Lapsen kaverin äiti soittaa päivittäin
ja pyytää lastani heille leikkimään. Tytöt olivat ennen parhaita kavereita, mutta nyt tyttöni on jostain syystä pistänyt välit poikki kaveriinsa, eikä halua tavata tätä enää ollenkaan. Tytölläni on myös syynsä tähän. Koska lapset ovat jo kohta 8 v., niin olen kunnioittanut tyttäreni päätöstä. Rn kuitenkaan halua sanoa toiselle äidille päin naamaa, ettei tyttöni HALUA tulla heille, vaan keksin tekosyitä. Tyttöni on itse sanonut suorat sanat kaverilleen, joten mielestäni asia ei kuulu enää vanhemmille.
Mielipiteitä? Kuinka itse toimisitte? (Itse olen luuseri ja olen vain lakannut vastaamasta puheluihin).
Kommentit (20)
Eli pisti välit poikki kaveriinsa aikani kyseltyä asiasta tytär näytti puhelimestaan kuvia jossa tämä kaveri oli alastomana eri asennoissa ja vaatinut tytärtäni kuvaamaan hän kuvasi mutta lähti pois samantien ja siihen loppui se kaveruus.Minä poistin kuvat kauhuissani ja nyt en vastaa kun tytön äiti yrittää soittaa sillä en tiedä mitä sanoisin kun nyt jälkeenpäin ajatellen kuvat olisi pitänyt varmaan näyttää jollekkin ammattilaiselle,sillä tuo ei normaalia 7v käytöstä.
tämä lapsi on yksinäinen ja hänellä ei ole kavereita. On nähtävästi kiusattu ja ap.n tyttö ei halua myöskään olla kaveri leimautumisen takia.
Eli näppärästi vanhemmat hyväksyy tällaisen joukkoeristämisen.
Tiedän tällaisia tapauksia, missä vanhemmat on siunanneet sen, että "lapsi sanoo suoraan" ja toinen eristetään kokonaan, koska kukaan ei uskalla olla sen kaveri joukkopainostuksen takia.
Musta olisi ihan asiallista puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kyseinen äiti voisi sitten selittää tilanteen tyttärelleen, joka ei ehkä ole yhtä hyvin perillä tilanteesta kuin sinun tyttäresi.
Mä en kyllä ymmärrä, mikä voi olla niin painava synti, että siitä pitää 8-vuotiaana kaverisuhteet laittaa poikki.
Minä ainakin haluaisin heti tietää, jos lapseni tekisivät jotain huolestuttavaa.
Jos kaverin äiti suuttuu, se on hänen ongelmansa. Sinulla on valvollisuus kertoa, lapsen takia.
mielestä on itsekästä ja omahyväistä jättää yksi tyttö yksin. Hän on lapsi vielä, sosiaalinen kehitys pahasti kesken. Kaikki tarvii ystäviä ja parasta lapsen kannalta on se että toinen äiti reilusti sanoo, missä tyttö on mokannut jotta hän voi parantaa käytöstään ja ottaa opikseen. Se että otetaan etäisyyttä ilman selityksiä ei kehitä epäsosiaalista lasta.
Sanot niin kuin asiat on ja piste. Täytyy olla aika epäkypsä äiti jos ei ymmärrä.
esim. hyväksikäyttöä tai on nähnyt jotain sellaista mikä ei ole tarkoitettu lapsen silmille, esim. pornoa tms.
Varmaan haluaisit kuulla, jos oma lapsesi olisi tehnyt jotain outoa, lähes sairasta? Eli kerro sille äidille! Ei tarvi täräyttää suoraan ja kauhistellen, vaan esittää kaikkea ne lapset keksii -tyyppisesti.
enkä minäkään kehdannut sanoa päin naamaa vaan kiertelin ja kaartelin enkä vastannut puhelimeen.
Toisaalta säälitti toinen tyttö joka ymmärrettävästi halusi kaveriseuraa. Toisaalta meidän lapsemme velvollisuus ei ole olla kenenkään paras ystävä vasten tahtoaan, varsinkaan toistuvasti. Tytölleni sanoin että hän saa itse valita kaverinsa mutta ilkeä ei saa olla, eli jos kuulen että hän esim on muitten kuullen sanonut pahasti tai puhunut pahaa tai sulkenyt tytön ulos leikeistä niin sitten puutun asiaan. Kiusata ei siis saa mutta seuransa voi valita. Meillä ei ollut nakukuvia tms mukana, eikä tyttöjen välille tullut riitaa tai mitään vaan tyttärelläni vain oli muita kavereita joiden kanssa hän mieluummin oli.
sanoin äidille asiasta ja hän ymmärsi aivan hyvin. sittemmin lasten välit korjaantuivat itsekseen.
Ja mikä syy lieneekään, niin jos se lastasi vaivaa, siitäkin kannattaisi jutella tuon äidin kanssa.
Esim. jos tuo toinen lapsi käytöksellään vaikka aiheuttaa eripuraa. Ainakin itse tahtoisin tietää, jos lapseni käyttäytyy jotenkin huonosti kavereitaan kohtaan. Silloin voisin tehdä asialle jotain. Jollen saisi tietoa, en osaisi puuttua.
koska tiedän, ettei tällä toisella tytöllä ole yhtään muita kavereita kuin tyttäreni (oli). Olen yrittänyt keskustella asiasta oman tyttöni kanssa ja suostutella edes menemään yhdessä leffaan tms., mutta ei suostu millään. Äiti on myös sen verran herkkä loukkaantumaan, etten viitsisi ihan pahasti sanoa. Aaaargh!
Onhan sekin kurjaa, että joku suuttuu kaverilleen noin pahasti ja pitkäksi aikaa. Todennäköisesti kyse on kuitenkin jostain pikkuasiasta, jos tytöt ovat aikaisemmin olleet hyviä ystäviä. Voi samalla opettaa omalle lapselleen anteeksiantamisen taitoa.
Sanot vain niin kuin asia on. Ei se ole pahasti sanomista. Voit vielä miettiä muotoilua niin, ettet tosiaan sano mitään pahaa.
koska tiedän, ettei tällä toisella tytöllä ole yhtään muita kavereita kuin tyttäreni (oli). Olen yrittänyt keskustella asiasta oman tyttöni kanssa ja suostutella edes menemään yhdessä leffaan tms., mutta ei suostu millään. Äiti on myös sen verran herkkä loukkaantumaan, etten viitsisi ihan pahasti sanoa. Aaaargh!
Ai meneekö teilläpäin 7-vuotiaat keskenään leffaan?
Meilläpäin ainakin menee. Monestikin minä esim. vien tytöt leffateatteriin ja toisen tytön äiti hakee heidät ja tuo omani kotiportaille. Lastenleffoja käyvät katsomassa, kun en minä niitä ainakaan jaksa käydä katsomassa ja tytöistä on mukava kun saavat mennä kahdestaan.
se sun tyttö saa sanottua itse sille tytölle, ettei voi tulla. Ei meillä ainakaan vanhemmat enää tuon ikäisten (koululaisten) tapaamisia sovi, vaan itse soittavat keskenään. Tosin saattavat varmistaa että "voihan se ja se tulla meille leikkimään". Jos kyse yökyläilyistä kavereiden kesken, ainoastaan silloin olen saattanut soittaa jos ei aiemmin ole ollut meillä yötä, ja vain varmistaa että meille voi tulla ja samalla kysyä esim. allergioista tms. Sano vaan suoraan sille äidille, että taitaa tytöillä olla jotain kinaa, eihän se nyt vanhempien väleihin vaikuta.
Musta olisi ihan asiallista puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kyseinen äiti voisi sitten selittää tilanteen tyttärelleen, joka ei ehkä ole yhtä hyvin perillä tilanteesta kuin sinun tyttäresi.
Mä en kyllä ymmärrä, mikä voi olla niin painava synti, että siitä pitää 8-vuotiaana kaverisuhteet laittaa poikki.
niin arvostaisin suoraa puhetta enemmän kuin tekosyitä ja puhelimen sulkemisia.
Kerro että lapsellasi on syynsä miksi ei halua olla tekemisissä enää toisen lapsen kanssa ja että tämä lapsi tietää myös syyn ja että sinun mielestäsi asia ei vanhemmille kuulu.
Tämä toinen äiti sitten jää huuli pyöreänä ymmälleen ja ihmettelee mitä on tapahtunut. Ei varmaan soita sinulle jatkossa jos et suostu yhtään valottamaan mistä tässä tilanteessanne on kyse.
Eli pisti välit poikki kaveriinsa aikani kyseltyä asiasta tytär näytti puhelimestaan kuvia jossa tämä kaveri oli alastomana eri asennoissa ja vaatinut tytärtäni kuvaamaan hän kuvasi mutta lähti pois samantien ja siihen loppui se kaveruus.Minä poistin kuvat kauhuissani ja nyt en vastaa kun tytön äiti yrittää soittaa sillä en tiedä mitä sanoisin kun nyt jälkeenpäin ajatellen kuvat olisi pitänyt varmaan näyttää jollekkin ammattilaiselle,sillä tuo ei normaalia 7v käytöstä.
Meillä tilanne oli hyvin samanlainen kuin 13:lla. Syyt liittyivät tämän toisen lapsen lähes sairaaseen käyttäytymiseen. Toinen lapsi oli siis pakottanut tyttöäni sellaiseen, joka meni liian pitkälle. En haluaisi selvitellä lapsen äidin kanssa tilannetta tarkemmin, vaan olen ottanut etäisyyttä.