Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyytyisitkö tällaiseen liittoon?
29.12.2009 |
-ei suuria tunteita alunperin, vaan yhteenmuutto yllätysraskauden myötä
-toverillisuutta, samankaltainen arvomaailma, toisaalta välillä pahoja riitoja (lähinnä käytännön asioista, kun toisella tai molemmilla esim. työstressiä)
-seksielämä hyvin tyydyttävää, mutta seksiä turhan harvoin (usein ei vain iltaisin jakseta)
-mies on erittäin hyvä isä ja tekee myös kotitöitä
-perheenä ollaan hitsauduttu yhteen, mutta pelkään, että parisuhde perustuu liikaa yhteiseen lapseen ja vanhempina oloon
-mies haluaisi toisen lapsen, minä emmin vielä
-mies ei halua naimisiin, yhteinen asunto ja asuntovelka kuitenkin löytyy
Yhteenvetona siis: ongelmana on se, ettei meillä ole pariskuntana kovin romanttista taustaa, ja pelkään sen takia suhteen kestävyyttä.
Kommentit (10)
sinun täytyy täältä hakea vastausta, eikö se ole aika selvä. Ei sinun tarvitsisi kysellä, jos rakastaisit miestäsi. On sitten tosiaan oma asiasi jäätkö tuohon, moni on ns. järkiliitossa. Minä en jäänyt. Nyt olen oikeasti rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattiliittona en, liian tunteellista menoa
ja alle vuodessa ehdittiin naimisiin. Nykyään seksiä ehkä kerran kuussa, sekin vastenmielistä, mies ei tee enää mitään kotona, vaan on töissä yli 12 h vuorokaudessa.
Minä voin sanoa, että pelkkä rakkaus ei riitä, jos muut asiat ovat päin peetä. Rakastamme molemmat toisiamme, mutta suhde on raastavan hankala.
Teillä tuntuu olevan asiat hyvin. Voisikohan noita intohimon tunteita jotenkin herätellä. Meilläkään ei mieheni kanssa ollut aluksi kovinkaan romanttista, mutta myöhemmin on tullut romanttisempia vaiheita.
Mä en ainakaan tekisi toista lasta, ennen kuin suhde on kuivilla. Lähtisikö mies parisuhdeleirille viikonlopuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka aina se suurinkin intohimo muuttuu kumppanuudeksi, parhaimmillaan tuollaiseksi kuin teillä.
Sinulla on hyvä liitto, älä missään nimessä pilaa sitä romanttisten haihattelujen vuoksi.
Minulta kesti monta vuotta tajuta, että mieheni on elämäni rakkaus siitä huolimatta, että meilläkään ei (minun puoleltani) suuria rakastumisen tunteita ole ollut koskaan.
Loukkasin hyvää miestä monesti turhaan juostessani "rakkauden" perässä.
Rakastuminen on pelkkää himoa ja kemiaa, rakkaus ihan jotain muuta.
Lapsemme on jo 5-v. Avioliittoa kohtaan mies tuntuu tuntevan suorastaan jotain järjenvastaista kammoa - en ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt miksi. Parisuhdeleirille mies tuskin suostuu lähtemään, ja hänestä parisuhteessa ei ole edes mitään pahemmin vialla. Itse olen joskus miettinyt, että ehkä jotkin kahdenkeskiset matkat tms. voisivat tuoda sellaista romantiikkaa suhteeseen, jota kaipaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiinmeno ei ole mitenkään tärkeää. Teillä tuntuu asiat olevan pääpiirteissään hyvin. Noinhan joka tapauksessa lapsen kanssa tulee(seksiä esim. ei vai jaksa nin usein, lapsen hyvinvointi ja siitä huolehtiminen on päällimmäisenä).KYllä lapsi/lapset saavat mielestäni olla keskiössä. Ne pitävät perheen yhdessä. Ei syytä eroon.Ei isoja ongelmia, peruskäytännönjuttuja.Mikset itse halua toista lasta, jos miehesi haluaa?Haluat naimisiin., mikä munkin, niinkuin sun mieheski, mielestä on ihan toisarvoista.Ei romanttisuus ole naimisiinmenoa. Romanttisuutta on mielestäni toimiva suhde, yhteisyys ja pienet hetket.niitä pieniä hetkiä voi pikkusen itsekih järkätä
Kyllä rakkaus on myös himoa ja kemiaa.
Ollaan oltu naimisissa 28 vuotta ja voin sanoa , että himoa on.
Mitä lähemmäs tullaan 50 v ikää niin tuntuu siltä että himo vaan lisääntyy , ainakin sen taso nousee.
Seksiä ainakin 4 kertaa viikossa ja tosi ihanaa.
Alue: Aihe vapaa
Tyytymällä mihinkään ei saa hyvää suhdetta. Aina voi parantaa...