Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita noin kolmekymppisiä äitejä jotka saivat lapsensa nuorena?
12.07.2006 |
poikani täyttää 18.pvä 15v ja minä elokuun alussa 31v :) Kertokaa nyt näille av:n epäilijöille että olette pärjänneet elämässä ihan hyvin:) Minä olen edelleen lapsen isän kanssa yhdessä, kohtuuhyvä ammatti löytyy ja oma talo yms. Että ei se lapsensaanti välttämättä katastrofia tarkoita :-)
Kommentit (4)
Menin uusiin naimisiin muutama vuosi sitten ja nyt meille on tulossa yhteinen lapsi. Kyllä tuntui pahalle silloin kun olin yh. koska ihmiset supisivat ympärillä kun eivät tienneet mieheni kuolleen. Luulivat ettei suhteemme kestänyt kun niin nuorena perustin perheen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa olen pärjännyt hyvin, ehdin valmistua ennen esikoisen syntymää. Elämän perusasiat on kunnossa, on koulutusta vastaava työpaikka ja iso pankkilaina talossa kiinni. Lapset ovat kehittyneet normaalisti, koulu sujuu, on kavereita ja harrastuksia. Ainoa puute heidän elämässään on vastuuta pakoileva isä. Kyllähän sitä äiti ja lapset pärjää, mutta nämä nuorina isäksi tulleet ovatkin aivan oma tarinansa...
Itse sain lapsen 17v., koulu jäi kesken ja oletettu isä ei halunnut olla enää tekemisissä. Älkää hyvät nuoret tytöt tehkö näin, liian monta elämää mennyt jo pilalle.
ja nyt on kolmas ihan pieni piltti. Saman miehen kanssa on elelty läpi vuosien jo 34 vuotiaaksi. Asiat on ok;mies firmassa tuotantopäällikkönä,kaunis koti ja hyvinkasvatetut lapset, sanotaan.
Moni luulee meitä vielä nuoremmaksi ja marmattaa miten voidaan noin hyvin pärjätä.
Kyllä se elämä opettaa. Tsemppiä perhettäperustaville ja uskoa omiin kykyihin!