Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ystävän
01.11.2009 |
Olen muuttanut muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle. Minulla on ihana aviomies, tosi kiva työ ja kaikki taloudelliset seikat kunnossa. Yritämme saada lasta, mutta ei ole vielä tärpännyt.
Minulla on kaikki hyvin, mutta mutta...
Olen niin yksinäinen.
Perheeni ja sukulaiset asuvat kaukana. Vanhoilla ystävillä on omat elämänsä. Olin syksyllä kolme viikkoa sairaslomalla ja huomasin, että kukaan ystäväni ei soittanut minulle (toki äitini ja sisarukseni soittivat, mutta ei kukaan niinkutsuttu ystäväni).
Olen jo vuosia yrittänyt ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteita ja soittanut säännöllisesti vanhoille ystävättärille, jotka ovat olleet äitiyslomilla ja hoitovapailla ja aina sanoneet, että soita sinä, kun sulla työnantaja maksaa.
Pelkään, että kun vauva-projektissa sitten tärppää ja jään kotiin lapsen kanssa, putoan totaaliseen yksinäisyyteen. Työkavereilla on tietenkin kiire töiden ja oman elämänsä kanssa.
Minä niin haluaisin jonkun ystävän, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia ja parantaa maailmaa!
Kommentit (7)
Ei kannata yrittää ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteita, jos ne on noin yksipuolisia. Niille riittää joulukortti. Jos niitä alkaa kiinnostaa sun asiat, osaavat soittaa. Sun ei tarvi olla aina se aktiivinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin kirjoitettiin, vauvan kanssa löytää mukavasti seuraa, kun itse on vähän aktiivinen. Mahakkaana liityt sitten tuonne odotuspuolen kk-pinoon, jossa varmasti lähistöllä olevia mahakkaita on myös.
Myös erilaiset kahvilat, kerhot ja tapahtumat ovat oivia paikkoja löytää lähimammoja.
Itse olen liikkunut ajatuksella "parasta kaveria en tarvitse, kunhan seurassa viihdyn" ja muutaman todella hyvän ystävän olen lopulta löytänyt. :)
Missä päin asut?
just lähdettiin alta pois tänne maallemmalle. Muuten olisin voinut liittäytyä seuraasi. :) Autottomana (kortti kyllä on, mutta miehellä töissä) liikkuminen on vähän työstä näiden kahden lapsoisen kanssa.
Mutta espoosta kyllä löytää seuraa, kunhan on itse hiukan aktiivi. :)
Minkä ikäinen olet? Minkä alan töitä teet? Minkä tyylinen olet?
Voithan bongata vaikka minut ystäväksesi jo nyt:) Olen kotirouva ja kavereita ei ole koskaan liikaa. Itse olen aika sosiaalinen ja aktiivinen ja syystä saanutkin muutamia hyviä tuttavuuksia.
mulla aika vastaava tilanne, olen tullut pk-seudulle työn perässä. Olen koulutettu suht normaali-ihminen (kuvittelen ainakin), jonka kaverit ja suku jäivät muualle Suomeen useammallekin paikkakunnalle. Pikkuhiljaa putosin vanhoista kaveriporukoista pois. Ei ne kaikki tänne pk-seudulle tule valitettavasti.
Työpaikalla tapasin mieheni ja nyt on lapsia. Lasten myötä olen saanut muutaman aika hyvän kaverin, yhden oikeinkin hyvän, että kyllä se varmaan sitten siitä sullakin sujuu. Vaati kyllä avoimuutta siellä hiekkalaatikolla. Kuulostelin kuka muu oli muualta tullut tai erityisen puhelias tms. ja siitä se sitten lähti. Meitä on monia, onneksi. Välillä on outolintuolo edelleen, kun on juureton fiilis, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni akateemisesti koulutettu joutuu muuttamaan työn perässä ja menettää samalla vanhan sosiaalisen verkostonsa. Yleensä eniten asiasta kärsivät naiset, jotka jäävät lasten takia kotiin.
voit mennä kaiken maailman kerhoihin, muskareihin, vauvatapaamisiin ja siellä tapaat paljon muita ihmisiä.
Ja jos tuntuu että vauvelin kanssa on vaarassa jämähtää neljän seinän sisään, niin järkkää netissä vauva-äiti -tapaaminen jossain kaupungilla, niin voit saada sieltäkin pitkäaikaisia ystäviä. Näin ainakin itselläni kävi. Vieläkin tapaillaan silloin tällöin ja käydään risteilyllä yms.