Sain vasta (28v) tietää, että olen adoptoitu ja että
minulla on sisko jossain, jota en ole koskaan nähnyt.
Ajatukset on ihan solmussa, ahdistaa kun kaikki mihin uskonut vedettiin jalkojen alta. Meillä on neljä lasta ja heidän kanssaan on ollut todella rankkaa, varsinkin kaksosten kanssa kun he valvottivat ekan 1v, sitten vasta alkoi löytyä syitä heidän itkuunsa. Nyt kun kaksoset (on meidän nuorimmat lapset) on 2v niin vaikutti jo hetken siltä, että elämä alkais tasottua ja nyt sitten tiputettiin tämä pommi.
Adoptiovanhempani eivät ole juuri enempää tuosta adoptiosta ym. minulle puhuneet, isäni vain muutaman oluen ottaneena tuli sen maininneeksi, en tiedä oliko vahinko vai tarkoitus. Äitini kyllä vahvisti, että olen oikeasti adoptoitu. Mitään syitä eivät ole kertoneet, että miksi minut ja siskoni erotettu. Sen verran kertoivat, että siskoni sai olla biologisen äitimme kanssa.
Tiedän, että adoption syitä voi olla monia, mutta miksei niistä voi kertoa kun tämä nyt minulle paljastui. Adoptiovanhempani ovat olleet minulle hyvät vanhemmat ja vaikka heillä on myös 2biologista lasta (ovat minua nuorempia) niin en koskaan ole huomannut, että meitä kohdeltaisiin eriarvoisesti.
Kommentit (26)
ole vain saaneet aikaiseksi. Ovat siirtäneet sen kertomista vain "parempaan aikaan" eikä se sen parempi aika vain ole koittanut. Uskon kyllä, että rakastavat sinua vaikka tätä asiaa ei ole sinulle kerrottukaan. On varmasti ajatukset myllerryksessä. Tsemppiä sinulle!
80-luvulla adoptiovanhempia neuvottiin olemaan puhumatta adoptiosta.
Nyttemminhän sosiaaliväen kanta on täysin päinvastainen, mutta sinun vanhempasi ovat saaneet todennäköisesti ihan erilaisia neuvoja. Että tieto adoptiosta vain hämmentää sinua.
Meillä on kaksi adoptiolasta, emmekä me tiedä yhtään mitään biovanhemmista. Sen kanssa nyt tasapainoilemme. Kerromme adoptiosta, mutta biosuvusta emme pysty kertomaan.
eivät he välttämättä ole tahallaan salanneet, että olet adoptoitu
Eikö koskaan aiemmin ole ollut tilannetta, että jotenkin olisit epäillyt tai muuta? Et ole joutunut leikkaukseen tai että olisit joutunut luovuttamaan verta?
Kyllä, olet todellakin oikeutettu vastauksiin!!
Samoin -73 syntyneille kavereilleni. Jokin häpeähän tuohon vanhemmillasi liittynee, koska miksi olisivat muuten sen salanneet. Ehkä juuri siksi eivät pysty asiasta nytkään puhumaan.
Varmaan pistää vihaksi ja ihan oikeutetustikin, että sinulta on asia salattu tähän asti.
vanhemmilta syitä, mutta ei syyttävästi, sillä heille tosiaan on saatettu jopa neuvoa, ettei adoptiosta kannata kertoa. Halutessasi saat varmasti biologisen äitisi henkilöllisyyden selville. Ehkä hän on sukulaisesi...? Tuli vaan mieleen, kun mainitsit yhdennäköisyydestä äitiin...
olevani adoptoitu. Koitin selvittää asiaa, en saanut vastauksia(tämä oli 90-luvulla). Hyväksyin vuosien varrella jutun, ymmärsin etten tarvitse muita vanhempia kuin kasvatusvanhempani. Enää en haluakaan tietää biologista taustaani.
aikanaan 10-vuotiaana hänelle ei vielä oltu kerrottu että on adoptiolapsi. Toisen tapauksen tiedän, jossa adoptoitu miehenalku sai vasta n. 17-18 vuotiaana tietää olevansa adoptiolapsi ja alkoi ryyppäämään. Oli niin kova järkytys hänelle. Alkujarkytyksen jälkeen on kai ollut ihan sinut asian kanssa.
En ymmärrä miksi et halua tietää taustaasi. Sinähän olet perimäsi, voisi olla helpottavaa tietää lisää itsestään.
adoption jälkipalvelusta!
Siis jos haluat tietää syitä ja tietoja biologisista vanhemmista, sisaruksista ne löytyy Pelastakaa lapset ry:stä!
Soita, varaa aika ja mene juttelemaan!
Vain jos adoptio on tapahtunut Pelan kautta. Ei muuten.
Ihminen on kasvatuksen ja ympäristön tulos vähintään yhtä paljon.
Ei kaikkia kiinnosta perimätausta.
En ymmärrä miksi et halua tietää taustaasi. Sinähän olet perimäsi, voisi olla helpottavaa tietää lisää itsestään.
ei genetiikka kaikkea selitä, vaan itse asiassa aika vähän. Mä olen ian tyytyväinen itseeni näin, ei mun tarvi etsiä mitään selityksiä mistään menneistä sukupolvista. (t. ei 16 mutta samanlainen tapaus)
adoptioäitini olisi sukulaiseni.
Kiitos sinulle, joka mainitsit tuon pelastakaa lapset ry:n, otan sinne yhteyttä, mutta yritän vielä keskustella myös vanhempieni kanssa, jos kertoisivat enemmän.
ap
vanhemmilta syitä, mutta ei syyttävästi, sillä heille tosiaan on saatettu jopa neuvoa, ettei adoptiosta kannata kertoa. Halutessasi saat varmasti biologisen äitisi henkilöllisyyden selville. Ehkä hän on sukulaisesi...? Tuli vaan mieleen, kun mainitsit yhdennäköisyydestä äitiin...
En halua tietää enää, ei vain kiinnosta. Olen nyt eheä, ja hyväksyn taustani sellaisena kuin se on.
En halua sekoittaa pakkaa enää uudestaan.
Sinulla on varmasti lukuisia kysymyksiä - kuten kuuluukin. Miksi sinulle ei ole kerrottu aiemmin ym. ym? Olet aikuinen ihminen ja vanhempiesi velvollisuus on kertoa kaikki tieto, mikä heillä on. Viranomaiset voinevat sitten auttaa muiden tietojen kanssa (biologisten sukulaisten henkilötietojen selvittely).
ole. Sen sijaan (kuulostaa kyllä hullulta) adoptioäitini piirteitä siis jotain samaa minussa on, liekö sitten sattumaa...
En siis tarkoittanutkaan, että adoptiovanhempani tietäisivät, että miksi minut on annettu adoptioon muttei siskoani, mutta miksi eivät voi kertoa siitä, etteivät ole aiemmin kertoneet minun olevan adoptoitu.
ap