Lue keskustelun säännöt.
Moni perhe pysyisi kasassa, kun tajuttaisiin se fakta,
29.12.2009 |
että rakastumista ei ole olemassakaan!
Kun tapaa uuden seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen, jolta saa vastakaikua, tunnetta kuvitellaan rakkaudeksi.
Tämä uusi ihminen on yhtäkkiä "sielunkumppani" (mikä naurettava klisee), vain hänen kanssaan voi olla oikeasti onnellinen ja blaa blaa blaa.
Huumassa unohtuu, että se vanha puolisokin oli joskus samalla tavalla erityinen.
Rakastuminen on pelkkää kemiaa, jolla varmistetaan ihmissuvun jatkuvuus. Ei mitään satua eikä sielunkumppanuutta.
Toki jotkut sopivat paremmin yhteen kuin toiset, mutta ei kenellekään ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa.
Kannattaisiko vain sitoutua siihen, mihin on ryhtynyt??
Kommentit (14)
kun ihmismieli toimii juuri noin, että se alkuhuuma tulee ja vie jalat alta, niin moni päätyy ihan siksikin yhteen ihan väärän ihmisen kanssa. Ja ne virheet pitää sitten vain uskaltaa tunnustaa, suhteet purkaa ja elämää jatkaa eteenpäin.
Meidän perheemme ei pysynyt kasassa, mutta minusta se oli oikea ratkaisu. Ei kenenkään tarvitse hampaat irvessä sietää vuosikausia vieraissa juoksevaa puolisoa ihan vain siksi, ettei perhe hajoaisi. Sekä lapset että minä itse elämme nyt paljon parempaa elämää.
Kannattaisi siis miettiä myös järjellä eikä vain tunteella ennen kuin sitoutuu yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rakastumista ei ole olemassakaan!
Niin no, rakkaus on vaan jotain muuta kun se hetken himo ja ihastuminen.
Lisäksi on vielä se että syvimmiltään yksiavioisuus ei ole ihmiselle luontainen tila. Siis alunperin kristinuskossakin oli tavallista moniavioisuus.
Jos parisuhteessa esimerkiksi on jokin ongelma niin täytyy tajuta että PARIsuhteessa siinä ongelmassa on tekijänä mukana. Jos lähtee karkuun niin pian samanmoinen tilanne on edessä uudessa suhteessa sen alkuhuuman jälkeen. Siis alistuva ihminen alistetaan yhä uuudestaan tai seksuaalisesti pidättyvä ihminen saa seuraavankin kumppanin katselemaan muualle. Vahvasti manipuloiva ja kontrolloiva saa seuraavankin puolison ryyppäämään tai miten siihen sitten kukin reagoi.
Oma puolisoni saa tutustua ihmisiin ja olla ihminen. Näistä asioista on puhuttu ja kunnioituksen kautta ei toista kumpikaan halua tietentahtoen satuttaa, mutta ihmisarvoisen elämän voi elää vain tietyt vapaudet omaavana. Se elämänmittainen kumppanuus on paljon enemmän kuin toisen omistaminen tai kontrolloiminen.
On se säälittävää miten pienten juttujen takia sitä ollaan valmiita menettämään perhe, kumppanuus ja koti. Meillä on vahvat myytit parisuhteesta, moraalista, koodeista ja etiketistä. Harva ihminen osaa elää vain hyväntahtoisesti ja omilla ehdoillaan. Keskimäärin ihmiset on karjaa joille on opetettu tietty käyttäytymismalli.
Suosittelen vapaata ajattelua ja tiettyä nöyryyttä.
Rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen sitten jo vähän haastavampaa.
Rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen sitten jo vähän haastavampaa.
mutta mitä sanotte Tanjasta os. Vienonen??
rakastan miestäni! :D
En sano etteikö kyseessä olisi "vaan" siitä että meillä "vaan" kemiat kolahtaa, mutta kyllä itse liputan sen puoleen että me pelataan samaan pussiin!
Me ymmärretään toisiamme ja halutaan olla toisillemme hyviä.
Tämän vuoksi parisuhdetta hoidetaan, koska halutaan olla yhdessä.
Tietysti on useampia ihmisiä, joiden kanssa suhde onnistuisi. Vanhempani on eronneet ja ovat olleet monen kanssa sen jälkeen. Ei jokasen kanssa suhde ole onnistunut, samanlailla suhde voi kaatua myöhemminkin.
Minusta onnellisuus elämässä (parisuhteessa) ratkasee enempi kuin se, että onko loppuun siinä mikä kerran on tuntunut hyvältä.
Minusta se oma elämä on eron arvoinen. Vaikka 40- vuotiaana kun ei enää jatka lisääntymistä. Puhun onnellisuudesta.
Vanhoilla pareilla sitä sielunkumppanuutta vasta onkin! Kun seksielämä muuttuu 17- kesäsestä 70- vuotiaan seksielämään niin se muuttaa parisuhdettakin? Kuka meistä on sama ihminen monen vuosikymmenen jälkeen?
Minusta se jos joku on surullista että vaan sitoutuu toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä rakastan miestäni ja siinä ei ole muilla paljoo sanomista.
mutta samoilla linjoilla olen esim. Minttu Hapulisen kanssa siitä, että suurinosa parisuhteista on epäonnistuneita. Miks PITÄISI olla vaan jonkun kanssa? Kyllä yksinkin on hyvä osata olla jos ei löydä sopivaa kumppania, miksi tyytyä vain johonkin paremman puutteessa..?? Musta on hyvä olla yksin tai sitten aidosti rakastaa.Mitään siltä ja väliltä ei kannata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli, että nyt uskottelet muillekin, että tuo sun totuutes on ainoa oikea totuus.
Kyllä rakkautta on, mutta se ei ole sitä ensihuumaa vaan pitkän ajan kuluessa syntyvä tunne. Vaikka kyllä toisaalta ensisilmäykselläkin voi rakastua, ja sitten se tunne syvenee ajan kanssa sellaiseksi, että se myös kestää ne karikot.
Sääli, että nyt uskottelet muillekin, että tuo sun totuutes on ainoa oikea totuus. Kyllä rakkautta on, mutta se ei ole sitä ensihuumaa vaan pitkän ajan kuluessa syntyvä tunne. Vaikka kyllä toisaalta ensisilmäykselläkin voi rakastua, ja sitten se tunne syvenee ajan kanssa sellaiseksi, että se myös kestää ne karikot.
Tarkoitin nimenomaan sitä, että alkuhuumaa ei voi kutsua rakkaudeksi, vaikka usein niin tehdään.
En ole katkera, itselläni on takana 16 vuoden liitto, jossa on ollut vaikeitakin aikoja. Kyllä, olen itse "rakastunut" toiseen mieheen kerran tämän liittoni aikana.
Onneksi silmäni aukesivat ennen kuin oli liian myöhäistä. Se, mitä kuvittelin rakkaudeksi, on vain kalpea aavistus siitä mitä minulla mieheni kanssa on.
Ja oma mies rakastaa minua niin paljon, että antoi anteeksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta että moni aloittaa suhteensa alun huuman takia, mutta siitä voikin sitten joko rakastua tai ei.
Alun huuma takaa sen että seksi pelaa ja jää ihania muistoja joiden pohjalta voi suhteensa rakentaa.
Et selvästikään ole todella koskaan rakastunut. Ja aika paksua väittää että rakkautta ei ole olemassakaan, etkö rakasta lapsiasi? Tai vanhempiasi?
Itse rakastuin 20v sitten mieheeni ja edelleen tiedän, että parempaan en voisi vaihtaa. Ongelmia on, erossakin on oltu ja välillä korpeaa, mutta totuus ei muutu mihinkään. Hän on mun nimenomaan sielunkumppani, jonka kanssa kestetään niin myrskyt kuin tyvenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan ja murisen..
Monella parilla yhteen päätymisen merkittävin tekijä lienee pelko yksin jäämisestä. Etenkin eron jälkeen moni on altis hyppäämään ja "sitoutumaan" uuteen suhteeseen nopeasti.
kyynisempiä ja älyllisempiä kuin toiset...
17
Se on biologiaa, kemiaa. Ja efekti kestää sen kaksi vuotta, minkä jälkeen mies ottaa taas hatkat jos on siitä lajista. Vrt. Arttu Harkki.