Miksi naiset on epäkäytännöllisiä ja pitää kiinni tyttönimestään?

Juurihan tuolla todettiin että nimenvaihto on iso rumba. Eestaas kun iso osa tuntuu tekevän sitä Vienonen-Karpela-Saarela-Erjola-tyylillä.



Siinä menee postiluukku uusiksi.

en minkäänlaista.

menin naimisiin ajatuksella, että kerran sitä vaan mennään ja elän sen mukaan. Yhteisiä lapsiakin kun on niin kyllä se yksi sukunimi postiluukussa selkeyttää ja helpottaa asioita.

että minulla olisi sama nimi kuin miehellä? Meillä lapset ovat myös saaneet nimensä minulta. Sukunimi on minulle yhtä suuri osa minua kuin etunimikin, en haluaisi vaihtaa sitäkään.

Oma tyttönimeni oli todella harvinainen, todella pitkä, perisuomalainen ja erittäin hankala kansainvälisessä työssäni.



Otin mieheni sukunimen, joka on yleinen, lyhyt, ihan tavallinen ja hyvin yleinen suomalaisnimi.



Elämäni on nyt helpompaa ainakin töissä, kun ei tarvitse päivittäin useaan kertaan jankata omaa sukunimeään toisille. On myös mukavaa, että minulla ja lapsellani on sama sukunimi.

Mä olen meidän perheessä se joka päättää asiat. Ns. projektipäällikkö. Silti otin miehen nimen, koska halusin, minua ei painostanut kukaan. Jos ei olisi lapsia, niin sitten sillä ei olisi väliä, mutta yhteisten lasten vuoksi yhteinen nimi koko perheelle on hyvä asia. Hassua ajatellakin, että lasten etunimien lisäksi pähkäiltäisiin että mikäköhän heille tulee sukunimeksi!

Lapsilla on isän sukunimi ja minulla omani. Ei minkäänlaista ongelmaa ole tuottanut.

Olin laiska, enkä jaksanut alkaa selvittämään, mihin kaikkeen nimenmuutos vaikuttaisi. Lisäksi miehen sukunimi on minusta aika ruma. Kolmanneksi halusin ärsyttää anoppia ;)

Minä pidin omani, mies ei suostunut ottamaan minun nimeäni ja lapsillamme on nyt minun sukunimeni.