Kaveri suuttu!?

On usein käynyt meillä kylässä lapsensa kanssa. Lapsi on nyt 3-vuotias. Viimeiset puoltoistavuotta mä olen odotellut että se rauhottuisi, mutta ei.

Aina sama meno. Availee kaikki kaappien ovet ja vetelee sieltä tavarat alas, heittelee tavaroita, repii lehtiä, heittelee jopa syämisiään lattialle. Mä oon nykyään aivan uuvuksissa kun ne tulee meille. En jotekin pysty keskittymään kaveriini, vaan koko ajan on mielessä että mitä sen lapsi seuraavaksi rikkoo? ja se lista mitä on mennyt rikki, on pitkä. Onneksi silti ei mitään kallisarvoista, mutta kuitenkin.

Äiti kyllä lasta kieltää, ja minäkin, ei vaan mene atk:lle.



Tänään sitten kaveri soitti ja kysyi keittäisinkö kahvit? että sen mies on kesälomalla, ja sanoin että, okei mutta voisko " pekka" katsoa " Mikon" perään, niin saataisiin rauhassa kahvitella.

Ei kuulema voinut, ja mä sitten sanoin ihan suoraan, että me ollaan lasten kanssa siivottu perusteellisesti koko koti, ja haluasin sen pysyvän siistinä ja tavaroiden ehjänä, enää ei keretä siivoamaan kun huomenna mökille lähdetään ja halutaan tulla siistiin kotiin, niin kävisikö se että siirretään kahvihetki johonkin toiseen päivään?



Tästä sitten otti herneet nenuun! Mä olen kyllä itse jo aikalailla katellut sen lapsen touhuja, ja en tod. rupea sovittelemaan, mutta harmittaa silti!