Olen 18 vuotias äiti, haluatko kysyä jotain jos ennakkoluuloja?

Miten kaverisi ovat suhtautuneet äitiyteesi? Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Onko isä mukana kuvioissa?

osallistuvatko he lapsen elämään?

Lapseni täytti juuri 1 vuotta. Isä on pysynyt mukana ja hän onki aivan loistava isä!

vanhempiani näemme ehkä 2vk välein kyläilyn merkeissä.

olen kans nuori äiti,ensimmäisen sain 17v ja toisen 20v,olen huomannut miten moni katselee kieroon nuoria äitejä,onko sinulle käynyt näin?

olen kans nuori äiti,ensimmäisen sain 17v ja toisen 20v,olen huomannut miten moni katselee kieroon nuoria äitejä,onko sinulle käynyt näin?

Ja pahoittelut, etta jotkut ovat niin putkikatseisia, etta eivat tajua, etta ihmiset elavat erilailla.

Itse en 20v ikaisena edes haaveillut lapsista, omani tein vasta vajaa 40v, mutta se sopi mulle, ei ehka kaikille, mutta tama onkin mun elama :-)

Tsemppia, olet varmasti ihan yhta hyva aiti kuin kaikki muutkin, ei se katso ikaa.

Aina saisi olla perustelemassa miksi on tehnyt lapsia näin nuorena. Ensimmäisen sain 20-vuotiaana ja toisen 21-vuotiaana. Nyt olen 23v. ja elämän tasaisen mukavaa.. :)

Itse haluasin lapsia jo 20-vuotiaana. Mies oli silloin vastaan. Sain ensimmäisen lapseni 25-vuotiaana. Näin jälkeenpäin sanoen ratkaisu oli hyvä. Sitä luulee olevansa aikuinen 20-vuotiaana, mutta 30-vuotiaana sitä tajuaa, miten "junnu" sitä vielä 20-vuotiaana oli.



Lähipiirissä on näitä nuoria vanhempia. Ikävä kyllä moni eronnut. Mielestäni vanhemman ikää tärkeämpi on parisuhteen kesto. Avioero on ikävä juttu kaikkien kannalta. Yksinhuoltaja on kovilla, ja lapsi kärsii. Mielestäni olisi tärkeää, että parisuhde olisi kestänyt pidempään (vähintään 2,5 vuotta yhdessä asumista) ennen kuin lapsia hankitaan, jotta ehtii mennä ohi se rakastumisen huuma, ja tulee särmät hiotuiksi.

Kyllä tässä ensihuuma ja rakastuminen on jo ohi :)

Eikä avioero ole suunnitelmissa, jos joskus elämä ajautuu siihen pisteeseen, että ero tulisi, niin sitten tulee.. Siihen on kuitenkin sitouduttu, että yhdessä ollaan ja yritetään parhaamme mukaan suhdetta hoitaa. Niin hyvin kun kahden pienen lapsen vanhemmat kykenevät. Lisäksi ollaan puhuttu, että vaikka nyt on toisinaan haastavaa, niin yhdessä selvitään.. Tai oikeastaan nyt ei edes ole kovin haastavaa. Elämä on tasaisen mukavaa, kuten jo aiemmin sanoin. :) 8



ps.arvasin melkein, että parisuhteesta kysyy joku..

olen 19v ja suunnittelemme mieheni kanssa perheen perustamista.. tuntuu vaan olevan niin että ihmiset ajattelee että nuorten lapset on aina vahinkoja :/

miettimään/kuluttaa aikaansa miettien mitä muut ajattelevat asiasta, oli nuori tahi ei, ei ole vielä valmis äidiksi.



Itsekin olen melko nuorena (23v) saanut lapseni, mutta olen silti sitä mieltä, että monilla 18-vuotiailla ei ole vielä mitään käsitystä oikeasta parisuhteesta ja elämänkokemuskin on aika vähäistä. En tarkoita, etteikö lapsia saisi silloin tehdä, tarkoitan vaan, ettei kannata pitää niin kovaa meteliä siitä kuinka on jo NIIN aikuinen (en nyt viittaa sinuun ap). Vaikka sen lapsen saakin alle parikymppisenä, se lapsi ei silti kasvata aikuiseksi, sen tekee se elämänkokemus.

Liian nuorena lapsen tehneen tunnistaa, ei niinkään iästä suoraan, vaan siitä, kuinka kova uhoaminen ja uhma heillä vielä on, kuinka he nyt ovat aikuisia ja aivan samalla tasolla kuin muutkin. Sellainen, joka oikeasti on kypsä, ei nosta siitä meteliä. Kyllä sitä huomaa sitten kun vähän kasvaa, ettei todellakaan parikymppisenä ole vielä aikuinen. Niin kovasti kuin se ärsyttääkin kuulla toisten suusta. :)

Enkä minä millään pahalla sano, tai yritä provosoida, mutta kun se vain oikeasti on niin.