Lue keskustelun säännöt.
kuusi vuotta elämästäni
21.12.2009 |
Sairastuin 24-vuotiaana ja sen jälkeen elämä oli ihan sumua kuusi seuraavaa vuotta. Tuona aikana moni kaveri, joihin en pitänyt hirveästi, yhteyttä meni naimisiin, perusti perheitä ja osti omakotitaloja. Itse sairausdesta selvittyäni olen vasta nyt reilusti yli kolmekymppisenä tekemässä ensimmäistä lastani. Minusta ei tunnu että teen esikoisen myohään sillä minulta katosi nuo vuodet ja nyt jatkan siitä mihin silloin muinoin jäin.
Vaikka kuinka yritän järkeillä etten olisi voinut lapsia aikaisemmin hankkia niin kuitenkin tuntuu että auttamattomasti jäljessä ollaan....
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan kun ei osunut oikeanlaisia miehiä kohdalle, niin sen jälkeen kun kaksikymppisenä oli kaksi nuoruuden seurustelusuhdetta, niin seuraava oikea suhde oli vasta 30-vuotiaana. Miten siinä sitten olisi lapsia aiemmin tehnyt, kun ei ollut miestäkään.
Mutta ei mulla tuttavapiirissä ole muutkaan tehneet lapsiaan sen aiemmin, joten ihan hyvin ehdin vielä samaan altoon. Vaan kuitenkin on itsellä sellainen olo, että olisin mieluummin ottanut lapset vastaan aiemmin.
Mutta kun elämä ei aina mene niin, niin onhan toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan.