Mies sanoi tänään

ap

eli tiedät nyt

Mutta on yrittäjä ja viettää (joutuu viettämään) lähes kaiken aikansa töitä tehden ja sitten lopun aikaa "rentoutuu". Eli perheaikaa ei ole. Olen ajatellut sen johtuvan oikeastikin miehen töistä, mutta tuo miehen sanominen sai ajattelemaan, että ehkä mies ei haluakaan olla meidän kanssa ja siksi kerää kaikkea muuta tekemistä.



ap

Kun mies on nyt ilmaissut omat tunteensa, niin siinähän on lähtökohta keskustelulle. Miksi hänestä on samantekevää, mistä lähtien on ollut niin (tapahtuiko silloin jotain erityistä)? Miltä perustalta sinä, ap, jaksat uskoa siihen, että suunta on ylöspäin. Älä heitä kirvestä kaivoon, äläkä varsinkaan käy pääsi sisässä mitään kuviteltuja keskusteluja, vaan yritä jutella miehesi kanssa. Voit hyvinkin olla oikeassa, tilanne voi parantua. Siihen on ainakin 50% mahdollisuus. Voimia!

Ei ole ikinä ollutkaan. Hänen mielestä meillä ei ole mitään ongelmaa ja sitten yhtäkkiä heittääkin ilmaan "ihan sama" ja sitten on taas hiljaa.

Ahdistaa. Voin hyvin kuvitella, että joku päivä tulee sanomaan "ei meillä ole mitään ongelmaa", "Haluan erota" ja on sitten hiljaa, kun ei jaksa keskustella.

t. yrittäjän vaimo myös

Mä vatkasin sitä itsekseni melkein kaksi kuukautta, itkeskelin vessassa ja lasten päiväuniaikaan, ja mietin mitä ihmettä on tapahtunut, miksi mies yhtäkkiä on tuota mieltä. Toki meilläkin oli taustalla paljon muutakin ongelmaa, esim. pitkiä seksittömiä jaksoja (raskausaikoina, kun miestä itseään ei haluttanut), läheisyyden/hellyyden puutetta, kahdenkeskisen ajan puutetta ja herra ties mitä.



No joka tapauksessa, kun olin aikani vatvonut, niin tajusin yhtäkkiä, että no, se siitä sitten. En minä voi miestä minussa riiputtaa, eikä ole reilua kummallekaan, että ollaan yhdessä kun ei kerta muutakaan ole. Kirjoitin eropaperit valmiiksi, vein miehelle ja sanoin, että laita nimes alle niin saat olla "ihan sama" keskenäs. Tässä vaiheessa mies sitten totesi, että ei hän erota halua, silloin vain kun sanoi niin, oli tosi väsynyt ja uupunut ja kyllästynyt perhe-elämään. Mutta se tunne meni jo ohi, ei hän ole enää aikoihin niin ajatellut - mutta eipä hän tätä viitsinyt mulle kertoa, vaan jätti mut rypemään omiin pohdintoihini.



Nyt meillä se olen minä, joka mietin, onko tässä jotain järkeä. Asioista pitäisi keskustella, mutta ne tuppaavat olemaan aika yksipuolisia keskusteluja. Minä ehdin jo totuttautua siihen ajatukseen, että olen yksin lasten kanssa, ja nyt on alkanut ärsyttää se, että mies vieläkin pyörii tuossa "jaloissa". en tiedä, mitä pitäisi ajatella ja tehdä, vai pitäisikö mitään.



AP:lle voimia. Tilanne on rasittava, kun toinen laukoo suustaan mitä sattuu, muttei perustele eikä keskustele.

Tilanne on tosissaankin rasittava.

Jos saisikin miehen joskus puhumaan ja kertomaan tunteistaan, mutta ei...Olisin sitten itsekin paremmin ajantasalla eikä tällaiset heitot tulisi ihan yllättäen.

Tiedän, että minussakin on paljon vikaa, niitäkin olisi vain helpompi alkaa korjaamaan jos olisi keskusteltu niistä asiallisesti. Nyt kuulen miehen suusta lähes vain moitteita enkä sitten enää tiedä mikä on oikeasti minun vika ja mikä vain miehen kiukuttelua.



ap

joko sähköposti tai kirje... Kerro rehellisesti mitä ajattelet. Kirjeen kirjoittaminen on hyväksi koettu konsti avata keskustelua puhumattoman miehen kanssa. Ties vaikka miehesi kirjoittaisi sinulle vastauksen...

Tuota kirjeen kirjoittamista voi tietysti kokeilla - mutta se ei oikeasti avaa keskustelua. Jos miestä ei kiinnosta/huvita keskustella asioista, yhtään mistään, hän ei lue edes sitä kirjettä. Minäkin kirjoitin miehelleni varmaan kymmeniä kirjeitä, kunnes selvisi, että mies ei edes lukenut niitä. Sen sijaan käytän tuota metodia siihen, että selvennän omaa päätäni - eli kirjoitan kirjeen miehelleni, mutta oikeasti en koskaan anna koko kirjettä hänelle. Se selventää mun ajatuksiani.



Ap, jos mahdollista, ottakaa tauko. Jompi kumpi lähtee viikonlopuksi jonnekin muualle, tai jos mahdollista, jopa muuttaa pois kokonaan. Näin molemmat saatte aikaa miettiä, missä mennään ja mitä haluatte. Riskinä on, että molemmat huomaatte, että elämä sujuukin paremmin ilman sitä toista - mutta toisaalta, hyvähän sekin on huomata. Tai sitten huomaatte paremmin ne hyvät asiat, ja mieskin innostuu tekemään jotakin suhteen eteen, tajuaa oman kiukuttelunsa jne.



Meillä ei ole tällä hetkellä mahdollista toimia kuten yllä kuvasin - valitettavasti. Meidän variaatio on se, että nukumme eri huoneissa, olemme hyvin vähän tekemisissä keskenämme. Mieheltäni on tullut jo muutama lähentymisyritys, lähinnä kysynyt, kauanko aion vielä murjottaa, mutta toistaiseksi olen vain sanonut, etten minä murjota, vaan haluan omaa aikaa ja tilaa miettiä sitä, onko tässä suhteessa jotakin järkeä.

Eka oli mieheen liittymättömästä asiasta, josta en voi puhua ilman itkua. Mies luki kirjeen ja jäi odottamaan silti minun lähestymistä. Sain sanottua muutaman sanan ja siihen se jäi.



Toisen kirjeen kirjoitin liittyen meidän suhteeseen. Mies luki kirjeen laittoi sen pöydälle ja antoi asian olla...



Erossa oleminen ei auta sillä käytännössä asumme jo nyt erillään. Siitähän nämä ongelmat meillä tuleekin (ainakin minun puolelta). Mies on yrittäjä ja tekee todella paljon reissutyötä jopa ulkomaille. Paperityöt on pahasti rästissä joten loppuajan mies käytännössä asuu toimistolla (aika harvoin enää tulee yöksikään kotiin, mutta tiedän, että on tekemässä töitä toimistolla eikä toisen naisen luona)

Taitaa olla toivoton tilanne :(

Joko hän keskustelee ja avautuu tai sinä lähdet.

että miehesi heittänyt vaan sen asian ilman mitään suurempaa ajattelematta..

Meillä mies krapuloissaan vasta minulle tokaisi, että ei usko tulevan lapsemme olevan hänen oma ja haluaa isyystestin!

Pari päivää myöhemmin nostin miehen seinää vasten ja kyselin tästä asiasta niin ei ollut muistanut koko hommaa enää.

Eli oli periaatteessa sanonut sen ku oli huono olo ja jotain.. mut ei tarkoittanut