Minua ei kiinnosta tippakaan lääkärin ihmissuhdetaidot, kunhan hoitaa minut kuntoon!

käytännössä tilanne on eri.



Jos sinulla on pitkäaikaissairaus, vaikka jokin sisätautisairaus, ja sinä itse tunnet itsesi ja oireesi. Sinä taatusti haluat lääkärin, joka kuuntelee sinua, koska itse olet sairautesi paras asiantuntija. Siinä vaiheessa jopa sinua nyppii se, että hän inttää, että "ei voi tuossa sairaudessa olla tuollaisia oireita!" Tällaistakin tapahtuu.



Ja synnyttäessäkin hoitohenkilökunta saattaa inttää vastaavaa. Tuttuni vauvasta tuli cp-vammainen, kun kätilö ei uskonut synnyttävän äidin tuntemuksia (äiti itse oli sh ja tiesi, että nyt menee vikaan). Empatiataito olisi ollut tarpeen.



Mutta kirurgin kohdalla empatiataidoilla ei ole merkitystä.

Sairaana ainakin minä olen heikko ja herkkä. Silloin jokainen väärään kohtaan väärin lausuttu sana voi satuttaa ja pahastuttaa niin että se vaikuttaa ihan paranemisprosessiinkiin. Jos potilas on hyvällä mielellä ja positiivinen, hän paraneekin paljon paremmin.

Lääkärit ovat tekemisissä sairaiden, kuolevien ja usein näin myös pelokkaiden ja ahdistuneiden ihmisten kanssa: totta kai heidän täytyy omata ihmissuhdetaitoja.



Oletko sitäkin mieltä, että jos lääkäri suorittaa kivuliaan operaation pelokkaalle lapsellesi kivikasvoisena ja nopeasti, sanomatta lapselle sanaakaan, rauhoittamatta tätä tms., niin se on ihan ok?...Saihan lapsi tarvitsemaansa fyysistä hoitoa.

Tai jos lääkäri ilmoittaa sinulle töksähtäen ja täysin vailla empatiaa, että "sinulla on parantumaton syöpä, kuolet puolen vuoden sisällä kivuliaasti", niin sekin on ihan jees, kunhan he hoitavat sinua fyysisesti loppuun asti mahdollisimman hyvin?



Tietysti tilanteissa, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Vieläpä heikkojen, sairaiden, pelokkaiden ja epätietoisten ihmisten kanssa, on väliä sillä, miten heidät kohdataan ja mitä heille sanotaan! - Etkö ole oppinut jo peruskoulussa, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, psyyke vaikuttaa myös fysiikkaan. Ja joskus pelokas ja jopa pakokauhuinen ihminen voi olla jopa mahdoton lääketieteellisesti hoitaa tai ainakin pelko ja ahdistus voi vaikuttaa paranemiseen tai esim. synnytyksen kulkuun...

Taannoin sairaalassa huonekaverini oli todella loukkaantunut siitä, ettei nähnyt leikkaavaa lääkäriä ennen leikkausta. Kyseessä oli rutiinileikkaus, ei mitään erikoista. Itse kyllä tapasin lääkärin ennen leikkausta, joten voi olla että ajatelisin toisin jos en olisi tavannut, mutta en tiedä mitä lisäarvoa tuo se, että näen etukäteen että millainen ihminen ronkkii minua kun olen tajuton. Luotan siihen, että ovat ammattitaitoisia enkä toisaalta itse kykene sitä mitenkään arvioimaan lyhyellä tapaamisella.

ja voisin vaikka kirjoittaa kirjan lääkäreiden suusta tipahtaneista sammakoista. Kun joutuu olemaan paljon lääkäreiden armoilla ja sairaaloissa, ovat ystävälliset ja empaattiset lääkärit kultaakin kalliimpia. Kun on vakavan sairauden kanssa aivan toivoton, on tärkeää että joku lääkäri yrittää nostattaa mielialaa. Siihen ei tarvita välttämättä kuin muutama ystävällinen sana.

ihmissuhdetaidotonta tölvijää.

sellaisia hieman epäsosiaalisempia ja ehkä siksi juuri valinneetkin leikkaussalit työympäristökseen, kun eivät jaksa jatkuvaa asiakkaiden kanssa tekemisissä olemista. Toki siinäkin ollaa asiakkaiden kanssa tekemisissä, mutta suurimman osan ajasta ne makaa hiljaa nukutettuina;)



Lastelääkäreiksi taas hakeutuu hiukka erityyppisiä ihmisiä yleensä.



Toki poikkeuksia mahtuu joka ryhmään rutkasti.

Tuttavan lapsi joutui vaihtamaan hammaslääkäriä oikomishoitoon mennessä, sillä töykeä ja epäempaattinen hammaslääkäri aiheutti aivan järjettömän lääkäripelon valmiiksi hieman arassa lapsessa, joka vierasti sairaaloita yms.



Ensimmäinen hammaslääkäri olisi siis saattanut olla ihan hyvä itse oikomisessa, mutta lapsen saaminen vuosia kestävään hoitoon sinne olisi ollut liian hankalaa. Toisen lääkärin kanssa homma sen sijaan hoitui hyvin ja lapsi meni hoitoon mielellään.