enpä kuvitellut että meillä Saharan hiekasta tapeltais

meillä on isot komerot ja säilytystilat, ollaan asuttu täällä järkyttävän kauan.

Viime kesänä olin ekan kerran eläessään kirpparilla myymässä ja saalis oli melkoinen. Aloin tammikuussa myymään pikku hiljaa lastenvaatteita huutiksessa, rahaa tuli ovista ja ikkunoista. No, tietty tuli tehtyä siihen työtäkin, mutta jos huppari on maksanut Amerikassa 5 usd ja sen myy puoli vuotta, vuoden myöhemmin, 30 krt pestynä 30 eurolla, sitä voi vaan miettiä kannattaako kauppa.

Olen ikäni jemmannut tavaroita, ostellut paljon ja en ole raaskinut luopua. Vasta kun muutettiin tänne, vuosia sitten, päätin etten kellariin tai vintille vie, tänne saa luvan mahtua ja jos olen saanut lahjan, jolla en ole tehnyt mitään, olen antanut sen äidille. Äiti kuuluu johonkin yhdistykseen ja heillä o joka arpa voittaa myyjäisiä. Vaatteet ovat menneet naapurin lapsille, mutta he muuttivat n vuosi sitten pois.

Me nyt ollaan menossa kirpparille sunnuntaina ja aloin katsomaan kellaria. Olin jo viime kesänä aloitellut, mutta tuli niin kova riita, että jätin sen siihen.

Nyt sitten kantelin laatikoita kerralla kellarista parvekkeelle ja parvekkella lajittelin : kirppikselle, huutikseen, roskiin ja säilöön.

Mä olin tästä jo miehelle puhunut älä tule kun siivoan ja sanoin heti ovella mene pois, toinen siellä oven suussa huutelee heitä pois, tosi ruma, roskiin vaan.

No, sitten kävi niin että hänpä päätti tulla parvekeelle "auttamaan" avasi laatikon ja heitteli tavaroita roskiskasaan. Ehkä ekoja ulkomaan matkoja mitä tein ystäväni kanssa oli matka Dubaihin. Meidän ystävä asui siellä ja pääsin yhdessä ystäväni kanssa sinne viikoksi. Oltiin n 17 vuotiaita ja oli tosi jännää. Koska ylimääräistä rahaa ei ollut, mä otin muistoksi hiekkaa pulloon ja olen vuosien varrella sitä pulloa katsellut ja muistellut. Eihän pullo muistoja vie, mutta otti hitosti päähän kun mies oikein otti pullon käteen, heitti sen roskiskasaan, pullo meni rikki, hiekat pitkin parvekkeen mattoa ja mulla paha mieli.

HUUSIN miehelleni, lähti helkkarin nopeasti pois ja mä olen vieläkin surullinen.

Edelleenkin, kellari on mun valtakuntaa, se on sovittu jo muutettaessa mä saan sen omaisuudellani täyttää ja siellä on vieläkin tilaa.

Nyt on parveke täynnä hiekkaa, tavarat siellä levällään ja syvä hiljaisuus. Lapset eivät uskalla sanoa kun tajusivat että meillä on riita ja mies on nolona.



Tällästä tänne. Ehkä oli jo korkea aikakin päästä pullosta eroon, mutta inhottaa miten mies tunki nenänsä mun tavaroihin vaikka nimenomaan kielsin, monta kertaa.