Huoh, nyt meni sitten kuulemma välit miehen sukuun...

Kyllä ne toipuvat. Miehen sentään saat kai pitää?

ja sisarukset ovat näreissään. Muuta sukua hänellä ei juurikaan ole. Sanoivat, että luulen olevani niin hieno, etten voi heidän sukunimeään ottaa :D



Tosiasia on se, että en osaisi enkä haluaisi olla muun niminen, nimeni on kauniimpi ja harvinaisempi ja olen siskoni kanssa viimeisiä, jotka voivat sukunimeämme vielä jatkaa. Ja vielä yhtenä perusteena se, että tunnen kuuluvani tuhat kertaa enemmän omaan sukuun kuin mieheni.



ap

Minua kaduttaa edelleen 20 vuoden jälkeen, että otin mieheni nimen. Lasten vuoksi en ole halunnut nimeä takaisinkaan vaihtaa. -2

mutta sanoisin, että sulla on ihan oikea asenne asiaan. Jos välit ovat sukunimestä kiinni niin siinäpähän katkaisevat välit.



Pidin oman sukunimeni kun mentiin miehen kanssa naimisiin ja lapsillakin on mun sukunimi. Tuntuisi kummalle, että miehen sukulaiset olisivat ottaneet meidän omasta ja yhteisestä päätöksestä herneet nokkaansa.

mutta ei.

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan. Kuitenkin teit mielestäni aivan oikein. Jos omasta sukunimestään pitää, niin mitä sitä vaihtamaan. Ainakaan sukulaisia miellyttääkseen.

vaikka se ei ole mitenkään ruma ja vaikka olisi sopinut nimeeni hyvin. Haluan pitää nimen, joka minulle on annettu. En halua sukunimeä suvusta, joka koostuu alkoholisteista, jotka ei pidä yhteyttä toisiinsa edes syntymäpäivänä.

isäni suvun sukunimeä. Niimpä mieheni (puoli peloissaan) otti sukunimeni.

välitä ap, meillä oli vähän samoin. Yritän ajatella että omaa pienuuttaan tuolaisella käytöksellä näyttävät.



Yksi kysyi suoraan, että mikäs luulet olevasi, kun ei meidän nimi kelpaa? Muiden eleistä oli luettavissa samaa. Ja yhteistä postia tulee eräiltä sitkeästi miehen sukunimellä, vaikka kyllä heillä kaikilla on tiedossa että olen eri nimellä vieläkin.



Syynä oli ihan puhtaasti se, että myös minä tunnen kuuluvani enemmän omaan sukuuni (en siis vanhojen aikojen tapaan liittynyt ajatuksissani miehen sukuun) ja sukuhaaramme todennäköisesti katkeaa minuun ja sisareeni. Lisäksi pidän erittäin paljon tyttönimestäni, se on nimenä kaunis ja sointuu hyvin etunimeeni.

Ja vielä yhtenä perusteena se, että tunnen kuuluvani tuhat kertaa enemmän omaan sukuun kuin mieheni.

ap

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan. Kuitenkin teit mielestäni aivan oikein. Jos omasta sukunimestään pitää, niin mitä sitä vaihtamaan. Ainakaan sukulaisia miellyttääkseen.

ainakin jos ei olla naimisissa. jos haluaalapselle isän nimen, se pitää erikseen ilmoittaa.

joten totta hitosss ap pääsee nimeään jatkamaan.

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan.

Ap:lle tsemppiä - älä välitä miehesi sukulaisten kaltaisista moukista!

ja olen ollut tyytyväinen. Lapsilla on isänsä sukunimi. Se riittäköön.



Miehen sukulaisilta emme kyselleet mitään, mutta ihan ok näyttivät asian ottavan. Olivat varmaan tyytyväisiä, että menimme naimisiin.



Tuskin ne välit teillä tosiaan loppuiäksi tuosta menivät. Ovat vähän vanhanaikaisia, jos olettavat, että naisen pitäisi ilman muuta ottaa miehen nimi.

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan. Kuitenkin teit mielestäni aivan oikein. Jos omasta sukunimestään pitää, niin mitä sitä vaihtamaan. Ainakaan sukulaisia miellyttääkseen.

Ei nimetä. Lapsi saa aina ensin äidin sukunimen, olivat vanhemmat naimisissa tai eivät. Eikä kukaan ylempi taho lapsia "nimeä", ihan itse vanhemmat saavat päättää kumman sukunimi lapselle tulee jos kummallakin oma nimensä.

joten totta hitosss ap pääsee nimeään jatkamaan.

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan.

Ap:lle tsemppiä - älä välitä miehesi sukulaisten kaltaisista moukista!

juuri sanomassa, että meidän lapsilla on jo minun nimi, juuri siksi, että suku jatkuisi.

ap

Käsittääkseni lapsilla pitää olla toisen vanhempansa nimi.

Suomessa nimetään isän sukunimen mukaan, jos vanhemmilla eri nimet. Et siis pääse nimeäsi jatkamaan. Kuitenkin teit mielestäni aivan oikein. Jos omasta sukunimestään pitää, niin mitä sitä vaihtamaan. Ainakaan sukulaisia miellyttääkseen.

meillä lapset ovat saaneet mun sukunimeni, vaikka olemmekin naimisissa. Ja siis meillä on miehen kanssa omat sukunimemme.