Olen anoppilassa 2 kk eli koko kesän:(

Kuvailit juuri mun sukulaiset ;) Eikö vaan, että puhetaitokin on heillä vähän siinä ja siinä, ette tahdo ymmärtää toisianne?

juuri ajattelin et mun sukulaisiako kainuusta!!!

Muuten menis läpi

Vai Kainuussa samanlaista, kiva tietää :D.



Naapurimaassa ollaan. Lapsilla on kivaa, se on tärkeää. En sano tärkeintä, koska tärkeintä olis se, että äiti jaksaa järjissään koko reissun. Kivahan se on seksielämää vaalia taaperon kanssa vanhassa natisevassa parivuoteessa tooosi kulahtaneilla froteelakanoilla. Ok, olisi ylimäärääinen makuuhuone, mutta niin täynnä romua, että tyhjentää pitäisi ja taapero nukkuu kotonakin vanhempien kanssa samassa huoneessa. Eikä huone ole edes vieressä, jotta lapsen itkun kuulisi. Tosin huomasin juuri suihkun olevan hierovaa versiota, katsotaan pitääkö ystävystyä sen kanssa ;).



Ei helkatti, varmaan pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia tai jotain. Meidän keskustelutkin on niin ihmeellisiä. Kysyin vastarannalla olevan saaren etäisyyttä ja saatiin omituinen vääntö aikaan. Kartalla näkyi 10 km. Mutta kun "etäisyys merellä ei ole sama kuin maalla", Kyllä minä matikkaa ymmörtävänä ihmisenä ymmärrän yksiköiden eron, että merimaili on eri asia kuin kilometri. Halusin vain tietää etäisyyden, " Ei voi verrata, kun autolla pääsee ennemmin perille kuin laivalla" Niin mutta kuinka pitkä matka sinne on, merimaileina tai kilometreinä tai jalkoina?" Kuule, kun sinä et nyt ymmärrä, että merellä etääisyys on eri kuin maalla" Eihän se niin voi mennä, etäisyys on etäisyys, mittayksikkö on vain erilainen! " Ei, kun sinä et ymmärrä, meren etäisyys on eri kuin maan, ei karttaan voi luottaa" Niin mutta tässä on, että sentti vastaa 10 km luonnossa, tuo saari on sentin päässä eli 10 km. "Niin mutta kun sinä et ymmärrä, että maan ja meren etäisyyksiä ei voi verrata keskenään..."



Mitä tuohon enää sanoo. -ap

tunteja hengähdysaikaa ja tuokion miehesi kanssa.

* kierrättää toisestä ketjusta saatua vinkkiä *

Menevät ruokalevolle muutenkin ruoan jälkeen, mutta pitää muistaa olla hiljaa, he nukkuvat.



Joo, ymmärrän, mittarissa reilut 60 ja nuori perhe kylässä. He toivovat meidät tänne ja näkevät lapsenlapsiansa. Mutta mietin, että eikö ketään kiinnosta se tieto, että jos mulla palaa pinna täysin, niin tänne en enää tule. Miehen on vaikea tulla lasten kanssa keskenään, koska matka millä tahansa kulkuneuvolla on puoli vrk. Lentokoneella matka sujuisi, mutta on tosi kallista. Ja kentältä on matkaa kohteeseen perillä parin tunnin matka kuitenkin. Ja sitten ei olisi omaa autoa eikä turvaistuinta käytössä.



En voisi ikinä kuvitella olevani niin vittumainen, että riistäisin lapsilta toiset isovanhemmat ja suvun. Mutta tajuiaisivat sen, että mulle on jo iso juttu se, että tänne tulen. Ei tarvi kritisoida kaikesta lisää. Enkä muuten ole naama norsunv*:lla, kuten av:lla sanotaan. Yritän sopeutua. Mutta mies tienaa rahaa, joten tässäkö itseäni sitten huoraan, että saadaan työttömyyden ja opiskelun oheen vähän oikeaa ja kunnon palkkaa.



Ja ihanaa, tänä vuonna käytössä on netti! Ensimmäisenä vuonna kirjoitin käsin kirjeitä kotiin. Eikä siitä niin kauan ole...



Ja niin, täällä näkee suomalaisia päivittäin, turisteja ovat. Yritän keskittyä luonnon kauneuteen, kun kerran vapaaehtoisesti tänne tulevat;)

Kiinnostaa

Minä vietän myös pari kuukautta miehen kotimaassa anopin kotona... :-(



Tuttuja tunteita kuvailit, vaikka minä olen eri puolella Eurooppaa kuin sinä, etelässä. Kaikenlaista täälläkin lauotaan päin naamaa ja päivittäin joutuu anteeksipyydellen selittämään, miksi kuitenkin haluamme asua Suomessa, vaikka siellä on kylmää ja pimeää, paljon alkoholismia ja väkivaltaa, ihmiset paljon synkempiä, jne, jne. Kun täällä olisi paljon parempi asua...



Minäkin yritän suhtautua positiivisesti, mutta vaikka mitenpäin katsoisin asiaa, niin lomailu täällä on tuhat kertaa rankempaa kuin kotona. Ja samaan aikaan pitäisi olla hymy korvissa, kun "saadaan" olla niin pitkään täällä. Lämpötila huitelee neljänkympin tienoilla ja lasten kanssa ei pysty tekemään oikein mitään ennen auringonlaskua.



Sitten parhaani mukaan yritän olla iloinen kaikesta ja järjestää kivaa tekemistä (mekin ollaan saarroksissa keskellä ei mitään) ja tunnen kuitenkin syyllisyyttä, kun en nauti nyt tästä lomasta.



Argh. No sainpa purettua hiukan. Enää joitakin viikkoja jäljellä...

saisit purkaa tuskaasi ja me saataisiin herkutella ihanilla yksityiskohdilla;) Täällä vauvan sivuilla voit aloittaa oman blogin http://blogit.vauva.fi/

joten ilmeisesti Ruotsissa, Norjassa tai venäjällä on

Onneksi osaan kielen ja ymmärrän tätäkin murretta. Ja pidän todella tärkeänä sitä, että lapsilla on yhteys isänäsä kotimaahan ja heidän kielitaitonsa pysyy edes kohtalaisella tasolla. Esikoisen kieli rapistuu aina Suomessa, mutta jo pari viikkoa tekee ihmeitä ja aktivoi sanavarastoa. Kuopus taas ei puhu vielä kunnolla, mutta tärkeää hänellekin kuulla toista äidinkieltään.



Harkitsen tuota blogia. Mikähän riski on siinä, että minut tunnistettaisiin? Tai en tiedä onko minulla mitään salattavaa, mutta jos sitä vahingossa lipsauttaa jotain turhan kärkevää tai intiimiä, niin mitäs sitten. Ainakin puhuessani suusta hyppivät sammakot eivät ole vieraita.



Voimia muillekin "lomaminiöille"! Ei toisten nurkissa helppoa ole, eikä välttämättä isäntäväellekään. Mutta av-palsta pitää osittain hymyn huulilla. Jos jollain on kysyttävää, voin palata asiaan.