Miksi jotkut loukkaantuu vähäisestä yhteydenpidosta?

Minulla on vaikeuksia kun kahden pienen lapsen äitinä en haluaisi suututtaa kavereitani, mutta en vaan ehdi pitää yhteyttä. Ja suoraan sanottuna olen liian väsynyt "olemaan käytettävissä":



Itse en suutu, jos ei olla koko ajan tiiviisti yhteyksissä..MIeluummin harvakseltaan silloin kun molemmille sopii, eikä kummankaan osapuolen tarvitse "olla käytettävissä"

seurani ja kuulumiseni.

Sellaiset ihmiset, jotka ottavat yhteyttä kerran vuodessa ovat yleensä niitä, joita ystävyys kiinnostaa vain silloin kun he tarvitsevat jotain.

Eivät siis halua "olla käytettävissä" vastavuoroisesti.



Tällaisista ihmisistä tulee ajan kuluessa vain tuttavia. Siinä vaiheessa on melko sama vaikka yhteydenpito jäisi kokonaan pois.

vielä 45 vuotiaanakin lämmin ystävyyssuhde.

Elämme kiirevuosia ja ei tule pidettyä kovin usein yhteyttä. Mutta kun soittelemme vaikka kerran vuodessa, saatamme jutella parikin tuntia ja lämmin yhteys on säilynyt.



Minua ahdistaa ihmiset, jotka jatkuvasti haluavat pitää yhteyttä ja turhaa jaaritella ja vaativat, että olen kiinnostunut heidän jokaisesta liikkeestään. Minusta se ei ole enää ystävyyttä vaan nämä ihmiset tarvitsevat "peilin" peilatakseen omaa elämäänsä.



Oikea ystävä ymmärtää, että ystävyyteen kuuluu myös taukoja ja se säilyy, ellei tyhjää aina jaarittele.

seurani ja kuulumiseni.

.