Lue keskustelun säännöt.
Olisiko ihan väärin erota miehestä, joka ei ole mitenkään paha, mutta jota ei vaan jaksa?
01.01.2010 |
Siis mies ei ole väkivaltainen, ei huuda, ei sano pahasti. Mies huolehtii raha-asiansa hyvin, hän on ihan ok.
Meillä on iso perhe, lapsia 6, joista vanhin 16 ja nuorimmaiset 7kk ikäiset kaksoset. Kolme muuta ala-asteella. Nuorimmaiset ovat suuret yllätysvauvat (kierukka petti), mutta erittäin rakkaita koko perheelle.
Ja ongelma: Minusta tuntuu, että mies elää ihan omaa elämäänsä ja minä lasten kans omaani. Mies harrastaa, käy töissä, sopii menoja kavereiden kans, matkustelee.. Pitää tuota kaikkea ihan itsestäänselvänä, että voi tehdä noin. Olen joitain kertoja sanonut, että miten tunnen itseni mitättömäksi ja tuntuu pahalta, ettei hän huomioi minua ja että toivoisin hänen osallistuvan ARKEEN enemmän. Mutta nalkuttamaan en ole alkanut, koska minusta aikuisen ihmisen pitäisi itse ymmärtää, miten lapsiperheessä eletään.
Miehelläni ei ole mitään käsitystä esim. sellaisista perusasioista kuin moneltako kenelläkin alkaa /loppuu koulu, milloin esikoisen harjoitukset ovat (joka viikko samaan aikaan). Hän ei ole koskaan ostanut lapsille vaatteita, hän ei tiedä minkä kokoisia lapset ovat (esim. jos kummi kysyy vaatekokoa, ei tiedä edes suunnilleen). Hän ei ole ikinä osallistunut mihinkään vanhempainiltoihin tai perhetapahtumiin. Hän ei tiedä mikä on lasten lempiruokaa tai mitkä on lasten iltarutiinit, mikä iltasatukirja on menossa tai kenelle pitää viedä vesilasi sängyn viereen.
Minä siis käytännössä pyöritän perheARKEA ihan kokonaan yksin. Tottahan mies välillä pelaa lasten kans, pitää sylissä tai vaihtaa vaippoja. Mutta vain silloin kun hänellä ei satu olemaan mitään muuta.
Sanoo rakastavansa, sanoo ettei ikinä haluais menettää perhettään.. Mutta teoilla ei kyllä juuri koskaan osoita välittämistään.
Tämä asia oli tapetilla viimeksi silloin, kun meillä oli 3 alle kouluikäistä. Sitten jo helpotti ja ajattelin, että olkoon, mutta nyt kaksosten syntymän jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut katkeroitumaan ja jopa miettimään, ansaitsisinko parempaa? Voisiko jossain tuolla olla mies, joka olis enemmän minua varten? Joku, joka haluaisi ihan oikeasti jakaa KOKO elämäni kanssani?
Kommentit (26)
Eikö ole aikaisemmin tullut mietittyä näitä asioita? Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka haluaisi sut ja kaupan päälle kuusi vierasta lasta, se on täysin epärealistinen ajatus. Mieti mieluummin, olisitko onnellinen itsesi kanssa (ja lastesi tietysti).
ja jätä koko härdelli miehen vastuulle.
Ei hän muuten ymmärrä mistä on kyse.
Listaa totuudenmukaisesti kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät työt, mitä sinä teet, miehesi tekee ja mahdollisesti teininne tekee.
Jokaiseen kohtaan myös käytetty aika.
Listaa myös auton katsastukset ja huollot, niiden hoitamiseen liittyvä mahdollinen pohtiminen (siis se aika, joka itseltäsi menisi), puiden hankkiminen takkaan, niiden pinoaminen varastoon, lumen luonti pihalta, nurmikon leikkuu, jne. Listaa siis rehellisesti kaikki, minkä miehesi mahdollisesti tekee. Kun näet kokonaisuuden edessäsi, on ehkä helpompi arvioida, pärjäätkö yksin arjessa. Tai pääsetkö jopa helpommalla yksin, kun esimerkiksi yhden vaatteet puuttuvat pyykkikorista.
Tee toinen lista raha-asioista. Pärjäätkö ilman miestä, kun oletettavasti olet kotona kaksosten kanssa?
Jos vaikuttaa siltä, että pärjäät, laita toimeksi. Anna kopio listoistasi miehelle, vaadi muutosta tai päätä lähteä. Valittaminen ja katkeroituminen ei ole kivaa, kuten joku aikaisemmin totesi. Siinä menee vain oma elämä pilalle, kun mies jatkaa porskuttamistaan iloisena.
Meillä ainakin oma ns.vapaa-aika jaetaan kummallakin saa olla omat menonsa miten sitten aikaa kuluttaakin.
Pitäisin kyllä miehelle luennon millaista pitäisi olla kun hän on myös perheenpää ja isä.
Nyt tilaat itsellesi jumppia, partureita ja kaikenmaailman kissan ristiäisiäja laitat miehesi vastuuseen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt ä-lomalla ja minulla ei ole työpaikkaa odottamassa. Tein ennen ä-lomaa 5v ajan pätkätöitä, 2kk-10kk sopimuksilla. Kaksosia en haluaisi laittaa alle 2-vuotiaina hoitoon..
Mitä tulee nuihin perinteisiin miestenhommiin, niin nurmikon leikkaan minä, lumityöt teen yhdeksän kertaa kymmenestä minä. Autojen huollot mies tekee, renkaat vaihdetaan kumpikin omiin autoihimme. Puut ostetaan valmiina.. eli oikeasti miehen osuus kotimme töistä on MINIMAALINEN.
Nytkin mies on ollut 6,5t omalla reissullaan, lähtiessään sanoi, että "lähden käymään Pasin luona". Soitin äsken ja kysyin, että tuleeko kotiin saunomaan niin sain vastauksen, että voiskait tullaki ja käski lämmittämään saunan klo 19. Ei sillä kiinnosta pätkän vertaa, että miten täällä on päivä sujunut.
Mitä tulee siihen, että häipyisin lomalle.. Kahdesti olen kokeillut tätä niin, että olen lähtenyt mökkeilemään viikonlopuksi. Eka kerralla silloin, kun neljä ensimmäistä lasta olivat 6v-15v ikäisiä ja odotin kaksosia. Toisen kerran 2kk sitten niin, että otin yhden isommista lapsista mukaani. Tuloksena oli se, että mies lähti lasten kans mummolaan, jossa äitinsä hoiti vauvat...
ap
Miten saat vakiduunin runsaan vuoden päästä? Joudutko muuttamaan paikkakuntaa?
Voitko ottaa nyt oman salaisen tilin, jonne säästää hieman rahaa mahdollista muuttoa varten?
Et siis voi kovin hätiköityjä ratkaisuja tehdä nyt, mutta jo se, että säästät tilille rahaa edes vähän ja suunnittelet tulevaisuuttasi, auttanee jaksamaan arkea.
Siivoa vähitellen hyllyistä ja laatikoista omia ja lasten tavaroita, ihan kuin muuttoa varten valmistelisit. Miehesi ei varmasti mitään huomaa, vaikka laatikollinen harvoinkäytettyjä astioita häviäisi. Voitko siirtää esimerkiksi vanhempiesi luo sellaisia lasten tavaroita varastoon, joita aiot kaksosilla vielä käyttää? Yksi iso legolaatikollinenkin pois vietynä reipastuttaa mieltä. Ja myöhemmin on niin paljon helpompi lähteä, kun aivan kaikki ei ole levällään.
Eihän sitä ole pakko erota loppupeleissä, vaikka sitä vähän valmistelisikin. Jos vaikka mies sitten ryhdistäytyisi, kun huomaisi, että on tosi kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro että mies vaan lusmuilee ja yrität kasvattaa häntä. Lähde viikonloppulomalle tai vaikka viikoksi. Ens kesänä niin ei oo huolta että saako mies lapset kouluun tai läksyt tehtyä ja kaksosetkin ovat isompia. Meillä on vaan kolme lasta mutta teki siis niin hyvää kun sairastuin ja jouduin viikoksi sairaalaan! Mies joutui pärjäämään ja senkin jälkeen on ottanut paljon entistä enemmän vastuuta lasten asioista.
Eihän sitä ole pakko erota loppupeleissä, vaikka sitä vähän valmistelisikin. Jos vaikka mies sitten ryhdistäytyisi, kun huomaisi, että on tosi kyseessä.
järkeä valmistella eroa salaa vuoden ajan, ja sitten ilmoittaa miehelle päivän varoitusajalla, että minä muuten muutan lasten kanssa ja nyt erotaan. Eikö olis parempi sanoa miehelle asiasta vähän aiemmin, niin se vois vaikka havahtuakin? Siis alkaa tekemään noita kaikkia juttuja, mutta sanoo miehelle: tässä kun ei näköjään ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, niin eihän haittaa, jos minä otan nuo perintöastiat? Taidanpa ruveta säästämään tässä rahaakin. Jne. Siis kertakaikkiaan sanoa miehelle, että nyt tulee ero, jos asiat ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta nyrkkisääntönä ei kannata erota kun lapset ovat pieniä. Ei ole normaalitilanne se kun on pieniä lapsia, se kiristää melkein joka liittoa.
Lisää lapsia ei kannata tosin tehdä ja puhukaa asioista.
Se järki valmisteluissa mielestäni on, että ne helpottavat omaa oloa. Tarkoitan siis ihan konkreettista pakkaamista ja siivoamista. Varmaan ap:llä on jotakin sellaista omaa omaisuutta, jonka voi mukanaan viedä, jos tilanne siihen menee. Esimerkiksi vanhoja muistoja kouluajoilta, valokuvia, jne. Lasten tavaroita varmasti riittää varastoon siirrettäväksi.
Rahan säästämisessä on se järki, että muutto pois maksaa paljon. Jos omaa rahaa ei ole, tuskin täyteen palveluun tottunut mies sitä ihan helpolla suostuu ap:lle maksamaan. On turha jatkuvasti uhkailla erolla, jos ei pysty sitä toteuttamaan. Eihän mies sellaista tosissaan ota. Jos uhkaa, pitää pystyä myös lähtemään. Ap:n rahatilanne on heikko, sen takia hänen täytyy valmistautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kerrotaan just, kuinka suurimpaan osaan avioeroista syynä on ylivastuullinen nainen ja alivastuullinen mies. Ja idea siis on, että äidilläkin on oikeus omaan elämään ja siihen ettei aina ole väsynyt.
Pyydän miestä käymään kaupassa..teen listan ostoksista, koska muuten jäisi puolet ostamatta :) Ei meilläkään mies näitä kotitöitä tekisi, jos en pyytäisi..pikkuhiljaa mies on oppinut joitakin asioita itsenäisesti tekemään..kun heille jättää vastuuta kotitöistä he kyllä rupeavat niitä tekemään...mutta silloin kun se tapahtuu kehutaan ja kannustetaan..ei moitita, että nyt teit väärin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä tavallistakin, että lasten syntyessä mies alkaa itsekin pitää vaimoaan äitinä, eikä osaa enää itse tehdä yhtään mitään?
Kuulostaa siltä, että miehesi ei todennäköisesti viihdy kotona. Ja sinä marttyyrinä teet työt ja katkerana alistut moiseen. Miehiä täytyy kouluttaa rakkaudella. Miestäsi on äiti aikoinaan passannut ja eihän silleen kukaan opi tekemään mitään itsenäisesti. Monet passatuista miehistä eivät kuulemma edes huomaa siivouksen tarvetta. Nyt kauniisti juttelet miehellesi asiasta. Pyydä miestäsi sohvalle ja istu syliin juttelemaan. Luo vietteleviä katseita ja heittäydy avuttomaksi. Antaudu villiin seksiin ja tyydytä tarpeesi. Miehesi hullaantuu taatusti sinuun uudestaa ja aika moni mies hullaantuneena tekevät mitä tahansa.
Miehet kuvittelee aina luistavansa kaikista pikku jutuista vain sen takia kun käyvät töissä ja maksavat veroja. Niinhän me naisetkin käymme töissä ja maksamme veroja sen lisäksi hoidamme lapset ja kodin. Jo on saatana kun näitä paskoja elää vieläkin keskuudessamme. Jätä se sika.
en usko et keneenkään mieheen uppoaa tollainen yleinen lätinä, et nainen haluais miehen osallistuvan enemmän.
oon toki itsekin aikoinaan kokeillu sitä esikoisen synnyttyä, sain kuulla olevani nalkuttava ämmä.
luultavasti tulet aina olemaan ainoa "aikuinen" perheessänne. eikä eroaminen sitä muuta, et tod. tule löytämään uutta isää kuudelle lapselle. sen sijaan hyväksy tilanne ja ala ottaa omaa aikaa. ilmoita miehelle heti et oot päättänyt aloittaa pari uutta harrastusta. ihan sama haluatko aloittaa jumpan, jos et, niin mene siks aikaa kirjastoon lukemaan lehtiä, kahville kaverin kans, mitä haluat. ja mies hoitaa lapset ja vähintään yhden aterian sillä aikaa.
toinen juttu: jos mies käyttäytyy kuin lapsi ("käyn Pasilla"), kohtele häntä kuin lasta. esim jaat kaikille kotihommat, jokaiselle lapselle yksi, miehelle omansa. pyykkiä viikatessasi jokainen hakee omat pyykkinsä ja vie paikoilleen jne. perjantai-iltana ilmoitat miehelle mitä tahdot hänen tekevän viikonloppuna, esim lauantaina ulkoilet lasten kanssa, sunnuntaina imuroit. tehtävien täytyy olla hyvin yksinkertaisia ja yksiselitteisiä, ei mitään epäselvää kuten osallistu siivoukseen. hyvä esimerkki oli myös tuo kauppalista, lähetät miehen kauppaan listan ja parin lapsen kanssa.
itse oon harrastanu tätä käskyttämistä jo vuosia. välillä mies kyllä kiukuttelee mut ei tarvitse kuin mainita hänen lukuisista omista harrastuksista niin ei kehtaa enää paljo valittaa.
siis he eivät osaa ottaa vastuuta ja ovat itsekkäitä jne. Jos ei heitä ole heti "koulutettu" osallistumaan perhe-elämään, myöhemmin se on varmasti jo vaikeampaa, mutta kannattaa yrittää juttelemalla vakavasti yhteisen arjen sujumisesta.
Tuo on varmasti ainakin hetkittäin monen perheenäidin ongelma ja etenkin noin ison lapsikatraan kanssa, puhumattakaan haastavasta vauva-ajasta (joka kyllä sitten taas helpottaa).
Kyllä se arjesta vastuussa oleminen useimmiten jää äidille, monien isien kyky siihen tuntuu olevan rajattu (minun mielipiteeni) vaikkakin auttaminen kotona, lasten kanssa leikkiminen, ulos ja harrastamaan vienti auttavat kivasti. Lisäksi esim. kaupassa käynnit ja ruuanlaitto sujuu monilta tuntemiltani isiltä jo hyvin. Ja kyllähän monet isät hoitavat lasta kotonakin äidin käydessä töissä. Mutta minä itse olen yrittänyt järjestää/jakaa kotityöt niin, että en liikaa turhaudu niiden kanssa ja toinenkin tekee niitä töitä joita osaa ja mieluiten hoitaa.
En usko, että ero helpottaisi ap sinunkaan tilannettasi, harvoin niitä ihannemiehiä löytyy (siis todellisia alkuihastuksen jälkeen) ja jotka olisivat vielä valmiit ottamaan lapsesi ja osallistumaan heidän hoitoon. Itse ainakaan en haluaisi rikkoa lasteni perhettä ilman pakkoa (väkivaltaa tms.)
Meillä on vain kaksi lasta, joten jotenkin jo pärjää. Mies ei omasta aloitteestaan tee mitään, vaan minä joudun päivittäin ikäänkuin "jakamaan" työt. Ottaa pattiin toisen saamattomuus, mutta kestän nyt niin kauan kun lapset ovat pieniä. Jaan töitä ja karjun kuin leijona. Kivaa arkea tosiaan!
En tiedä muista, mutta mä tulin tosi surulliseksi sun puolesta!
Tunnen muutaman samantyyppisen perheen, joissa tosin ei ole, kuin max. 2 lasta, mutta siis perheissä nainen tekee kaiken ja mies valikoi itse osallistumisensa. Joka kerran, kun olemme olleet ko. perheiden kanssa tekemisissä, olen tosi vihainen näille miehille, joista yksi muuten sattuu olemaan oma veljeni! Hänelle olen yrittänyt sanoa asiasta, mutta ei ota kuuleviin korviinsa...
Minusta on periaatteessa harmillista erota, kun lapset ovat alle 2-vuotiaita, koska elämä tulee olemaan vielä niin kauhean paljon helpompaa jossain vaiheessa.
AP:n tilanteessa kuitenkin keskustelisin miehen kanssa vakavasti ja esim. parisuhdeterapia ei välttämässä olisi huono idea teidän tilanteessanne. Jos mies ei halua erota, on hänen otettava vastuuta enemmän arjesta. Jos ei kuitenkaan tähän pysty, niin voit hyvin ap sanoa miehellesi, että pyörität mielummin arkea yksin omasta tahdostasi, kuin pakon edestä ja katkeroituen...
Tsemppiä ap, toivottavasti elämä näyttää valoisammalle pian!