Kaksi kerrosta lapsiperheessä - ongelma vai ei?

Tietysti se voi olla jonkun mielestä ongelma, että lapset roudaavat yläkerran huoneestaan leluja alakerran olohuoneeseen :-)

lapset viihtyvät alakerrassa omissa huoneissaan ja mä saan olla rauhassa yläkerrassa, jossa olohuone ja keittiö.

Yläkerta aina siisti, lasten kaverit oleskelevat myös alakerrassa.

Nopeasti oppivat rapuissa liikkumaan.

Miinuksena on tavaroiden/vaatteiden vienti ylä-/alakertaan, eli on oma hommansa ja viitsimisensä siinä. Siivouksessa meillä on yläkerrassa oma imuri, ettei tarvitse raahata yhtä imuria eri kerroksiin. Ehdottomana plussana näen, että makuuhuoneet ovat yläkerrassa. Haluan että ns. yksityisalue on poissa silmistä ja varsinkin kun lapset kasvavat, heidän huoneensa ovat yläkerrassa. He saavat olla halutessaan rauhassa ja taas aikuiset voivat viettää olohuoneessa aikaa. Nää on mielipide asioita ja jokaisen henkilökohtaisia sellaisia. Itse jos rakentaisin uuden talon, tekisin ehdottomasti kahteen tasoon.

Lasten valtakunta yläkerrassa, eivät sotke ja metelöi koko kämpässä.



Lapsillakin oma rauha leikkiä.



Lapsen on pieniä vain hetken ja teillä nuorempikin osaa jo liikkua rappusissa.



Me ollaan aina asuttu lasten kanssa kaksikerroksisessa talossa ja äkkiä oppivat liikkumaan rapuissa. Aikuisillakin pieni rauha, vaikka olisi useampikin kaveri lapsilla.

Me asumme vanhaa taloa kolmessa kerroksessa.



Ainoa viisas neuvo joka kyllä kannattaa omaksua, on:

VIE MENNESSÄS - TUO TULLESSAS!



Hyvin äkkiä kertyy tavaraa väärään paikkaan jos ei aina rappuja kulkiessaan kuskaa niitä oikeisiin paikkoihin.

Kun olivat pieniä, oli portit portaikoissa ja aika nopsasti oppivat kulkemaan niissä. Kertaakaan ei ole kumpikaan pudonnut, ovat nyt jo koululaisia. Meistä eri tasoissa asuminen on ihanaa, meillä oleskelutilat ekassa kerroksessa ja makuuhuoneet toisessa, alhaalla voi ihan rauhassa katsoa telkkaria tai vaikka jutella vieraiden kanssa ja yläkerrassa on rauhallista nukkua. Yhteen tasoon en muuttaisi. Pölymiurinkin olen ihan jaksanut kantaa ylös, yläkerran kylppärissä on kaikki omat puhdistusaineet sinne, niitä en kanna edestakaisin.

Meillä kaksi kerrosta ja muuttaessamme vanhimmat lapset olivat 1v ja 3v, kuopus on syntynyt tässä talossa. meillä ei ole ikinä ollut edes mitään turvaporttia tms. portaissa eikä ole koskaan kukaan pudonnut.



Avainsana lienee kuitenkin niiden portaiden jyrkkyys ja muoto. Meillä on omakotitaloksi suhteellisen loivat portaat ja askelmat ovat tasalevyiset molemmista päistä, puolessa välissä on keskitasanne jossa portaat kääntyvät. Lapset ovat hyvin nuoresta oppineet kulkemaan portaissa ja kun on tuo keskitasanne, niin teoreettinenkin putoamismatka tapaturman sattuessa on lyhyt.



Joissakin tuttavaperheissä on paljon jyrkemmät portaat ja erityisesti kierreportaat / toisesta päästä kapeneva porrasmalli on hankala. Omatkin lapset ovat noita vaikeita portaita vierastaneet ja pelänneetkin vaikkei kotona ole ollut mitään ongelmaa.



Itse asiassa meillä se ainut ongelma kaksikerroksisuuteen liittyen on ollut vaatekaappien sijainti yläkerrassa, mikä on tarkoittanut sitä, että alakerta on aina täynnä sikin sokin olevia vaatteita. Erityisesti aamut ovat hankalia, kun alakerrassa pitäisi syöttää ipanoita ja vaatteet on sitten pakko raahata myös alakertaan pukemista varten ja sitten ne yökamatkin jäävät siihen alakertaan, kun ei kukaan jaksa koko ajan ravata portaita edes takaisin vaatteita kuskaten.