Kuinka paljon säästätte lastenne vaatteita ja tavaroita?

Siis ihan yksittäisiä vaatteita. Lähinnä muutamia itse neulottuja villavaatteita. Leluista joitain rakkaimpia.



Pieni asunto, joten max. pahvilaatikollinen tavaraa.

vauva-ajan soittorasiat, anopin (ammattiompelija) tekemät ihanat vauvanvaatteet, tossut ja pitsimyssyt, syntymäpäivän Hesarit ja piirustuksia kasaan kansioon, niitä parhaita. Sen lisäksi on sänky, jossa mun äitini on nukkunut. Ja lasten isän vauva-aikaisen villapuvun, se on edelleen loistokunnossa 36 vuoden ja kolmen muksun jälkeen. Lisäksi mulla on pitsinen lapsen sängynpeitto, jonka lasten isomummo on virkannut -40 luvulla.



Ns. käyttövaatteet lähtee armotta kiertoon.

Meillä iso talo ja autotalli eli sen puolesta voisi säästää, mutta mahtaako noita oikeasti joku kaivata.



Itselleni ei ole jäänyt lapsuudestani yhtään mitään, eikä sekään kivalta tuntunut.



Ap

itse tehtyjä juttuja ja rakkaimpia leluja ja tietysti joitain synttäri- ym kortteja. Mutta kaikki muu menee kiertoon. Yritän kuitenkin pitää sen kohtuudessa eli sellainen pahvilaatikollinen tavaraa molemmilta lapsilta.

Sen lisäksi tulen säästämään lapsen rakkaimman pehmolelun ja valokuvia. Jotain hyviä leluja aion säästää, tyyliin iso puuauto, legot tms. jotka kestää niin sanotusti isältä pojalle. Muuta en näe tarpeelliseksi säästää.

on vauvanvaatteista lähes kaikki tallessa. Samoin lelut ja muut tarvikkeet. Huonot ja tylsät olen tietysti karsinut pois. Ainakin yksi lapsi vielä sunnitelmissa joten sekin tietysti vaikuttaa. Mutta luulen että kun lapsiluku on täynnä vähän vähenee. Isompia vaatteita ei niin paljon tulekaan jemmattua. Olen aika hamsteri...

Itse tehdyt kortit säästän, esim. vauvan synnyttyä ystävitä ja sukulaisilta saadut onnittelut ja parhaat palat synttärikorteista.

Kotiintulovaatteet, ekan tutin, onnittelukortit yms. muistot. Sitten ekan unilelun ja meillä jokaisella lapsella on ollut unipeitto (tietty pussilakana jota hypistelevät käsien välissä nukkuessaan, jokaisella siis oma) ja sen olen säästänyt muistoksi.



Sitten jos on jotain aivan erityistä lelua/vaatetta niin säästän, mutta kaiken muun pistän kiertoon. Ei ole tilaa eikä kyllä kamalasri halujakaan säilytellä mitään vaatteita vuosikymmenten ajan...

Ideana on se, että lapsuusajalta säästetään tärkeimpiä juttuja, joita on niin vanhempien kuin lastenkin kiva sitten kymmenien vuosien päästä katsella. Ajatus on, että lapsuusajalta on sopivasti muistoja tavaroiden ja esineiden muodossa tallella, muttei missään nimessä ruveta "ylivarastoimaan" kamaa.

Niinpä esim. käyttövaatteet lähtevät ehdottomasti kiertoon, kuten myös 98% leluistakin.

vauva-ajan soittorasiat, anopin (ammattiompelija) tekemät ihanat vauvanvaatteet, tossut ja pitsimyssyt, syntymäpäivän Hesarit ja piirustuksia kasaan kansioon, niitä parhaita. Sen lisäksi on sänky, jossa mun äitini on nukkunut. Ja lasten isän vauva-aikaisen villapuvun, se on edelleen loistokunnossa 36 vuoden ja kolmen muksun jälkeen. Lisäksi mulla on pitsinen lapsen sängynpeitto, jonka lasten isomummo on virkannut -40 luvulla. Ns. käyttövaatteet lähtee armotta kiertoon.

muutaman vaatteen vaan, n 5 kpl ja sitten tietty ne onnittelukortit.

Leluista säästän kaikki Briot ja Jukka-lelut, sillä olen NIIN kateellinen ystävälleni, jonka lapsi nyt leikkii hänen vanhalla Brion lelulla.

Kaikki muovisoopan myyn, kun niillä ei enää leikitä.

Kaiken kaikkiaan uskon että 2 banskulaatikollista riittää.