Ideaalein ikä saada ensimmäinen lapsi? (ov)
Tottakai kaikki ovat sitä mieltä, että oma ikä ja elämäntilanne on se paras aika saada lapsi, mutta jos mietitään ihan yleisellä tasolla yleisesti ottaen. Mikä olisi keskiarvoisesti se "paras" ikä?
Kommentit (17)
Ehtti tehdä vaikka kaikki alle kolmekymppisenä.
Itse sain esikoiseni 21-vuotiaana, kohta viidennen 30-vuotiaana. Tyytyväinen olen, vaikka uraa ei olekaan. Sen aika (opiskelujen ensin) on tämän jälkeen.
Omalla kohdallani ensimmäinen olisi saanut tulla 21v, mutta mies ei silloin lapsia halunnut. Olin tuolloin opiskelija, mutta avomieheni oli töissä ja kaikki ulkoiset seikat oli kunnossa. Olimme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja seurustelleet sitä ennen kaksi vuotta. Esikoiseni sain sitten 31v.
Ehdottomasti noin 18vuotiaana ja järki käteen niin ei tarvitse hillua kylillä vaan saa nauttia kotona olosta.
fyysiseltä kantilta 20 v, henkiseltä kantilta 50 v. Mikä siitä tulee sitten keskiarvoksi?
mikä ihme tämä on "vielä jaksaa" (kuten nro 16 sanoo). Mikä ihmeen käsitys teillä on ikääntymisestä, ettei asioita "jaksa"?
Minä olen 40 v, eikä minun jaksamisessa ole mitään vikaa.
mutta jos elämäntilannetta niin sanoisin että sitten kun on opiskeltu ammatti ja
oltu vuosi-kaksi töissä. Varmaan suurinpiirtein 27v voisi osua kohdalle.
Toisaalta jos ei taloudellinen ahdinko pelota ja opinnot antavat myöten niin voisihan sitä esikoisen saada jo opintojen välissä.. eli vaikka 23v. Itse kyllä en tuossa iässä ollut vielä kypsä äidiksi.
Esikoisen sain 29 vuotiaana ja mieluusti olisin pari vuotta aiemmin saanut jos olisi ollut hommat kunnossa. Nyt kun haluan lasten välissä käydä töissä tulee mahdollisen kolmannen kanssa kiire. toinen lapsi tulossa kun ikää on 31v ja lapsille ikäeroa 2,5v.
on mielestäni 24 v.
Itse tosin sain kuopukseni 39 v . Olen pohtinut, että... Saankohan olla terve vielä silloin, kun hän on pahimmassa murrosiässä? Tai silloin, kun hänen on aika oppia lentämään omilla siivillään pois pesästä? Kuinka vanha olen mahdollisten lastenlasten syntyessä?
Esikoiseni sain 30 v iässä.
mikä ihme tämä on "vielä jaksaa" (kuten nro 16 sanoo). Mikä ihmeen käsitys teillä on ikääntymisestä, ettei asioita "jaksa"?
Minä olen 40 v, eikä minun jaksamisessa ole mitään vikaa.
Minä sain esikoiseni 32-vuotiaana ja täytyy sanoa, että yövalvomiset otti lujille. Niitä olisin taatusti jaksanut paremmin kakskymppisenä. Onhan se tutkittukin, että vähän vanhempina äideiksi tulevat on monesti kovemmilla jo _ennen_ vauvan syntymää, koska a) heillä on monesti vaativampi työ, joka saattaa stressata b) heillä on usein lainaa, joka aiheuttaa taloudellista huolta. Mutta varmasti tässäkin on yksilökohtaisia eroja ;)
turvallinen koti ja vanhemmilla vakityöt, talous vakaalla pohjalla sekä elämässä aikaa perhekeskeisyyteen (ei menojalka vipata enää). Tosin minusta haarukka 16-48v on ihan ok sekin. Uskon, että meidät eli varsinkin naiset on tehty aivan täydellisiksi. :D
Nuorella taas ei välttämättä se menojalka ole lopettanut vipattamista. Paras ikä on välillä 25-35, jos minulta kysytään.
Olosuhteiden pakosta jouduin odottamaan pari vuotta, ja se odotus harmittaa edelleen! ;)
yks luku pitää sanoa niin sanoisin 26 v. Opiskelut opiskeltu, mutta ei ole liian vanha vielä. Siis yleisesti ottaen näin, mutta toki tapauskohtaista.
turvallinen koti ja vanhemmilla vakityöt, talous vakaalla pohjalla sekä elämässä aikaa perhekeskeisyyteen (ei menojalka vipata enää). Tosin minusta haarukka 16-48v on ihan ok sekin. Uskon, että meidät eli varsinkin naiset on tehty aivan täydellisiksi. :D
Eli fysiologisesti paras ikä on todella alhainen, periaatteessa heti, kun menkat ovat vakiintuneet ja muut kehitykseen kuuluvat jutut (rinnat, emätin ym) ovat saaneet lopullisen kehitysasteensa.
Mutta henkisesti paras ikä on vasta kun murkkuikä on ohitettu ja jonkinlainen tasaantuminen ja "rauha" aikuisuuden kynnyksellä on saavutettu.
Tästä on tehty mainio väitöskirja, se löytyy pdf-tiedostona osoitteesta http://acta.uta.fi/pdf/951-44-4950-9.pdf, Se käsittelee alle 18 vuotiaiden raskauksia ja neuvolatoimintaa näiden "murkkujen" kanssa, kun niiden omakin henkinen kehitys on vielä kesken.