P..... tätä elämää

jos siis rakastat miestäsi ylikaiken? onko hänellä uusi nainen vai mikä mättää??

ei ainakaan sanoisi minulle ikinä sitä. Halusi muuttaa itse pois ja hakea eroa. Lasten kasvatuksellisista eroista riidelty iäisyys eli itse oman risaisen lapsuuteni vuoksi en siedä minkäänlaista äänenkorotusta lapsille ja tästä riidelty jo iäisyys. Mies halusi mennä ja opiskeluni alkaminen uudelleen keväällä, jolloin hänelle jäi iso vastuu lapsista oli liikaa ilmeisesti, olen siis tähän asti hoitanut lapset aina "itse".

mutta minkä ikäisiä olette?

mulla ammattini ja siitä lähdin jatkamaan opintojani. Mies yliopiston käynyt ihminen ja vuosia vuosia jo työelämässä ollut eli ei todellakaan mitään "teinejä".

isälle vaikka vain väliaikaisesti niin he kokevat sen niin rankkana jne. Oma varmasti tuleva ex on nyt viikon hoitanut lasta ja kotia pääsääntöisesti kun ite menin töihin missä teen pelkkää iltavuoroa jo tuumasi ukko että joo lapsia ei kyl tartte enään tehdä. Ja en ole tässä työssä kuin syyskuun puoleen väliin.

Aaagghhh!!!!

sinä tuot omat traumasi perheeseen. Saa sitä ääntään välillä korottaa turhasta pulttia otat. Normaalia on äsähdellä tarvittaessa ja se on elämää. Peräänny ehdottomuudestasi jos rakastat miestäsi.

Olet liian tiukkapipoinen. En tarkoita että pitää huutaa päivittäin tai edes viikottain ja hyvä jos ei siihen tulisi tarvetta. Harvassa lapsiperheessä ollaan noin ehdottomia kuin sinä.

Menet äärestä laitaan. En ymmärrä alkuunkaan tuota jos ainoa ongelmanne on tuo huutamiseen liittyvä asia.

ei ainakaan sanoisi minulle ikinä sitä. Halusi muuttaa itse pois ja hakea eroa. Lasten kasvatuksellisista eroista riidelty iäisyys eli itse oman risaisen lapsuuteni vuoksi en siedä minkäänlaista äänenkorotusta lapsille ja tästä riidelty jo iäisyys. Mies halusi mennä ja opiskeluni alkaminen uudelleen keväällä, jolloin hänelle jäi iso vastuu lapsista oli liikaa ilmeisesti, olen siis tähän asti hoitanut lapset aina "itse".

on ainoa asia, joka avioliitossamme vaivaa. Ja tiedän itsekin ilman edes erillistä sanomista, että tuon itse lapsuuteni traumat liitossamme esiin tuossa mielessä, mutta toisaalta en ainakaan jatka perinnettä...

Jollei arkea voi jakaa toisen ihmisen kanssa ja jos se todellakin tuntuu liian raskaalta sille toiselle puolisolle eli miehelleni, yritin siis vaihtoehtoja esittää: lopetan opintoni ettei ole liian raskasta miehelle jne. Mutta todellista syytä eroon tulen tuskin ikinä tietämään, eiköhän se ole ihan miehestäni riippuva syy, hän päätti muuttaa pois ja halusi eroa.

mutta oletko lihonut tai muuten jättänyt itsestäsi huolehtimisen väliin? se vaan on miehille järkyttävän tärkeä asia, paitsi miehille jotka eivät kuitenkaan parempaa saisi, he sietevät lähes mitä vaan.



kuulostaa kamalalle mut sellainen ihmismieli on vaikkei sitä teekään mieli ääneen sanoa.

valtavaksi valaaksi, laihduttanut nyt viime heinäkuusta 24kg ja vielä kuitenkin 10kg ylimääräistä eli en todellakaan edelleenkään missään missin mitoissa, mutta tuosta 10kg aion myöskin päästä vielä eroon. Ja olen kai muuten ihan siedettävän näköinen ihminen, tosin vartalolleni ei auta enää muu kuin kirurgin veitsi, jos vatsaani ajatellaan ja rinnat eivät enää imetyksien jälkeen todellakaan ole ne kiinteät pallot vaan vatsan päällä roikkuvat liian isot pallukat, joihin myöskin ainoa apu on veitsi.

Et voi olla varma, että uutta rakkautta ei tule. Sitä ei kukaan tiedä mitä hienoa, rakkaudessa ja elämässä muuten, sinulla on vielä edessä kunhan olet erosta toipunut.

että puhuisitte ihan avoimesti, mikä vaivaa sinua, mikä vaivaa miestäsi. Kaikki paska pihalle ja siitä sitten katsomaan voiko asioille enää tehdä mittään.

hillittyjä rauhallisia ja sovussa. En tiedä, mitä kulissin takana tapahtui ja kuinka paljon vanhempani oikeasti riitelivät, mutta joka tapauksessa minulla ei oli minkäänlaista taitoa käsitellä erimielisyyksiä ja se haittaa nykyistä perhe-elämääni

Kun kerran ette ole vielä edes puhuneet selväksi mikä teillä mättää, niin menkää ehdottomasti pariterapiaan! Hyvässä lykyssä saatte suhteenne pelastettua ja itsellenne kasan uusia ihmissuhdetaitoja. Puimattomat asiat jäävät vain haittaamaan ja seuraavassa suhteessa tulee samat ongelmat vastaan (jos sellaista seuraavaa suhdetta edes tulee). Ajattele lastesi parasta ja hommautukaa parisuhdenneuvontaan, vaikka seurakunnan kautta (ei ole uskonnollista). Miehesi varmasti suostuu tähän myös lasten vuoksi.

isälle vaikka vain väliaikaisesti niin he kokevat sen niin rankkana jne. Oma varmasti tuleva ex on nyt viikon hoitanut lasta ja kotia pääsääntöisesti kun ite menin töihin missä teen pelkkää iltavuoroa jo tuumasi ukko että joo lapsia ei kyl tartte enään tehdä. Ja en ole tässä työssä kuin syyskuun puoleen väliin.

Aaagghhh!!!!

Minä odotan meidän seitsemättä, ja mun mieheni jo hehkuttaa, hoitovapaalle jäämistä :)

Ja hyvin on homma pysynyt ukolla käsissä :)

Ajan kanssa, ei siinä muuta.