Kieltäisitkö lastasi menemästä kaverille joka

nykyään on vaan ongelmana, että mammat vetää herneitä nenuun ihan joka asiasta, niin siksi on jotenkin helpompi kun on samanlainen vakaumus. Jos naapurin lapset ovat meillä ruoka-aikaan eikä tarjota ruokaa on se epäkohteliasta jos tarjotaan ja vaikkapa luemme ruokarukouksen on se uskonnon tuputtamista jos taas tarjoanmme nakkeja olemme juntteja kun emme huomioi muslimien vakaumusta. Entäs kun meillä on koira ja muslimit tulee kylään niin koira pitäisi sulkea viereiseen huoneesee jne. lista on loputon en vaan jaksa enkä halua tuota sähläystä joten lapseni "seurustelevat" vain saman henkisten lasten kanssa. Näin toimien voin olla varma etten loukkaa ketään ja minulla riittää vielä voimia työhöni ja omalle perheelle ja omille lapsille.

Lapsi oli oikein mukava kaveri, mutta äiti jaksoi käännyttää minua joka välissä: Antoi aina mukaan Vartiotorneja ja useaan kertaan kertoi, miten tyhmiä me olemme kun vietämme joulua. ("eihän Jeesus voinut syntyä joulukuussa, kun ei kukaan kuningas voisi olla niin ilkeä, että käskisi ihmiset verollepanolle keskellä lunta ja pakkasta!". Tiesin jo 7-vuotiaana, että Israelissa on talvella lämmin...). Erään kaverini pyysivät mukaan uimahalliin, mutta todellisuudessa veivätkin tämän kokoukseensa.



Jotenkin näistä ja kaikista muista tapahtuneista on jäänyt vähän kumma olo uskovaisten seurassa, ja sitten kun minuaa joskus toivottavasti on omia lapsia, niin mietin kyllä 2 kertaa, päästäkö ainakaan samanlaisiin perheisiin leikkimään. Niin paha mieli on itselleni jäänyt :(

Lapsi oli oikein mukava kaveri, mutta äiti jaksoi käännyttää minua joka välissä: Antoi aina mukaan Vartiotorneja ja useaan kertaan kertoi, miten tyhmiä me olemme kun vietämme joulua. ("eihän Jeesus voinut syntyä joulukuussa, kun ei kukaan kuningas voisi olla niin ilkeä, että käskisi ihmiset verollepanolle keskellä lunta ja pakkasta!". Tiesin jo 7-vuotiaana, että Israelissa on talvella lämmin...). Erään kaverini pyysivät mukaan uimahalliin, mutta todellisuudessa veivätkin tämän kokoukseensa. Jotenkin näistä ja kaikista muista tapahtuneista on jäänyt vähän kumma olo uskovaisten seurassa, ja sitten kun minuaa joskus toivottavasti on omia lapsia, niin mietin kyllä 2 kertaa, päästäkö ainakaan samanlaisiin perheisiin leikkimään. Niin paha mieli on itselleni jäänyt :(

oli kaksi jehovaa kaverina eikä kukaan koskaan yrittänyt minua käännyttää tai ylipäätään puhua uskosta. Minä itse kyllä uteliaana kyselin mikseivät vietä joulua tai saa lahjoja. Ihan kivoja tyttöjä olivat.

tytön yksi parhaista kavereista on vanhoillislestadiolainen

ootko ny ihan tosissas?



Siis miksi pitäisi kieltää? Aika ahdasmielistä.

kieltäisi. Mutta olen nähnyt uskovaisten vanhempien ohjaavan lapsiaan leikkimään lähinnä hyvätuloisten ja korkeasti koulutettujen vanhempien lasten kanssa. Aitoa lähimmäisenrakkautta?

kun naapuriin muutti perhe, jonka isä uhkailu kylässä leikkimässä käynyttä lastani (5v) helvetin tulella ja kauhuilla jos tämä ei tee parannusta ja kääntymystä. Lapsi oli aika kauhuissaan sekä ukon kielenkäytöstä että asiasta noin sinänsä ja paikkaituani ja selitettyäni pitkään totesin, että on varmaan parempi kun jatkossa leikitte vaikka meillä.



Tuo ei epäilemättä edustanut kaikkia uskovaisia vaan jotain ihan omaa höynälahkoaan. Normaalien uskovaisten uskovaisuudesta ei ole tuommoista haittaa.

meinaan mietin että mikä vika uskovissa on sinusta? Ettei lapsesi vois kylään mennä?

taitaa noita höyniä olla joka ryhmässä niin uskovissa kuin uskonnottomissa. Ite olen uskossa ja oli se sitten mikä tahansa jos lapsille rupeaa meuhkaamaan niin kielto tulis.



Niin me ollaan uskis/ateisti perhe ja täällä kunnioitetaan jokaisen omaa ajatusmaailmaa, usko tulee jos on tullakseen ei sitä tuputtamalla ja pelottelulla saa.

Meidän ateistiperheen naapurissa asui mun lapsuudessa hyvin uskovainen perhe. Tykkäsin leikkiä lasten kanssa mutta oli tosi ahdistavaa kun perheen äiti tuputti jumalaansa, he pitivät mm ylimääräisiä rukoushetkiä minun aikanani, äiti luki mulle raamattua kahden kesken jne. Tietenkään kaikki eivät tuputa..

lähettäisin lapseni mukana erilaisia vihkosia jossa kerrotaan ateismin onnesta.

asuu uskovassa perheessä?

koska tuskin uskovat myöskään haluavat lapsensa ateistin kanssa kyläillä.

eikä taatusti tuputeta mitään kellekään. Lasten annan kyllä leikkiä uskovaisten kuin ateistien kanssa. Mä luulen, että jos ongelmia jossain vaiheessa tulee, ne tulee lähinnä vanhempien taholta.



Itselläni (uskovaisen kodin kasvatilla) lapsuuden yksi parhaista kavereista oli jehovantodistaja. Yläasteiässä keskusteltiin ja väiteltiinkin uskoistamme jonkin verran, mutta muistot lienevät molemmilla ihan positiivisia. :)

onneksi äitini ei kieltänyt minua kaveeraamasta uskisperheiden lasten kanssa aikoinaan.

En edes tiennyt heidän vakaumuksistaan. Ei se vaikuttanut leikkeihin, tms.

Kaveripiiristä löytyi jehova, ortodoksi, hellari, luterilainen, lesta...

Ei heistä kukaan tuputtanut uskoaan. Minulle on ihan yksi hailee toisten uskonnot, seksuaaliset suuntautumiset, ihonvärit ja kalsareiden merkit.

Ei sinänsä, ettenkö muka olisi kiinnostunut heidän elämästään, mutta nuo eivät ole ratkaisevia tekijöitä.