Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veljeni vaimon toiminta
13.12.2009 |
Veljeni ja hänen avovaimonsa päättivät kertoa minulle ja perheelleni tulevasta vauvastaan ihan viimeiseksi. Kuulin äidiltäni, että he olivat kieltäneet kertomasta minulle ja miehelleni aiemmin. Useat tätini ja siis veljeni tädit saivat kuulla tulevasta vauvasta jo kun odotus oli kolmannella kuukaudella. Itse julkistimme tietomme omasta toisesta tulevasta vauvastamme suvulle noin 3:n kk:n odotuksen jälkeen. Ja myös siis heille ilman, että he kertoivat meille uutistaan, vaikka olivat jo silloin paljon pidemmällä kuin me.
Meillä oli riitaa tämän veljeni vaimon kanssa kesällä 2008, mutta luulin että kaikki on jo takanapäin. Olen monta kertaa pyytänyt anteeksi, vaikka en koskaan oikein saanut ymmärtää, mistä tämä hänen suuttumuksensa alun perin lähti. Meidän esikoinen oli heillä hoidossa menneenä kesänä ja olimme koko perhe heidän luonaan. Kaiken piti olla hyvin. Tämä veljeni vaimo oli mm. osatnut kirpparilta käytettyjä lasten vaatteita ja antoi minun katsoa, jos haluaisin jotain.
Olen nyt aika syvästi loukattu. Miksi he jättivät ketomatta meille ja vannottivat vielä muille, että meille ei saa kertoa. Pitääkö minun vieläkin kääntää toinen poski vai saanko olla vihainen ja odottaa anteeksi pyyntöä, vaikka tiedänkin, että en sitä tule koskaan saamaan?
Kommentit (31)
eikä niin, että joku sukulainen kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä odotat anteeksipyyntöä? Siitäkö, että vauvauutinen kerrottiin teille muita myöhemmin? Ja miksi syyllistät ainoastaan naista, eikö veljelläsi ole mitään tekemistä asian kanssa?
Me saimme epäsuoraan kuulla, ei siis heiltä itseltään, nyt kun aikaa lapsen syntymään on vajaa kolme kuukautta. He olivat siis antaneet luvan, että saa jo kertoa. Jotkut kaukaisemmat sukulaiset sai tietää jo kun olivat vasta kolmannella kuukaudella. Silloinhan harvemmin kerrotaan vielä kellekään, kun keskenmenon riski on suurempi. Kun saimme kuulla, niin mieheni soitti tälle mun veljelle ja onnitteli - itse en olisi sellaiseen kyennyt. Nyt mietinkin, että he eivät varmaan ole ollenkaan tajunneet, kuinka loukkaavaa tuo on.
En tiedä uskallanko soittaa heille. Välit ovat kyllä olleet aika viileän muodolliset. Asumme eri puolilla Suomea. He lupasivat tulla syksyllä käymään, mutta kuulimmekin myöhemmin, että olivat jättäneet tulematta. Eivät suoraan sitäkään ilmoittaneet. Me ollaan käyty heillä noin vuoden ikäisen lapsen kanssa parikin kertaa.
Me siis olemme yrittäneet korjata välejä ja pitää yhteyttä, mut nyt kun tuli tää, niin vaikka olenkin kiltti ihminen niin... Suoraan sanottuna ajattelen, että saan olla ihan rauhassa loukkaantunut, eikä kiinnostaisi olla heidän kanssaan enää missään tekemisissä.
Totta kai ajattelen, että veljeni on tässä aika vätys, koska uskon että hän olisi halunnut meillekin kertoa. Mut tää vaimo vie tätä mun veljeä ihan miten lystää. Mun veli on tosi kiltti. - ap
Jos kerran et ole raskautta huomannut aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en ole nähnyt heitä tämän kesäisen heillä kyläilyn jälkeen. Eivät tosiaan tulleet meillä käymään, vaikka matka on sama kumpaankin suuntaan. Ja tällä raskaana olevalla naisella on ennastaan ylipainoa n. 30 kg, niin raskautta voisi olla jokatapauksessa vaikea huomata. -ap
Meillä ei kuitenkaan elämässä ole kovin montaa yhtä pitkää ihmissuhdetta kuin sisarussuhde. Minusta kertomasi asiat eivät ole sen väärtejä, että kannattaisi katkaista välit veljeesi ja hänen perheeseensä.
Itse ajattelen aina tuon tyyppisissä jutuissa, että sillä ihmisellä on varmasti joku oma ongelma, joka ei oikeasti liity mitenkään sinuun. Ja toisaalta - koetan myös ajatella, että kaikilla on oikeus kertoa ihmisille mitä haluavat ja toisaalta olla kertomataa. Samoin ihmisillä oikeus järjestää kutsunsa/juhlansa kuten haluavat, eikä kannata lähteä jostain ennakko-odotuksista.
Tämä juhla homma tuli mieleen, kun oma siskoni ei kutsunut minua lapsensa ristiäisiin ja ekaks meinasin vetää herneen nekkuun. Kunnes tajusin, että oikeasti, so what? Siskollani ja hänen miehellään oli omat syynsä kutsua juhliin just ne ihmiset, jotka kutsuivat ja se siitä.
Voihan esimerkiksi olla, että veljesi vaimolla on huono itsetunto ja syystä tai toisesta kokee sinut "uhkana". Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten sinä oikeasti käyttäydyt, voi olla ihan ihmisen oman pään sisällä oleva juttu.
Mitä enemmän pystyt vaan "antamaan olla", sen parempi. Se syntyvä lapsi on kuitenkin sun lasten serkku. Turha sotkea kaikkien välejä sen takia, että on saanut kuulla raskaudesta myöhemmin kuin joku muu.
Neljänkymmenen vuoden päästä tommosella ei ole mitään merkitystä. Sen sijaan sillä VOI olla, että sun lapsilla on kivat välit sukulaisiin, voivat treffailla joskus, ehkä jopa auttaa toinen toistaa jne. Tsemppiä! Mitään oikeasti kauheaa ei ole tapahtunut, älä tee kärpäsestä härkästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa itse valituksesi ja mieti uudestaan, miten kiltti ihminen olet...
niin vaikka olenkin kiltti ihminen niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikoinaan, että hän on mulle suuttunut. Aloin päätellä, kun ei tullut meidän esikoisen nimiäisiin. Sitten ymmärsin, että hän on jostain suuttunut. Ja sitten yritin suoraan puhua asiat halki, mutta sille jäi kytemään jotain ja sitten se riita vasta leimahti kunnolla. Olin aika väsynyt esikoisen takia ja tuli sanottua varsin suoraan asioita. Pyytelin sitten tietysti anteeksi myöhemmin. Odotin vastaan tuloa, mutta hän ilmoitti, että ei halua olla vuoteen tekemisissä kanssani.
Joo siis pohjimmiltaan ajattelen, että hänellä on heikko itsetunto ja mä olen uhka. Niin miehenikin sanoo. Hän varmaan vertaa itseään minuun ja kokee itsensä pieneksi. Hän on amiksen käynyt, minä yliopiston. Hän työtön, minä vakituisessa työpaikassa. Heidän oli myös varsin vaikeaa saada lasta. Havaitsin esikoisemme syntymän jälkeen katkeruutta, koska he eivät olleet onnistuneet siihen mennessä parin vuoden yrityksen jälkeen ja meillä meni se kolme kuukautta yrittämisessä.
Pohjimmiltaan ajattelen, että pitäisi antaa olla, mutta sisimmässäni tuntuu petetyltä. Ymmärrän kyllä tuon myöhemmän sukulaiskuvion. Silti odottaisi jotain käytöstapoja.
että kun nyt joulun aikaan todennäköisesti nähdään, niin en reagoi yhtään mitenkään heidän uutiseensa, enkä ota mitenkään asiaa esille. Ekaks aattelin joululahjaksi vauvan vaatteita, mutta taidan laittaa pakettiin jotain tyyliin suklaata ja kynttilän. Just sitä samaa mitä heiltäkin oon aina saanut. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että raskaus ollut henkisesti raskasta ja sinulla varsin tuore vauva. yritä hieroa sovintoa heidän vauvansa syntymän jälkeen, voi tilanne olla silloin toinen
Mitä tuossa lisää kerroit tilanteesta, niin on selvää, että sun veljen vaimolla ei elämä ole mennyt ihan "nappiin". Ei varmasti kenestäkään ole kivaa olla työtön - samoin, jos ajattelet omalle kohdallesi, että olisi jo yrittänyt vauvaa pitempään ja sitten läheiselle onnistuu se sama homma naps vaan...
Ei ole helppoa. Ja totta kai, kaikkien meidän pitäisi olla suuria ihmisiä ja iloita toisten puoleta jne., mutta aika inhimillistä, jos sun veljen vaimon näkökulmasta sinä olet se, "jolta kaikki sujuu kuin leikki vaan".
Miksi ihmeessä et reagoisi heidän vauvauutiseensa? Sinähän se sitten todistaisit oman noloutesi ja pienisieluisuutesi? Onhan se sun veljesikin vauva? Eikä mikään ole se vauvan vika! Mikset voisi iloita vauvantulosta?
Jos sulla on kerran elämässäsi kaikki tällä hetkellä hyvin, niin mitä väliä on tommosella pikkukiukuttelulla? Anna olla ja ole iloinen lastesi serkusta!
Ja hei, oikeesti - ootko joululahjoista katkera?! Onko sulle tullut mieleen, että työttömällä ei ehkä ole kauheasti rahaa ja ehkä sun käly kokee, että hän ei osaa ostaa mitään sun makuun sopivaa joka tapauksessa, jos ajattelee, että sinä olet niin paljon hienompi ihminen, kun olet koulutetumpi.
Todista kälylles, että hän on väärässä. Että et ole mikään snobaileva pikkusielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun siis itse odotan toista lasta viikolla 20. Saamme lapsen siis n. 3 kk myöhemmin kuin he. Jotenkin vain tuntuu niin oudolta, että oikein vannottivat joitain yhteisiä samanikäisi sukulaisia, että ei saa meille kertoa. Mut joo kai tässä pitää vain yrittää jatkaa, niin kuin mitään ei oisi tapahtunutkaan.
Käly on typerä, kaikessa epäonnistunut kiukutteleva amis.
mitään veljeni vaimon panettelua. Oikeastaan vain puran tässä itseäni. Olen saanut monia hyviä näkökulmia ja tärkein niistä ehkä tuo, että pitää huomioida tulevaisuus. Heillä on varmaan ollut vaikeaa kaikin puolin. Pitää yrittää jaksaa olla jalo ja pyyhkiä asia villaisella. ap
on ilmeisen etäiset välit, ette tapaile jne. Miksi tämä vauvauutinen on sinulle silti niin tärkeä? Jos veljesi vaimoineen ovat pitkävihaisia ja tämä myöhään kertominen jonkinlainen kosto jostakin (ihan käsittämätöntä minulle kylläkin), niin anna heidän kiehua omissa liemissään äläkä välitä. Nouse koko asian yläpuolelle ja iloitse lastesi uudesta serkusta.
Pitää yrittää jaksaa olla jalo ja pyyhkiä asia villaisella. ap
En minäkään kerro raskauksistani kaikille yhtä aikaa.
Usein ihmisille selviää sitä mukaa, kun nähdään tms. enkä todellakaan ala tiedottamaan asiasta jotain virallista tiedotetta esim. viikolla 14. Parempi vain mitä myöhemmin ihmiset saa tietää, itselläni on mukavampi olo, kun koko maailma ei seuraa raskauteni etenemistä varsinkaan alkuvaiheessa.
Että kannattaa varmaan jättää onnittelut väliin hirviökälysi kohdalla. Epistä, jälleen kerran!
Tätä palstaa luettuani en enää yhtään ihmettele, miksi niin monet ihmiset ovat niin huonoissa väleissä sukulaistensa kanssa. Kun kaikesta pitää tehdä niin hankalaa ja hyväntahtoisuus ja anteeksianto puuttuvat kokonaan. Ainoa, millä on merkitystä ovat MINÄ ja MINUN tunteeni, joita on myös äärettömän helppo loukata.
Alue: Aihe vapaa
ehkä neki sitä toivoo, et soitat ja kysyt asiaa suoraan.