosti tekojensa jälkeen.
Asumme pk-seudulla.
Näin tekisin minä ja lapseni kokeillut risperdalia.
Ei ole mikään ihme lääke ja meillä ei eroa huomattu, mutta lapsi söi kokoajan ja lopetettiin lääke.
Meillä ei ollut oikein pakotettua tarvetta, mutta monelle agressiiviselle hyvä.
Monesti adhd lääke auttaa, jos lapsella adhd, esim concerta.
Ajattele mikä paha olo lapsella joka päivä. Tyhmää olla kokeilematta lääkitystä jos sillä saat lapselle rauhallisemman olon ja tasapainoisemman elämän.
Kumpi on tärkeämpää, sinun periaatteet vai lapsen hyvinvointi?
Muualla osaa? Eiköhän tuo ole vain käytöshäiriö. Jos olisi adhd tai vastaava, ei kyllä pysyisi koulussakaan ruodussa.
joka tuota lääkitystä suosittelin. Koulussa on niin tuttu ja tuevallinen joka päiväinen rutiini ja luotettava, taitava opettaja. Kotona taas.. no, kaaos, vaikka kuinka yritän saada päivään rytmiä, mutta 4 ja 1vuotiaiden kanssa se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja meillä tuo kotona "purkautuminen" johtuu nimenomaan myös siitä, kun poika tsemppaa kaikki voimansa koulussa oloon ja oppimiseen.. on aivan väsähtänyt koulun jälkeen, kun koko ajan saa olla tuntosarvet kohollaan..
sinuna kyselisin omaishoitajan vapaapäivistä tai vastaavista kunnastasi. Pyydä nimenomaan että lapsi pääsisi viikonloppuhoitoon kerran kuussa jollekin perhepäivähoitajalle. Erityislapsiin erikoistuneet hoitajat joita tunnen ovat niitä, jotka tekevät työtään kutsumuksesta. Muuten eivät tuohon pystyisi.
Risperdal on hyvä lääke jos sattuu toimimaan. Tekee hiukan höttöisäksi olon, mutta poistaa agressiivisuutta. Muitakin lääkkeitä kyllä on, jos ei tuo auta.
Muualla osaa? Eiköhän tuo ole vain käytöshäiriö. Jos olisi adhd tai vastaava, ei kyllä pysyisi koulussakaan ruodussa.
On lapsen rääkkäystä ja tulevaisuuden kyseenalaistamista olla ainakin kokeilematta lääkitystä. Hoitamattomat adhd-ihmiset täyttävät nykyään vankiloita.
Surullista että löytyy vanhempia jotka laittavat omat periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.
Muualla osaa? Eiköhän tuo ole vain käytöshäiriö. Jos olisi adhd tai vastaava, ei kyllä pysyisi koulussakaan ruodussa.
joka tuota lääkitystä suosittelin. Koulussa on niin tuttu ja tuevallinen joka päiväinen rutiini ja luotettava, taitava opettaja. Kotona taas.. no, kaaos, vaikka kuinka yritän saada päivään rytmiä, mutta 4 ja 1vuotiaiden kanssa se on helpommin sanottu kuin tehty.
Ja meillä tuo kotona "purkautuminen" johtuu nimenomaan myös siitä, kun poika tsemppaa kaikki voimansa koulussa oloon ja oppimiseen.. on aivan väsähtänyt koulun jälkeen, kun koko ajan saa olla tuntosarvet kohollaan..
niin helpottaa.