Eronneet, oletteko kertoneet lapselle/lapsille eron syyn? Jos niin

emmekä kertoneet eron oikeaa syytä, mies petti. Sanoimme, ettei äiti ja isä voi elää yhdessä riitelemättä ja että sillon on parempi erota. Lisäksi sanoimme, ettei ero mitenkään ole lasten syy, 8v oli heti huolissaan ovatko he tehneet jotain väärin.

että äiti ja isä riitelevät niin paljon, että on parempi asua eri kodeissa. Painotin, että hän ei ole eron eikä riitojen syy. Kun on myöhemmin kysellyt enemmän, olen sanonut tämän uudestaan ja todennut vain, että esim. riitojen syyt (pettäminen) ovat aikuisten asioita.

ja isommalle selitin ettei äiti ja isi tuu toimeen saman katon alla, vaikka me ei riideltykään.



Sitten kun menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa, tyttäreni 5-v. oli kiukkuinen, kun heillä lapsilla oli eri sukunimi. Kerroin ettei meillä ole ollutkaan koskaan samaa nimeä, koska isänsä ei halunnut naimisiin äidin (siis minun) kanssa. Oli siinä tytöllä miettimistä :O

Sanoin silloin ja yhä vieläkin, että äiti ja isä eivät voi elää yhdessä tappelematta. On parempi että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton.



Miesystäväni erosi aikanaan vaimonsa uskottomuuden takia. He eivät kertoneet sitä syyksi, vaan vetosivat myös siihen etteivät enää voi/halua asua yhdessä. Nyt ca 4 vuotta eron jälkeen eivät lapset edelleenkään tiedä yksityiskohtaisesti mitä tapahtui, eikä varmaan ainakaan ex-vaimo vapaaehtoisesti sitä kerrokaan.

ja osan olen päätellyt aikuisena itse. En muista, mitä lapsena kerrottiin.

TUskin kovin tarkasti kannattaa kertoa, jos jotain pettämiskuvioita tms.

äidillä ja isällä on aikuisten ongelma, jonka vuoksi isän pitää muuttaa pois. Joskus aikuisille käy näin, esim. Pekan vanhemmatkin ovat eronneet.

(Ero tuli; kun lapsi oli kaksi. Isän uusperheessa nyt kohta 2v. lapsi.)

No. jotain selitin, että isi halusi olla mieluummin "Minnan" kuin äidin kanssa. Näinhän se meni. Pettämisestä en puhunut. Sen hokaa itse isompana.

kun en tiedä niitä itsekään, kai ex on jotain onnellisuudesta selittänyt, ei ole taineet ihan uskoa.