Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja 2v huutokohtauksiin, apua!
04.01.2010 |
Meillä on mielestäni ns. tulistuva lapsi.
Nyt hän on parin viime päivän aikana saanut kamalia raivokohtauksia, kun ei ole jotain saanut. Suoraa huutoa ja kirkumista, lohdutonta itkua, hän vain jumittuu huutamaan sitä yhtä asiaa mitä halusi, ja loppujen lopuksi kyse ei ole enää siitä haluamastaan asiasta, vaan hän on vain yksin ja lohduton surkeudessaan. Kohtaus voi kestää puolisen tuntiakin. Ei meinaa millään rauhoittua. Ei halua syliin, ei saa lohduttaa, mikään järkipuhe ei mene perille. Hän on sillä hetkellä täysin raivonsa vanki.
Mikä neuvoksi? Miten "suojella" muuta perhettä kovalta kirkumiselta, eli mitä sanoa sisaruksille, jotka ihmettelevät kun toinen itkee niin kauheasti.
MIksi nämä kohtaukset tulevat kausittain?
Kommentit (5)
Meillä esikoinen samanlainen ja alle 2-vuotiaana oli tunninkin mittaisia huutosessioita jos satuin pukemaan päälle väärän paidan tms. Ajan kanssa itse opin välttämään tiettyjen kiukunpuuskien syntymistä vaikka elämä meillä yhtä huutoa olikin. Muistan erityisesti sen päivän kun saatiin uudet naapurit seinän taakse. Heidän muuttoa seuranneena päivänä tyttö aloitti kuudelta huudon ja sitä jatkui lähes tauotta iltakahdeksaan kunnes simahti yöunille. Nyt ikää lähemmäs 4 vuotta ja raivokohtaukset kestää maksimissaan puoli tuntia. Kausittain kiukuttaa enemmän tai vähemmän. Melko seesteistä nyt kumminkin. Olen antanut huutaa yksikseen tai tulla syliin huutamaan, ihan miten on halunnut. Yleensä ainakin rauhoituttuaan haluaa kiehnata vieressäni.
Mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, pikkuveli kohta 10 kk on aloittanut saman raivoamisen. Nyt jo sujuu miltei täydellinen itkupotkuraivari. Jotkut lapset vaan on tällaisia eikä sille mitään mahda heidän minuuttaan murskaamatta. Itse olen ollut samanlainen ja ihan tasapainoinen aikuinen koen olevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista normaali ihminen jaksa kuunnella, ja varsinkaan perheen muita lapsia ei tarvi altistaa moiselle melusaasteelle.
Ei tuollaista normaali ihminen jaksa kuunnella, ja varsinkaan perheen muita lapsia ei tarvi altistaa moiselle melusaasteelle.
Uhmaansa raivoava lapsi on itsekin hämillään ja ahdistunut hallitsemattomassa tunnekuohussaan.
Meillä myös tällainen 2 v kiukkuaja. Itse otan aina hetkeksi syliin ja juttelen rauhoittavasti, vaikka lapsi rimpuileekin pois sylistä. Sitten taas saa hetken huutaa lattialla ja uudellen syliin. Uskon vakaasti, että aikuisen läheisyys ja rauhoittelu helpottavat pienen oloa, vaikka ei heti osaakaan raivokohtaustaan katkaista.
ja kun itsekseen hiukan rauhottui, lohdutin sylissä.
ja meillä ainakin toistaiseksi loppui nämä kohtaukset kahdessa viikossa!
kyllä ne ohi menee, meillä esikoinen aikoinaan oli ihan samanlainen. eikö se ole vaan hyvä, että tulevat kausittain... nimimerkillä "murrosikää odotellessa"