imetyksen lopettaminen...miten selviän?

kyllä on tuskaa mullekin! Lapsi nyt 8kk päätti 7kk täytettyään ruveta isoksi pojaksi ja jätti rintamaidon pois oma-aloitteisesti. Esikoisen kanssa kävi samoin, mutta hänellä oli silloin ikää reilut 10kk. Harmittaa siksikin, kun maitoa kyllä tulisi...

Tosin annan itselleni luvan jatkaa imetystä, kunnes lapsi itse lopettaa, nyt 1v 3kk ja hetket vaan harvenee....

Meillä vuoden ikäinen lapsi ja nyt juuri olen lopettanut yösyötöt. Päivisin imetän edelleen kerran, mutta pian sekin loppuu. Ei kiinnosta poikaa enää tissimaito :) Olen tosi yllättynyt, että imetyksen lopettaminen tuntuu minusta surulliselta. Kuvittelen, että olen pelkästään huojentunut, kun saan hiukan omaa aikaa eikä lapsi ole niin kiinni minussa. Nyt tuntuu kuitenkin tosi haikealta, kun vauva on kasvanut jo noin isoksi ja imetyskin on takanapäin. Meillä on kuitenkin haaveissa vielä lisää lapsia eli toivottavasti saan imettää vielä tulevaisuudessa.

En ole vielä aikeissa lopettaa imetystä mutta välillä kyllä raivostuttaa toden teolla tuo jatkuva tissin vaatiminen... Jossain vaiheessa se on edessä mutta ahdistaa jo nyt se hetki kun se loppuu ja toiselle on vaan sanottava ei :(

itse en malttanut odottaa, että imetys loppuisi. 5 kuukauden iässä poika sitten kieltäytyi tissistä, ja en todellakaan alkanut tapella sitä sen suuhun.

Luulen, että näin ajattelee suurin osa äideistä, joilla imetys on mennyt hyvin ja jotka ovat kokeneet sen "omaksi jutukseen" ja helpoksi.



Imetys on kuitenkin ihana läheisyyden tankkaamisen hetki sekä äidille että lapselle. Vaikka välillä menikin hermot imetykseen (meillä kaksi pullolakkolaista) niin olihan se hienoa. Vaikken mikään imetysfanaatikko olekaan.



Pojan ollessa 9 kk tuli neuvolasta käsky lopettaa imetys (olin silloin jo rv 20 uudelleen raskaana) ja olihan se tosi haikeaa. Voimat ei vaan riittäneet raskauteen imetykseen ja omaan hyvinvointiin. Tytön tapauksessa lopettaminen oli minulle helpompaa, kun tyttö oli "jo" 11,5 kk ja käytti tissiä tuttina lähinnä. Aika oli kypsempi lopettamiseen siis. Mutta haikea olo oli silti.

oman lääkitykseni kanssa - pahan koivuallergian takia olen joutunut lapsesta lähtien käyttämään lääkitystä keväisin ja siksi on pitänyt imetyksetkin lopettaa huhtikuun loppupuolella. Mutta kun sen tiesi, sen osasi ajastaa oikein. Imetin nuorimpia lapsia 8 ja 10 kk. Aika aikaa kutakin.

Luin nimittäin jostain (en muista mistä...), että imetystä kannattaisikin jatkaa kaksivuotiaaksi. Tietysti aina teorioita piisaa ja suositukset vaihtelevata. Minä lopetin tytön imettämisen 1v1kk iässä, ja nyt kun hän on puolitoista, niin jopa vähän harmittaa, että lopetin, kun niistä uusimmista tutkimuksista luin.

Mulle imetyksen lopettaminen oli pelkästään helpotus, jonka jälkeen lapsi alkoi vihdoin nukkua yöt heräilemättä. Lopetin imetyksen, kun poika oli 11kk, maito oli alkanut ehtyä jo aiemmin,kun kerrat harvenivat vähitellen.. Mitään ongelmaa ei lopetuksesta koitunut lapsellekaan, vaikka koskaan ei pullosta suostunut juomaan. Siirryttiin suoraan mukiin.

Tosi haikeeta siis! Meillä myös kohta vuoden ikäinen ja ainut imetys on enää iltaimetys ja luopuminen siitäkin tuntuu haikealta. Tiedän, että mulla tilanteeseen vaikutta myös se, että edellistä lasta en voinut imettää, joten tämä on ollut ainoa. Ja seuraavaa meillekään ei enää tule.