Lue keskustelun säännöt.
Muuttaako anopin kanssa saman katon alle?
26.12.2009 |
Meillä on kaksi lasta 8v ja 6v ja nyt on kaksoset tulossa. Tähän asti ollaan asuttu vuokralla, mutta kun nyt on perheenlisäystä tulossa niin olemme aikeissa muuttaa ok-taloon, nykyinen asunto jää pieneksi.
Yhtenä vaihtoehtona olisi muuttaa anopin kanssa samaan taloon. Olen aina pitänyt appivanhempien ok-talosta ja siellä olisi tilaa tarpeeksi, vaikka kaksosten jälkeenkin tulisi lapsia. Appiukko kuoli reilu 3v sitten ja sen jälkeen on anoppikin alkanut mennä huonompaan kuntoon, tiedä sitten onko sattumaa vai aiheuttiko miehensä kuolema sen. Joudumme jo nyt käymään välillä auttamassa anoppia joissain asioissa ja huonompaan päin ollaan menossa. Anoppi siis asuisi ylimmässä kerroksessa, jossa on tavallaan toinen asunto, siis huone ja keittiö ja suihku+wc. Olen aina tullut anoppini kanssa hyvin toimeen, sen puoleen ei siis ongelmia varmaan pahemmin ole tai oikeastaan mietin, että kaduttaakohan jossain vaiheessa ratkaisumme muuttaa anopin luo. Tuo olisi se helpoin vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on, että ostaisimme oman talon ja kävisimme anoppia auttelemassa aina tarvittaessa. Suurin ongelma tässä on, ettei täällä ole pahemmin niitä mieluisia taloja tyhjillään.
Kommentit (18)
Kuulostaa siltä, jotta tulet toimeen anoppisi kanssa, paremmin kuin hyvin. Itse en voisi kuvitella anopin kanssa samaan asuntoon muuttamista - enkä varsinkaan oman äidin, vaikka rakkaita molemmat ovat. Oma rauha on kuitenkin tärkeää.
Teidän tapauksessa kuulostaisi siltä, jotta anoppisi saisi elellä elämäänsä yläkerrassa, mutta kuitenkin saisi tarvittaessa apua teiltä. Ja lastenhoito-ongelma varmasti olisi ratkaistu, jos anoppisi ei niin huonossa kunnossa vielä ole, ettei kykenisi lapsia kaitsemaan :) Eikä varmasti lisäkäsiä ole liikaa kaksosten suhteen...
Ja jos vielä ajatellaan taloudellista puolta, niin edullisin vaihtoehtohan tuo anopin taloon muuttaminen varmasti on. Ja mikä estäisikään, kerta olet pitänyt talosta ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kai tuodds kukssn muu osaa sanoa mikä on oikein. Mieti kuitenkin tarkoin päätöstäsi on se mikä tahansa, koska sitten voi sanoa, että siinä elämäntilanteessa oli se päätös mietittynä oikea.
Vaikka järjestely näyttää nyt houkuttelevalta, se käy ajan myötä raskaaksi. Saat hoitaa anoppiasi hänen elämänsä loppuun asti.
Onko miehelläsi sisaruksia? Jos on, teidän kannattaa sopia asumisjärjestelystänne kirjallisesti. Ja mitä maksatte asumisestanne? Onko miehesi isän kuolinpesä jaettu? Onko miehelläsi jo omistusoikeus puolikkaaseen omakotitalosta vai onko muita jakajia? Jos on, luvassa on hankaluuksia.
Itse en muuttaisi taloon noilla spekseillä, vaikka anoppi asuisikin ullakkokamarissa omissa oloissaan.
Päätimme muuttaa anoppini luo ja kaiken kaikkiaan se sujui hyvin, sen 10v, jonka sitä kesti kunnes anoppini kuoli. Viimeisinä vuosina miehen anoppi oli täysin hoidettava/autettava, mutta kyllä senkin jaksoi kun hoidettiin miehen kanssa puoliks.
Mutta se päätös on teidän tehtävä, tämä oli meidän kokemuksemme. Meillä oli itse asiassa vielä niin, ettei meillä anopin kanssa ollut ihan parhaat välit, vaikkei huonotkaan, mutta opimme tulemaan toimeen ja välitkin muuttuivat paremmiksi.
Tiedän mitä on auttaa ja hoitaa anoppia, kun matkaa on.
Mutta yksi asia pisti miettimään... kun sanoit että anoppi asuisi yäkerrassa.
Mitäs sitten kun ei enää jaksa/pysty nousemaan portaita, ettehän tekään yläkertaan mahdu?
Vaikka voihan sitten taas tehdä uusia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka järjestely näyttää nyt houkuttelevalta, se käy ajan myötä raskaaksi. Saat hoitaa anoppiasi hänen elämänsä loppuun asti. Onko miehelläsi sisaruksia? Jos on, teidän kannattaa sopia asumisjärjestelystänne kirjallisesti. Ja mitä maksatte asumisestanne? Onko miehesi isän kuolinpesä jaettu? Onko miehelläsi jo omistusoikeus puolikkaaseen omakotitalosta vai onko muita jakajia? Jos on, luvassa on hankaluuksia. Itse en muuttaisi taloon noilla spekseillä, vaikka anoppi asuisikin ullakkokamarissa omissa oloissaan.
Tämä oli fiksu viesti. Eli miten talon omistusoikeus jos muutatte sinne? Vai maksatteko vuokraa? Tässä myös oleellista onko kuolinpesä jaettu? Miten verottaja suhtautuu?
Jos miehelläsi on muita sisaruksia, niin miten heidän perintöoikeutensa? Jos on niin voi syntyä aikamoinen soppa...
Ja sitten kun anoppi on huonossa kunnossa, niin onko teidän tarkoitus ryhtyä hänen omaishoitajikseen? Missä kulkee teillä raja auttamisessa? Vai onko anopille sitten joku hoivakotipaikka vaihtoehtona? Tämä asia varmaan kannattaisi miettiä. Toisaalta olisiko tämä sama asia edessä vaikka muuttaisitte johonkin toiseenkin taloon?
Muuten jos nuo asiat saa järjestykseen, niin vaihtoehto muuttaa saman katon alle kuulostaa hyvältä. Silloin olette lähellä auttamassa anoppia ja asuminenkin teillä hoituu hyvin. Vielä kun tulette anopin kanssa toimeen, niin ei kuulosta huonoimmalta vaihtoehdolta. Mutta ei se välttämättä aina tule helppoa silti olemaan. Siksi kannattaakin pohtia asia perinpohjin ja sopia ja selvittää kaikki.
Ja mieheni isän kuolinpesä on jaettu.
Sekin on mahdollista, että jossain vaiheessa anoppi ei enää pääse portaita alas, siinä vaiheessa luultavasti ainakin väliaikaisesti me muuttaisimme yläkertaan tai keksittäis jotain muuta, tuokin on mielessä käynyt. Jotenkin vaan tuo anopille muutto tuntuu siltä parhaalta ratkaisulta. En pelkää anopin hoitamista, olen hoitanut isääni ennen hänen kuolemaansa, joten kokemusta on. Äitini kuoli minun ollessani teini ja isäni eli yksin sen jälkeen. Isäni kanssa oli välillä rankkaa siksi kun dementia teki hänestä kiukuttelevan ja pahasuisen, oli siis oikeastaan täysi vastakohta entiseen verrattuna.
Anopista nyt ei tiedä pitkäänkö hänkään enää elää, on ilmennyt uusia vaivoja tässä lyhyellä aikavälillä ja kunto menee aina vaan huonommaks ja tuntuis melkein mahdottomalta pystyä anoppia hoitamaan, jos asumme muualla. Isääni kävin hoitamassa pitkän välimatkan päässä ja se oli todella uuvuttavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluat hoitaa anoppiasi. Tuntuu, että nykyään niin moni kavahtaa sitä, että hoitaisi omia/miehensä vanhempia.
On oikeasti hienoa, että haluat hoitaa anoppiasi, se on tänä päivänä harvinaista. Olen itse hoitanut anoppiani hänen viimeisinä kuukausina ja olisi ollut paljon helpompaa, jos oltais asuttu samassa eikä pitkän matkan päässä.
jos haluat hoitaa anoppiasi. Tuntuu, että nykyään niin moni kavahtaa sitä, että hoitaisi omia/miehensä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti antoi meille tytöille yhden neuvon: älkää ikinä muuttako anopin kanssa saman katon alle!
Itselläkin siitä kokemus, kun seurasin 17v:ksi asti anoppi-miniä-elämää. Sitten anoppi kärrättiin vanhainkotiin ja meillä alkoi oikea elämä.
Itsellä kolme tyttöä, ja saman neuvon aion heille antaa.
yhteisöllisesti kuin ennen vanhaan, kolme sukupolvea samassa talossa. On hienoa että haluatte auttaa anoppia. Hänhän on miehesi äiti, ei mikään vieras ihminen. Se, että miehesi on ainoa lapsi, helpottaa omistus- ja perintöasioita. Oletan, että kunnon ihmisinä maksatte vuokraa, ettekä käytä vanhusta hyväksenne. Kaikki sopimukset varmuuden vuoksi paperille. Se on käytännöllistä, ei epäluottamuslause.
Hoivasin omaa äitiäni ennen hänen kuolemaansa ja se on kovaa työtä, sekä henkisesti että fyysisesti. Se on silti tehtävä, vaikka monet lapset näyttävät nykyään jättävän vanhempansa ihan heitteille. Samassa talossa asuessa työnne olisi vähän helpompaa, vaikka teillä pieniä lapsia onkin. Sitäpaitsi anoppisi voisi piristyä tuosta, että taloon tulee elämää. Voi hyvinkin olla, että huonoon kuntoon meno johtuu ainakin osaksi elämänkumppanin kuolemasta.
Muuttakaa vaan. Ja onneksi olkoon kaksosista!
jos haluat hoitaa anoppiasi. Tuntuu, että nykyään niin moni kavahtaa sitä, että hoitaisi omia/miehensä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä on oikeus myös kunnalliseen kotiapuun. Omaisten ei tarvitse revetä kaikkeen. Ja jos hän on huonossa kunnossa, hän voi silti asua yläkerrassa; eihän hän lenkille ole lähdössä. Postin vieminen hänelle ei ole iso vaiva. Kauppa-asioiden hoitaminen luultavasti tulisi teidän kontolle, ellei ja vaikka hän pääsisi ateriapalvelun piiriin.
Kyllä mä voisin muuttaa, asioiden hoitaminen eri osoitteista on huomattavan paljon vaikeampaa kuin saman katon alla. Taloudellisista asioista kannattaa tehdä kirjallinen sopimus, vaikka kuinka tuntuisi tarpeettomalta.
Äiti antoi meille tytöille yhden neuvon: älkää ikinä muuttako anopin kanssa saman katon alle! Itselläkin siitä kokemus, kun seurasin 17v:ksi asti anoppi-miniä-elämää. Sitten anoppi kärrättiin vanhainkotiin ja meillä alkoi oikea elämä. Itsellä kolme tyttöä, ja saman neuvon aion heille antaa.
Ihan kuin jokainen anoppi olisi tismalleen samanlainen! TOivottavasti kukaan omista pojistani ei sun tyttäriisi törmää, en haluaisi valmiiksi noin asennevammaisiksi kasvatettuja miniöitä mistään hinnasta.
Itse olen asunut oman mummoni ja tätini kanssa samassa talossa lapsuuteni, ja se jos mikä oli meille lapsille rikkaus. Eli äitini siis eli ja asui myös anopin kanssa saman katon alla, ja kivaa oli kaikilla! En mistään hinnasta vaihtaisi tuollaista lapsuutta "ydinperheihanuuteen", ja nyt mekin asumme anoppini naapurissa. Hyvin menee, voisin oikein hyvin kuvitella asuvani hänen kanssaan saman katon allakin, mutta siihen ei ole tarvetta.
Ap:lle sanoisin, että muuttakaa ihmeessä, jos se tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Vaikea olisi kuvitella että sitä katumaan tulisitte. Ja pitäkää sen verran järki mukana, että jos menee oikeasti liian raskaaksi, niin sitten muita järjestelyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteisöllisesti kuin ennen vanhaan, kolme sukupolvea samassa talossa. On hienoa että haluatte auttaa anoppia. Hänhän on miehesi äiti, ei mikään vieras ihminen. Se, että miehesi on ainoa lapsi, helpottaa omistus- ja perintöasioita. Oletan, että kunnon ihmisinä maksatte vuokraa, ettekä käytä vanhusta hyväksenne. Kaikki sopimukset varmuuden vuoksi paperille. Se on käytännöllistä, ei epäluottamuslause. Hoivasin omaa äitiäni ennen hänen kuolemaansa ja se on kovaa työtä, sekä henkisesti että fyysisesti. Se on silti tehtävä, vaikka monet lapset näyttävät nykyään jättävän vanhempansa ihan heitteille. Samassa talossa asuessa työnne olisi vähän helpompaa, vaikka teillä pieniä lapsia onkin. Sitäpaitsi anoppisi voisi piristyä tuosta, että taloon tulee elämää. Voi hyvinkin olla, että huonoon kuntoon meno johtuu ainakin osaksi elämänkumppanin kuolemasta. Muuttakaa vaan. Ja onneksi olkoon kaksosista!
jos haluat hoitaa anoppiasi. Tuntuu, että nykyään niin moni kavahtaa sitä, että hoitaisi omia/miehensä vanhempia.
Siis voihan sitä vuokraa toki maksaa jos se tulee jostain syystä anopille tarpeeseen, mutta toisaalta miten paljon järkeä siinä on, jos anoppi on varoissaan, ja mies tulee kuitenkin nuo vuokrarahat perimään. Kyllähän se avun antaminenkin käy vuokrasta, ainakin omasta mielestäni.
Itse en usko, että omat appivanhempani mistään hinnasta suostuisivat ottamaan meiltä rahaa vastaan tuollaisessa tilanteessa, eikä heillä sille olisi tarvettakaan. Omalle äidilleni sitten taas maksaisin, koska hän on köyhä. Mutta toisaalta, mitä sairas vanhus tekee rahalla, jos hänestä pidetään hyvää huolta muutoin. En todellakaan usko, että ap. olisi menossa anoppiaan kuppaamaan. Ja aika outo käsitys hyväksikäytöstä on minusta se, että lähtee vapaaehtoisesti omaishoitajaksi, jos siinä sitten saisikin ilmaiseksi asua...
Aikoinaan otti avosylin vastaan ja hyvät välit meillä on edelleen.
Emme aio toimia varsinaisina omaishoitajina vaan jos anopin kunto menee niin huonoon kuntoon niin sitten turvaudumme kunnalliseen kotiapuun, vielä sille ei ole tarvetta, vaikka kunto onkin mennyt huonompaan.
Aiomme siis kyllä maksaa vuokraa ja kaikesta on tarkoitus tehdä kirjalliset sopimukset, ei ole kellään sitten mitään sanomista sen suhteen, siis että ois esim. käytetty hyväks vanhusta.
ap
Kaikki anopit kun ei oo samanlaisia ja todella idioottimaista opettaa lapset ennakkoluulosiks
Äiti antoi meille tytöille yhden neuvon: älkää ikinä muuttako anopin kanssa saman katon alle!
Itselläkin siitä kokemus, kun seurasin 17v:ksi asti anoppi-miniä-elämää. Sitten anoppi kärrättiin vanhainkotiin ja meillä alkoi oikea elämä.
Itsellä kolme tyttöä, ja saman neuvon aion heille antaa.
kun yleensä anoppi on se pahan alku ja juuri, näin ainakin lähipiirissäni, jossa suurin osa on tyytymätön syystä tai toisesta (monet ihan tyhmiä syitä) valittavat anopistaan, miten eivät jaksa tätä jne. Heissä itsessään ei koskaan ole mitään vikaa, vaikka oikeasti osan pitäisi itse katsoa peiliin.
Ei siinä minusta ole mitään pahaa, jos muutatte anopille ja jos teillä on hyvät välit, niin tuskin ne huononevat, en ainakaan uskoisi.
Maksamamme vuokra menee käytännössä hänen lääkkeisiinsä, ovat aikas kalliita.
Emme siis heti aio turvautua kunnalliseen apuun, mutta jos alkaa tuntua siltä, ettei jaksa ja anoppia täytyy hoitaa enemmän ja enemmän niin sillon lienee paikallaan kunnallinen kotiapu. Isäni hoidin kokonaan itse (olin omaishoitaja), mutta sillon meillä ei ollut lapsia