Kadutko töihinmenoasi?

Työssäkäynti on tietysti normaalia, mutta kai lasten kanssa kotona oleminenkin on..ainakin joissain maissa :-)

Minä nimittäin en kadu kotiinjäämistäni;-)



t. 8v kotiäitinä, lapset 8v ja 6v

töissä helpompaa

aikansa kutaki =)

Jollaki tuo aika on lyhyempi ja jollain pitempi.



Itellä aika alkaa täyttymään ja työelämä kutsuu. Ihanata, ihanata ;) Vaikken omien lasten hoitoa kotona kadu hetkeäkään.

Lapsia 4 ja kotona 8-vuotta ( tein kyllä muutamia kuukausia kotona työtä)

Työnantaja painosti antamaan päätöksen ilman että ehdin kunnolla pohtia, ja lupauduin sitten töihin muutaman kuukauden hoitovapaan jälkeen.



Vähän harmittaa, mutta teen lyhennettyä työpäivää ja limitämme miehen kanssa työpäiviä siten, että lapsi on hoidossa vain klo 9-14 neljänä päivänä viikossa.

kadutko töihin menoasi VAI olisiko pitänyt mennä jo aiemmin. No, jos on mennyt heti äitiysloman päätyttyä, niin ei olisi voinut mennä aiemmin. Voihan sitä katua niinkin, että olisi pitänyt mennä myöhemmin. Itselleni oli taloudellinen pakko mennä töihin kun lapsi oli 1,5 -vuotias. Silloin on turha katua kun ei ole muita mahdollisuuksia.

Juuri sitähän ap kysyi, eli: Kadutko töihin menoasi (eli olisiko sittenkin pitänyt olla rauhassa kotona pidenpään) vai olisiko pitänyt mennä jo aiemmin (eli kadutko kotona olonasi ja olisiko näin jälkeen päin mietittynä pitänyt hakueutua aiemmin töihin.) Miten ihmeessä et käsittänyt kysymystä:):):)

Päin vastoin olen iloinen ja ylpeä, että pystyin valitsemaan näin, vaikka esim. isomman asunnon osto siirtyi tämän takia parilla vuodella.

toisen kohdalla olen vähän katunut. Tämä on kuitenkin mun viimeinen pieneni, olisi ehkä kannattanut yrittää nauttia siitä vähän kauemmin... Tosin nyt muistot ovat jo ajan kullaamat - oikeasti en hirveämmin nauttinut siitä kahden pienen kanssa kotona olemisesta.

se oli hyvä että käväisin työelämässä, sillä se vahvisti näkemystäni siitä että paikkani on ehdottomasti kotona.

Eikö töissä käyminen ole aika normaalia ? Olen mennyt töihin heti molemman lapsen äitiysloman jälkeen, enkä ole katunut. Ymmärrän jos joku valitsee urakseen kotiäitiyden, mutta eiköhän yhteiskunatmme ole rakennettu niin ettei kenenkään tarvitse katua töissä käyntiään. Enemmän varmaan katuisin jos olisin jäänyt vuosiksi kotiin ja jäänyt työelämästä syrjään. No tämä kai aika reunalta oleva näkemys ja aiheuttanee av-paheksuntaa ja tulkinnan että olen huono äiti.

Voin siis myöntää että ihmettelen naisia jotka jäävät vuosiksi kotiin, ei sopisi minulle. Esimiehenä (tosin vähän naisalaisia) pidän normaalina käytöksenä että töihin palataan muutaman kk sisällä äitiysloman loppumisesta. Itse äitiysloma on ihan OK ja mielestäni on hyvä että ihmiset hankkivat lapsia. Onhan se rahallisestikin naiselle aika kova riski jäädä kotiin vuosiksi.

nyt yritys meni nurin, kuopus on reilun vuoden vanha. Olen käynyt muutamissa työhaastatteluissa, mutta sen verran kyllä sydäntä puristaa jättää pieni ja herkkä tyttö toisten helmoihin, että päätin tänään jäädä kotiin kunnes lapsi on 3v. Ja voihan sitä palata aiemmin työelämään jos siltä tuntuu. Ajattelin lähinnä niin että kun kuolen, niin kumpi asia merkitsisi minulle puntarissa enemmän, se että sain olla rakkaitten lasteni kanssa vähän pidempään tiivisti yhdessä vai se että pankkitilillä on yksi nolla enemmän.

työssäkäynti on ihan normaalia.

silloin olisin voinut edetä uralla, nyt junnaan samassa hommassa. Ovat ylentäneet minua myöhemmin tulleen junnun poissaoloni aikana ja nyt ei ole uusia vankansseja ihan heti tulossa. Ja laman vuoksi ei ole muuallakaan hyviä hommia.



Tuplapalkalla olisi kivempi olla.

ihan sopivaa oli

.. kuin 20 vuotta töissä.

Pääsin jo 12-vuotiaana tutulle maanviljelijälle peltohommiin ja ihan kivat rahat siitä herneidenpoiminnasta sai (lapsen mielestä).



Mitään työtä tuon jälkeenkään en ole katunut. Kesät olin kesätöissä, opiskeluaikaan myös sivutöissä. Koko elämä oli töitä ja opiskelua, mutta en sitä kadu. Sitten valmistuttua vakituisiin hommiin.



Esikoisen syntymän jälkeen jouduin töihin aimmin kuin olisin halunnut, mutta sain silloin unelmatyöni, josta olin myöhemmin pitkällä hoitovapaalla seuraavien lasten kanssa. Hoitovapaan jälkeen olin taas oikein tyytyväisenä töissä.