Otko mielestäsi parempi äiti kuin ystäväsi?

Välillä tunnen huonommuutta, mutta vain joissain asioissa. Olen aika neutraali ja suvaitsevainen äitiyteen littyviin asioihin.



Isistä en oikein tiedä. Eiköhän toi mies ole jopa hiukan parempi isä kuin kaverieni miehet. Mutta kyllähän tuostakin pitkiä miinuksia löytyy.

Pinnani on aika lyhyt ja siinä tunnen olevani osaa huonompi. Minusta huonoja vanhempia ovat vain lapsiaan vakavasti laiminlyövät vanhemmat.

Äitiys ei tule minulta luonnostaan. Vaikea selittää tätä... Toki rakastan lastani ja hän oli todella toivottu ja odotettu. Jollain tapaa ajattelen, että minulla ei ole sellaista luonnostaan tulevaa osaamista lapsen kasvatukseen. Kaverini ovat paljon luontevampia lastensa kanssa.

Mulla on myös lyhyt pinna, ja vaikka kuulostaakin kauhealta, niin oikeasti tylsistyn, kun kaikki päivät ovat samanlaisia, kuten lasten kanssa on. Rakastan lapsiani yli kaiken, ja olen iloinen, että heidät olen saanut, kun sekään ei mikään itsestäänselvyys ollut, että mulle joskus lapsia tulisi. Silti toivon joskus, että joku tulisi hakemaan lapset päiväksi pois ja saisin tehdä mitä ikinä huvittaisi - ystäväni taas ainakin vaikuttavat siltä, etteivät tiedä mitään parempaa kuin pestä 20 kertaa päivässä kakkapyllyjä, vaihtaa vaatteita rimpuilevalle lapselle, syöttää, siivota ja hömpötellä lapsille. Mä kyllästyn näihin joskus, enkä jaksa repiä iloa päiviin juuri mistään. Ystävilläni on aina siistit kodit, vaikka aina ovella pahoittelevat, että "anteeksi kun on vähän sekaista, en ole oikein jaksanut siivota...", eikä meillä näytä samalta edes silloin, kun on vasta siivottu. Ystäväni ovat aina kauniita, hyvin laittautuneita (ei siis mitään maalikerrosta naamassa, vaan ehkä meikittömiä, mutta sen verran siistiytyneitä, että huomaa etteivät ole suoraan sängystä lähteneet liikenteeseen), levänneen näköisiä (vaikka eivät olisi nukkuneetkaan moneen viikkoon), iloisia, pirteitä ja mukavia. Mä taas olen kaikkea muuta, suurimman osan ajasta näytän haudasta nousseelta ja sähköiskun saaneelta, kun en löydä itselleni aikaa edes hiusten harjaamiseen. Hiusvärit on mulla kasvaneet yli jo monta kuukautta sitten, juurikasvu näyttää tosi hirveältä, mutta ei puhettakaan, että kellään ystävistäni tapahtuisi vastaavaa.



Mun mieheni on kuitenkin mielestäni kymmeniä kertoja parempi kuin useimmat ystävieni miehet (jos niitä on). Mieheni hoitaa lapsiamme paljon, tekee kotitöitä, ruokaa jne. Ei puhettakaan, että tulisi töistä, ottaisi kaljan kaapista ja rojahtaisi sohvan nurkkaan loppuillaksi (erään ystäväni mies on tällainen), tai että juoksisi 1-3 kertaa viikossa baareissa (useammalla ystävälläni mies tekee siten). Mun mieheni on myös hoitanut molempia lapsia myös öisin heidän vauva-aikanaan, ei ole koskaan vedonnut siihen että hänen pitää mennä töihin, vaan ihan omasta vapaasta tahdostaan nousee hoitamaan vauvaa myös yöllä. Mun mieheni on myös paljon luontevammin omien lastensa kanssa kuin ystävieni miehet. Erään ystäväni lapsi jopa sanoi miehelleni, että "sä olisit paljon kivempi isi kuin mun isi" - mieheni leikki tämänkin lapsen kanssa ihan sujuvasti, kun olivat meillä kyläilemässä, kun taas lapsen oma isä ei ilmeisesti osannut edes käyttää lastaan vessassa, vaan käski sanoa äidille vessahädästä.