Onko niin, että jotkut ihmiset vain ovat kertakaikkiaan kykenemättömiä ymmärtämään ja ottamaan huomioon muita?

Huvittaa eräs kaverini, joka kai sitten taitaa olla sitä lajia...

Silloin kun hänellä itsellään ei vielä ollut lapsia, sen jotenkin ymmärsi... siis sen, ettei hän voinut tajuta etten lapsen kanssa pystynyt lähtemään aina sormia napsauttamalla mihin vaan ja että lapsenvahdinkin saaminen on välillä vaikeaa...



Mutta nyt hänellä on itsellään kaksi lasta ja yhä vaan hän olettaa, että kaikki pyörii hänen ympärillään (ei siis mitään solidaarista vastavuoroista yhteisymmärrystä muihin äiteihin, jos tajuutte mitä tarkoitan).

Minä kyllä ymmärrän (ja minun pitääkin), ettei hän voi lähteä ja ei saa lapsenvahtia ym., mutta HÄN ei ymmärrä että minullakin voi olla " samoja ongelmia" ...

Jollakin yksinkertaisella (?) tavalla olettaa, että jos HÄN SAA LAPSENVAHDIN, NIIN SILLOIN MINÄKIN SAAN automaattisesti - ja joka kerran jaksaa hämmästyä kun/jos en saanutkaan, ja joskus jopa ottaa nokkiinsa (!) moisesta.

Tai että meidän lapsemme ovat tasan tarkkaan päiväunilla silloin kun heidänkin. Tai menevät yönille samaan aikaan. Tai muuta vastaavaa. Ja aina se on jotenkin suuren suuren hämmästyttävää, ettei niin olekaan!