Kuinka selättää ainainen vauvakuume?

ottaa essuren tämän jälkeen... pitää yrittää ajatella joskus järjelläkin ja saada nämä kolme edes hoidettua ;)

kummankaan sterilisaatioon. Sanoo, että minut tuntien on parin vuoden päästä edessä kamala itku ja parku ja kalliit perumisoperaatiot... ja ehkä se tosiaan menis niin.



ap

ja kuudennesta haaveilen. Mies on sanonut, ettei enää, mutta silti tuntuu, että syli hieman tyhjä. Samoin on mullakin hyvä koulutus ja kiva työ, joten elämä on kaikinpuolin muutenkin rikasta.

ehtoja/tavoitteita, mitkä pitäisi saavuttaa ennen uutta raskautta. Esim. tietty kilomäärä mikä pitää laihduttaa, kuopuksen ikä jne. Mutta kohta en keksi mitään, mikä motivoisi tarpeeksi : ). Syli tosiaan tuntuu tyhjältä. Lisäksi kaipaan sitä tunnetta, kun tekee positiivisen testin, ekat sydänäänet ja jopa synnytystä haikailee! Hullua ; )!



ap

Mulla on kolme ja ikää itsellä 34. Tuttavamme luulivat jo kakkosen jälkeen, että emme tee enempää. Kyllä mullakin rupeaa syli huutamaan vauvaa vaikka kuopus on vasta 1,5 v :D



Yritän järjellä ajatella ja uskotella itselleni että tämä on riittävästi.



Mullakin on akateeminen koulutus, vaativa työ suuressa yrityksessä ja kaikki kai luulevat, etät olen jossain uraputkessa. Kuulemma mun koulutuksella perhe on yleensä "kaksi lasta, kultainen noutaja ja farmariauto" :D

mutta miten syli VOI olla tyhjä jos on viisi lasta? Meillä on kolme, ja syliin olisi aina tulija!



Ok ymmärrän toki että tyhjästä sylistä puhuminen on metaforista, mutta ajatelkaapas ihan konkreettisesti, että miten monesta lapsesta pystytte oikeasti huolehtimaan KUNNOLLA, niin etä lapsistakin tuntuu että vanhemmilla on heille aikaa?

ihan kohtalaisilla ikäeroilla. Ikää 35v.



ap

osa jo yläasteella. Heidän aikansa menee harrastuksissa ja kavereiden kanssa, eipä siinä äidin seura enää oikein kiinnosta. Pienimmätkään eivät enää mitään syli-ikäisiä... kyllä aikaa ja huolenpitoa riittäisi vielä.

Jos itse haluat lasta niin eihän se vauvakuume katoa kuin hankkimalla se vauva :D



Nykytrendi kai on se, että tehdään 0-1 lasta.



Mutta mikäs siinä, jos itse jaksat ja rahat riittää niin siitä vaan. Et varmasti kadu sitä, että teit "pikkuseitsikon", pikemminkin sitä sitten kiikkutuoli-iässä, että et edes yrittänyt tehdä häntä.

Jota sitten voi katua, hehee :-)

Itse olen 38 v, viisi lasta meillä on, nuorin vähän reilun 1 v. Olin jo vahvasti vakuutellut, että enää ei meille vauvoja tule, ehdottomasti. Mutta nyt kuitenkin olen jo alkanut ajatuksen tasolla miettiä, että josko sittenkin vielä yksi vauva ... vaarallista!



Olen alkanut myydä vauvan tarvikkeita ja vaatteita pois, josko se laannuttaisi vauvakuumetta kun joutuisi hankkimaan ihan kaiken uudelleen???



Vaikea tilanne, varsinkin kun mies vielä haluaisi lisää lapsia. Ihan hullu mies! Ihan kun ei viidessä vipeltäjässä jo olisi tarpeeksi.

tosin lapsia vasta kolme



joku sanoi viisaasti että se viimeinen vauva jää monelta naiselta joka tapauksessa tekemättä, mä oon siihen ajatukseen yrittänyt orientoitua



tarkoittaa siis sitä että kroonisessa vauvakuumeessa aina se kuopuksen jälkeen voisi vielä tulla yksi mutta jossain vaiheessa on vain loputtava

4-5 lasta. Tällainen haave ennenkuin oli oikeasti yhtään lasta. Sitten kun eka tuli ja on allergikko astmaatikko, päätettiin ettei toista lasta tehdä. Siitä huolimatta syli kaipasi vauvaa, välillä itkeskelin yksinäni sitä miksi esikoinen oli ja on niin raskashoitoinen, ei uskalla yrittää toista.



Toinen lapsi sai päätöksestä huolimatta alkunsa yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä (kortsu) ja tietysti päätettiin pitää. Toinen lapsi oli koliikkilapsi jo synnärillä, vaikeasti allerginen ja astmakin oireilee flunssissa. Ihan hyvin ollaan jaksettu miehen kanssa, eikä oltu ihan piipussa hirveän huonosti nukkuvan lapsen kanssa. Elämäkin on jo paljon helpottanu, kun kuopus on jo 1,5v, sopivia ruoka-aineitakin on löytynyt. Nyt ei ole minkäänlaista vauvakuumetta enää, tunteetkin sanovat (järjen lisäksi) että meidän lapset on tässä. Kyllä sen tunnistaa kun lapsiluku on täynnä omassa perheessä.

että jos sinusta tuntuu ihan kauhealta ajatus ettei teille enää tule lapsia, niin teidän lapsiluku ei silloin ole täynnä. Puhu asiasta miehellesi.

olen taas kuullut sanottavan, että sitten kun perheen lapsiluku on täynnä, niin siitä tulee tunne että tässä nämä lapset nyt sit ovat. Itselläni se tunne oli nelosen raskausaikana, mutta nyt vauva aikana vauvakuume nousee pintaan uudelleen. Ajatus siitä, että tämä vauva olisi viimeinen on surullinen. Ikää jo 35v. Mies ei suostu enää mitenkään päin viidenteen eli kaipa se sit tässä on.

Mun anoppi piehtaroi edelleen "tyhjine syleineen" ja "tyhjine kohtuineen" ja on mustis mulle kun saan hoitaa hänen lapsenlastaan (eli siis omaa lastani) enemmän kuin hän. Tahtoisi kuulemma vielä vaan lisää lapsia mutta ikä (anoppi täyttää keväällä 42v) ja rahatilanne alkavat olla esteenä. Hänellä on 7 lasta, joista mieheni 23v on esikoinen. Hänellä kuulemma jo pikkutyttönä oli vauvakuume ja vahva sisäinen palo tulla äidiksi.



Itse en ole samaa tyyppiä. Olen nyt 24v ja meillä on 9kk ikäinen tyttö. En pode yhtään minkäänlaista vauvakuumetta ja esikoinenkin oli tavallaan vahinko, mutta olen miettinyt että kait sitä täytyy tehdä toinen, jotta esikoisella on sitten sisarus.



Tavallaan olen kateellinen anopin sisäiselle palolle joka tekee lastenhoidosta, odotuksesta ja siitä kaikesta selkeästi jotain upeaa henkisten ja fyysisten (hoivavietti, leikittämiset jne tulee hänellä todellakin sydämestä) tarpeiden tyydytystä. Itselleni asiat on, no ei nyt pakkopullaa, mutta enemmän kallistuu sinne velvollisuuksien puolelle. Toki lastani rakastan ja tahdon hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.

3. lapsen kohdalla oikeastaan. Pari ensimmäistä hankittiin, "koska niin kuuluu tehdä". Kolmatta jo osasin haluta ja siitä eteenpäin halu on voimistunut. Kokemus, tieto ja taito jo sitä luokkaa, ettei uusi vauva ole mikään elämää järisyttävä juttu, vaan enemmänkin normaali osa arkea. Olen kai niin tottunut siihen, että perheeseen kuuluu aina myös se vauva ja ilman sitä perheestä puuttu jotain... Ei tätä voi selittää, vain samoin tunteva voi sen ymmärtää : )

Mutta kai nyt yritän selvitä tästä vain haaveleimalla, jospa se kuume siitä ajallaan hiipuisi.



ap

Tänä päivänä on moraalintonta tehdä YLI kaksi lasta. Uskokaa jo synnytyskoneet.

isoon joukkoon muuten mahtuu aina joku sairas lapsi tai sellainen jolle tulee joku vaikea sairaus. Eiköhän sellaisen kanssa riudu jo.

mutta kahden vilkkaan uhmiksen kanssa tiedän, että minusta ei olisi kolmannen äidiksi (vielä).



Minusta vauvakuumetta on ainakin kahdenlaista: halua saada lapsi tai halua kokea ja tuntea odotus, synnytys ym. asiat uudelleen ja uudelleen.. Ensimmäisessä kokemukset eivät nouse niin tärkeään arvoon vaan lapsi.



Kannattaa miettiä tarkoin haluaako lapsen vai kokemuksia..

on varmaan ikuinen vauvakuume. Lapsia on nyt neljä ja ainakin viidennen vielä haluaisin. Mutta jos olisi se viides, olen melko varma, että haluaisin "vielä yhden". Ikää 34. Joten jos vielä viidennen saan, ajattelen jo raskausaikana, että viimeistä viedään...