Kummipoika pääs ripille viime kesänä, en nyt ostanut sille mitään lahjaa jouluna.

minäkin olen toiminut. Lahjojen automaattisen oston lopetin rippikouluun. Toki esim. lakkiaislahjan ostin sitten arvokkaamman kuin vaikkapa sukulaislapselle. Ei kyllä mulle ainakaan ole lasten äidit purnanneet lahjoitta jäämisestä. Kahden nuoremman kummilapsen kohdalla aion tehdä saman rajanvedon, muistaa voi toki muutenkin kuin lahjojen muodossa.

Ja nyt kyllä kaduttaa ihan kauheesti. Osa mun omista lapsista on päässyt ripille ja aina vain he saavat kummeiltaan synttäri- ja joululahjat. Tyhmää, kun en itse osannut olla yhtä ajattelevainen. Kyllä nuoretkin lahjoista tykkää.

sanoi,kun selvisi,ettet ole ostanut lahjaa,etkä enää ostakkaan?

kasvatuksessa. Rippikoulun jälkeen lapsen ajatellaan olevan "täysinoppinut" :) kristitty, joten kummin tehtävä on silloin loppunut.

Ootko ihan varma, että kyse on ahneudesta? Pikemminkin ajattelemattomuudesta. Ehkä äiti itse muistaa myös ripillepäässeitä kummilapsiaan, eikä siten tullut ajatelleeksi, että ap ei niin tee.



Minusta ap on ilkeä, jos äidille kovinkin tylysti vastasi.

missä kohtaa kirkon kirjoissa lukee että kummin pitää antaa kummilapselle yhtä ainutta lahjaa...

Kummiushan ei tarkoita lahjojen antamista, vaikka se usein niin ilmeneekin. Lapsen kristillisen kasvatuksen tukeminen on se pointti ja tosiaan rippikoulun jälkeen konfirmoidun seurakuntalaisen katsotaan jollakin tapaa vakiinnuttaneen oman kristillisen elämänsä.



Itsekin olen antanut viimeiset synttäri- ja joululahjat kummilapsille enne rippijuhlia. sen jälkeen olen ajatellut muistaa esim. ylioppilaslahjalla, valmistumislahjalla jne.

Ripille pääsyyn asti muistin synttärit ja joulut. En enää sen jälkeen. Ei olla muutenkaan tekemisissä. Tämän kummipojanpojan äiti on mun 4 v:n kummitäti ja muisti ekat synttärit, nyt ei kahteen vuoteen enää ole lahjoja kuulunut. Mutta ei se mitään. Itse saadaan kaikki ostettua :)



Vapaaehtoista mielestäni tuo muistaminen. Paitsi ehkä jos on oikea uskovainen, ja odottaa kristillistä kasvatustukea.

On tietysti eriasia, jos on ollut kummien kanssa läheisissä väleissä. Omia kummejani näen usein, he kun ovat sukulaisia, he käyvät syntymäpäivillä ja me heidän syntymäpäivillä ym.. Mutta siskollani oli eri tilanne. Hänelle lahjojen sijaan tärkeintä oli kummien vuosittainen tapaaminen, edes syntymäpäivillä. Kun hän pääsi ripille, ja kummit tekivät selväksi lahjonnan loppumisen, hän oli pahoillaan, että heidän suhteensa voisi päästä hiipumaan. Niin ei onneksi ole käynyt...



Toivon kaikkie nottavan myös tämän huomioon, jos nyt lahjoja ei halua ostaa, voisi silti yhteyttä pitää.



Itsellä on yksi kummilapsi, johon yhteydenpitoa hankaloittaa suuresti lapsen vanhemmat. Minun ajatukseni kummiudesta on jotain muuta, kuin tämä nykyinen tilanne, mutta tilanne on se mikä on. Se voi muuttua, kun lapsi kasvaa, jos hän haluaa ja osaa itse pitää paremmin yhteyttä.. Jos tilanne ei muutu, saatan lopettaa lahjojen oston jo ennen rippi-ikää..

joten en noista asioista paljoa tiedä, mutten ole ikinä ajatellut että kummius päättyisi rippikouluun. Eikös se ole ennemminkin elinikäinen sitoumus, jossa vastuu toki vähenee kun kummilapsi aikuistuu ja itsenäistyy?

Kyllä mun 75-vuotias äitini muistaa edelleen kummityttöään.

Olet ollut 15 vuotta sitten varsin läheinen kummilapsesi vanhemmille, ehkä he ovat sitten valinneet lapselleen kummin väärin perustein?

Valokuvaa voit pyytää tuon ikäiseltä kummilapselta itseltään.

Eli rippikoulun jälkeen en automaattisesti kummilapsia lahjo. Joskus muistan muuten, lapasilla tms.



Kummius toimii minusta molemmin päin, eli ei voi olettaa kummin olevan se ainoa joka pitää yhteyttä lapseen, lapsen vanhempien on luotava aktiivisesti sitä hyvää suhdetta kummiin, itsensä ja lapsensa puolesta. Hyvä kummi vastaa siihen.



Se tarkoittaa minusta valokuvien automaattista toimittamista ja sitä, että lahjoja ei ringuta jälkikäteen.



Aika käsittämätön sun kummipojan äiti onkin, ap :D