Miten saan lapsestani sivistyneen ja älykkään

Eiköhän tämä ole provo mutta siltä varalta että olisit tosissasi. Katso mihin pojallasi on taipumuksia ja tue sitä.

tietenkään et pysty täysin kontrolloimaan lapsesi kiinnostuksen kohteita - eikä sinun pidäkään! Mutta voit toki yrittää ohjata lasta tiettyyn suuntaan. Akateemisuus esim. on usein periytyvää ja varsinkin äidin korkea koulutus vaikuttaa lapsen myöhempään koulutustasoon.



Aina kuitenkin pitää huomioda lapsen temperamentti ja taidot ja hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on. Jos maisteriperheen esikoinen kiinnostuu formuloista ja haluaa ammattikouluuun niin entä sitten?



t. kolmannen polven maisteri, jonka lapsista saa tulla ihan mitä vain

kun kirjoja luetaan jo pienenä, tietty älykkyystaso pysyy keskustelussa ja virikkeet ovat esim. elävää taidetta eivätkä mitään passiivista Kummeleiden töllötystä (vanhentunut esmerkki, en tiedä, mikä nykyään on aivotonta kulttuuria). Liikuntaharrastus on kyllä hyvä olla myös. Terve mieli terveessä ruumiissa.

riittää joka viikon päivälle?

eí takaa sivistystä eikä älykkyyttä, mutta ei siitä varmasti ole haittaakaan! Lapselle voi aloittaa lukemisen melko pienenä, omat lapseni ovat 6 kk alkaen selvästi tykänneet lukemisesta. Äidinkielellä lukeminen kyllä tukee myös puheen kehitystä.



Itse toivon, että lapseni nauttisivat kirjoista isompinakin! Ainakin esikoinen nyt 4 v tykkää kovasti... Kirjastoreissut ovat odotettu kohokohta.

Sitten hän noudattaa pienintäkin ohjettasi mukisematta. Onnellista hänestä ei kuitenkaan tule.

Luulisi että oma esimerkki ja perheen yhteiset tekemiset vaikuttaa. Tosin en ole ihan saanut ap:sta sellaista kuvaa että pystyisi näitä tarjoamaan, esim. kielenkäyttö ja asenteellisuus ei ollut kovin sivistyneen ja älykkään oloista.



Eli aloita itsestäsi! Sitten kannattaa miettiä omia motiivejasi. Mieti haluatko että lapsesi todella toteuttaa sinun halujasi, vai että hän osaa olla sinut itsensä kanssa?

lapsellesi voi käydä kuten minulle: lapsena ja nuorena luin älyttömästi kaunokirjallisuutta, mihinkään nuortenlehtiin en edes koskenut, musiikkiakaan en kuunnellut, paitsi omaa pianonsoittoa, ja koulu oli tärkeintä maailmassa. No 10-15 vuotta myöhemmin lukemistooni kuuluu lähinnä naistenlehdet, harrastuksiin alkoholin juominen ja pilvenpoltto, yliopistossa on menossa vuosi nro 10. Et mitenkään voi taata, mitä lapsestasi tulee.

Hän suorastaan rakastaa lasten tietokirjoja - missä on kuvia eläimistä ym. ja sitä että luen niitä hänelle.. Tykkää katsoa luonto-ohjelmia (kuten minäkin) osaa keskustella - koska puhun hänelle muustakin kuin "huoltoon liittyvästä".. Osaa vierasta kieltä, koska laitoin hänet vieraskieliseen kerhoon jo 3-vuotiaana (tämä puolivahingossa). On tiedonjanoinen lukemisen suhteen, mutta en ole sitä puolta liian aktiivisesti opettanut.. Antanut itse kysyä.

ja tiedonjanoisen, enkä mitään aivokuollutta jääkiekkoilijaa? Esikoislapsi, poika kyseessä. Käykö aina niin, että lapsi alkaa vastustaa vanhempien roolimalleja, ja siten meidän lapsestamme esim tulisi kaikesta hiton formuloista kiinnostunut penkkiurheilija tms. pelle, jota eivät kirjat kiinnosta? Vai onko toivoa saada iskostettua aito kiinnostus kirjoihin, opiskeluun ja älykkyyden kehittämiseen?

mutta vanha viisaus seura tekee kaltaisekseen pätee aíka hyvin. Niin ja jos te älykkäät uraa tekevät vanhemmat vietätte vielä iltanne "sivistävissä" harrastuksissa kuten teattereissa ooperassa ja konserteissa niin kuka se on joka teidän lapsenne kasvattaa. Toivottavasti hoitaja on sivistynyt akateemikko koska muuten...

Olen huomannut, että nämä itseään sivistyneiksi ja älykkäiksi kutsuvat ovat ylimielisiä idiootteja. Korottavat itsensä toisten yläpuolelle eivätkä välitä mistään muusta kuin omasta ja perheen imagosta...

koulutettuja ja mieluiten vielä hyvin koulutettuja.

ihan tavallista lapsen luovuutta tukevaa toimintaa. Ei mitenkään hampaat irvessä kulttuuria, vaan ihan normaalia elämää. t. 5

että mallioppimisen avulla. Eli ole itsekin utelias, kerää tietoa, kiinnostu erilaisista asioista. Lukeminen on tärkeää. Ja ylipäänsä se asenne, että maailma on täynnä kiinnostavia asioita, opeteltavaa ja ihmeteltävää riittää. Kiinnostuksen ei tulisi kohdistua vain siihen, mikä juttu milloinkin on lapsilla ja nuorilla muodikasta ja mitä "kaikki muut tekee".

Siis jos et itse näitä avuja periytä.

jos vanhemmat on opettajia ja isovanhemmat samoin niin lapsestasi tulee vaatimustesi mukainen.

sivistystä pystyy ihan taviskin tarjoamaan lapsella juuri kirjojen ja lastenkulttuurin muodossa. Lastenteateri on oiva tapa kohti iloista ja sivistynyttä elämää.

mitä tiukemmin haluat lapsestasi sitä tai tätä, sitä varmimmin hän tulee tuputtamaasi myöhemmin vastustamaan.



Mallioppiminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja lapsen omien toiveiden huomioiminen auttavat. Mutta jos kovasti ohjailet ja yrität suunnata vastakkaiseen suuntaan kuin mihin luontainen kiinnostuksensa osoittaa, tulee kapina vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Jo raskauden aikana terveen ja tasapainoisen elämän viettäminen on tärkeää - erityisesti se, ettei stressaa liikaa, sillä stressihormoni on monin tavoin pitkäkestoisena vaarallista. Onneksi äitiyshormonit antavat oman suojaavan vaikutuksensa. Raskausaikana sopiva liikunta, rentoutuminen, musiikki jne. sekä ihmissuhteiden tasapaino luovat kohdussa kasvavalle ihmistaimelle tasapainoista pohjaa.



Alatiesynnytyksen sanotaan olevan tarkoituksenmukaisin vauvalle ja äidille monin tavoin. Tietenkin hapenpuutetta, yliaikaisuutta / keskosuutta jne. olisi suotavaa olla kokematta.



Sen jälkeen varhainen vuorovaikutus on kaiken a ja o nykytietämyksen mukaan. Pehmeällä vauvalle sopivalla tavalla tietenkin. Ja kai Arvo Ylpön keksimällä ulkona nukuttamisellakin on vaikutuksensa.



Musiikin harrastamisen, etenkin jonkin instrumentin soittaminen (myös yhdessä toisten kanssa) sanotaan lisäävän älykkyyttä. Uimisen sanotaan lisäävän älykkyyttä ja tietenkin monipuolinen ja hauska leikkiliikunta myös. Lapsen tulee myös saada kasvatusta ja oppia monilla eri osa-alueilla - ja lukemisen lisäksi lapsen kanssa tulee pohtia, ihmetellä ja keskustella - tutkia yhdessä erilaisia asioita sekä opetella monipuolisesti niin käden kuin silmänkin yhteistyötä. Elämänarvojen välittäminen on tärkeää - tunne-elämän kehittymisen tukeminen, empatiaan kasvattaminen.



Myöhemmin tulee muistaa, että kun itse antaa, niin paljon saa. Myös vanhempana. Jokainen hetki on merkittävä. Yhteiset metsäretket eri vuodenaikoina, kaverisuhteiden vaaliminen. Ystävyyttä voi vaalia oman sosioekonomisen aseman ohitse myös - sekin on kasvatusta puolin jos toisinkin ja omiaan lisäämään sivistystä ja älykkyyttä...

vaan kerro kaikesta mikä lasta vaan sattuu kiinnostamaan kaikki mitä voit. Ja kerro myös kaikesta mikä itseäsi kiinnostaa lapselle, näytä mitä kaikkea hienoa maailmassa on. Lue paljon, keskustele paljon. Myöhemmin kouluiässä selitä miksi opiskelu on tärkeää. Toimi ainakin minun kohdallani, eli vanhempani onnistuivat kasvattamaan minusta aika lailla kaikesta kiinnostuneen yksilön :)



Älykkyydelle sinänsähän et mitään voi.