Riittääkö vain osa AS-lasten ominaisuuksista
saamaan ko. diagnoosin? Tukiasema.net sivuilta niitä luin ja meidän 7 v pojalla on nämä (kopioin sivustolta):
Vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä
AS-lapsen käytös on usein sosiaalisesti tai emotionaalisesti sopimatonta. Hän hakee usein huomiota keinoilla, jotka eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä (kiusaaminen, töniminen, ilkeät kommentit). AS-lapsi joutuu kehittymättömien sosiaalisten taitojensa vuoksi itse usein koulussa kiusatuksi. Usein hänellä ei ole (samanikäisiä) ystäviä, joka ei kuitenkaan vaivaa häntä itseään.
- meidän ekaluokkalainen ei ole saanut kavereita koulusta
- kodin lähistöllä ei ole saatavilla saman ikäsiä
Erikoiset mielenkiinnon kohteet
AS-lapselle on tyypillistä uppoutua häntä kiinnostavaan asiaan täydellisesti ja vain yhteen kerrallaan. Harrastuksen aihe voi olla mikä tahansa, mutta se opiskellaan läpikotaisin ja siitä otetaan kaikki irti. Se saattaa olla keräilyä, leikkimistä, tiedon keräämistä jne. Myös kohde saattaa vaihtua, mutta sama kiihkeä intensiivisyys säilyy. Harraste saattaa viedä lähes kaiken hänen vapaa-aikansa ja häiritä normaalielämääkin.
- meidän pojalla erityiskiinnostus luontoon ja kaikkeen askarteluun sekä neuletöihin
AS-lapsella saattaa olla tahatonta ääntelyä ja liikehdintää tai epätavallisia asentoja. Katsekontakti on poikkeava ja kehonkieli puutteellista tai poikkeavaa.
Aistiyliherkkyys
- keväästä asti ollut psyykkisiä ongelmia kuten takapuolta kutittaa, jatkuvaa pissalla juoksemista ja pissaa jää kuulemma aina pippeliin ja pippeli liimautuu ihoon kiinni ja sitten työntää kättään housuihin sitä korjatakseen
Motoriikka
AS-lapsen motoriikka on usein kömpelöä tai omalaatuista
- meidän poika on erittäin taitava hienomotoriikaltaan, mutta karkea motoriikka on aina ollut kömpelöä
Taustatiedoksi sen verran, että keväällä kävimme useamman kerran perheneuvolassa josta emme mitään apua saaneet. Ei mitään diagnoosia tai muutakaan. Lausunnon saimme koulunaloitusta varten opelle vietäväksi jossa ongelmat mainittu. Koulu sujuu häneltä open mukaan hyvin, mutta nämä sosiaaliset ongelmat jatkuvat edelleen. Lapsi tuntee itsensä niin erilaiseksi muihin nähden, että ei kiinnosta ketään. Hän ei välitä autoista ja legoista kuten kuulemma muut luokkalaiset pojat. Nyt poika on tyytynyt olemaan yksin koska siten on kuulemma helpompaa eikä tule riitaa :( Onneksi on pikkuveli jonka kanssa voi harjoitella vuorovaikutusta.
Osaako joku kertoa mitä meidän kannattaa tehdä ja onko arvioima diagnoosi muiden mielestä sama?
Kommentit (4)
Me menimme yksityiselle kun neuvolassa (tavallisessa) vaan pompotettiin eteenpäin eikä lääkärillä tuntunut olevan mitään asiantuntemusta. Epäilin itse asperegeria ja googlasin tunnetun aspergerlääkärin netistä. Lähete tutkimuksiin tuli lääkäriltä saman tien ja diagnoosi sitten tutkimuksissa myöhemmin.
Partiosta olen sitä mieltä, ettei se välttämättä sovi, jos poikasi on epäsosiaalinen. Partiossa poikajoukko pitää sellaista meteliä, ettei siellä as-lapsi viihdy. Luonto on vain osa tuota partiomeininkiä, enemmän se oman kokemukseni (siis lasten kautta saatu kokemus nykypartiosta) mukaan on yhdessäoloa monen erilaisen puuhan merkeissä.
Meillä on 11v poika, jolla As-piirteitä. Perheneuvolaan hakeuduimme ekan kerran, kun poika oli 5-6v. SIlloin hänen kanssaan oli kotona vaikeaa ja halusimme tukea ja apua, emme tienneet silloin mitään aspergeristä. Perheneuvolan psykologi mainitsi asiasta heti ensimmäisen käynnin jälkeen, että pojallamme on paljon As-piirteitä (tarkat rutiinit, syömisen kanssa ongelmia, haisteli käsiään jatkuvasti, juusto kammoksutti jo hajuna, raivosi ja itki usein jos tuli yllätyksiä, ei kavereita, keräili mm karkkipapereita ja piirsi jatkuvasti samanlaisia dinoja yms..). Perheneuvolakäynnit jatkui pitkälle kouluikään, mutta emme milloinkaan saaneet (tarvinneetkaan) diagnoosia. Koulun ja perheneuvolan kesken on ollut hyvä yhteistyö, samon erityisopetuksen. Pojallamme on myös oppimisen kanssa hankaluuksia ollut matkan varrella.
Nyt kun poika on kasvanut niin mielestäni As-piirteet ovat helpottuneet ja itse asiassa olen miettinyt, että moni piirre onkin luonteeseen ja temperamenttiin kuuluvaa. Missä menee raja tässä asiassa? Samoin nyt orastava murkkuikä tuo oman lisänsä.
Joskus diagnoosi tarvitaan, jotta voi saadaa tarvittavaa kuntoutusta ja tukea, mutta meille tukea ja kuntoutustakin on tarjottu ilman diagnoosia. Sehän on vain paperi, ja antaako se kuitenkin ikuisen leiman lapseen...
mutta tietty määrä as-piirteitä tulee olla, että lapsi voidaan diagnosoida. Syy tähän on, että useimmilta ihmisiltä löytyy jotain asseille tyypillisiä piirteitä eli jos diagnooseja annettaisiin liian helposti, karrikoidusti maailma olisi täynnä asseja ;-)
Meidän poika diagnosoitiin mm. seuraavin piirtein: vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa, aistiyliherkkyyksiä (ääni, maku, haju), kömpelö karkea motoriikka, Kapeat mielenkiinnon kohteet ja niihen "uppoutuminen", Tic-oiretyyppistä liikehdintää ja ääntelyä. Tässä eniten esiintulevat "oireet". Nyt kouluiässä on tullut enemmän esiin keskittymisvaikeudet ja jonkin verran agressiivista käyttäytymistä. Meille diagnoosi ei olisi ollut välttämättömyys, mutta meidän paikkakunnalla ei saa maksusitoumusta toimintaterapiaan ilman diagnoosia.
Eli diagnoosi saattaa olla tarpeen kuntoutuksia ja terapioita varten ja myöhemmällä iällä saattaa auttaa lasta sopeutumaan, kun tietää miksi hän on erilainen kuin muut.
Meidän pian 8-vuotias assi poika aloitti tänä syksynä partion ja poika on tykännyt tosi paljon. Partio on juuri sitä yhdessä tekemistä, mihin harjaantumista moni assilapsi tarvitsee eikä siellä ole jatkuva kilpailumeininki kuten monissa muissa harrastuksissa. Liikunta ja urheilu kun on monelle motoriikalta kömpelölle lapsille täysin väärä harrastus. Meidän poika tosin käy myös muksujudossa, mikä sekin on tietynlaista "terapiaa" meidän pojalle.
Mikäli koet tarvetta selvittää asiaa tarkemmin lapsesi kannalta, käykää ihmeessa yksityisellä lääkärillä, joka on perehtynyt aspergeriin. Ja netistä löytyy, etenkin Aspalstalta paljon hyvää tietoa ja vertaistukea. Tsemppiä teille jatkoon!
Terkuin,
Tinttis x 3 poikaa, joista esikoinen on Aspoika
lapsella voi olla huomattavia as-piirteitä ja silti diagnoosiin vaadittava pisteraja ei ylity. Vaikka diagnoosia ei olisi voidaan tehdä vaikka mitä erityispiirteiden vaatimien vaikeuksien helpottamiseksi. Suurin osa lievistä as-henkilöistä käy koulua tavallisissa luokissa. Opettajan on hyvä tietää missä mennään ja myös kouluterveydenhuollon kautta saa apua jos vaikeudet yltyvät eikä perustukitoimilla saada koulua sujumaan. Diagnoosi olisi tietysti hyvä olla jos lapsi itsekin kokee olevansa kovin erilainen kuin muuta ja se selittäisi miksi. Toisaalta aspergerlapsi ei itse huomaa omaa erilaisuuttaan. Kuitenkin hänen on opeteltava erilaisia selviytymiskeinoja tilanteissa jotka käyvät taviksiltä tuosta vaan.
Tämä on nyt ihan oma ajatukseni että kirjoittamasi perusteella
Vaaditko perheneuvolassa pääsyä as-tutkimuksiin?Mitkä olivat perimmäiset syyt miski kävitte perheneuvolassa? Mitä apua saitte tältä taholta? Jos yhtään lohduttaa en tunne yhtään as-lapsen äitiä joka olisi saanut perheneuvolan kautta mitään järkevää apua.
Asperger ei ole kaikkialla Suomessa kovin tunnettu oireyhtymä ja tutkimuksiin pääsy voi riippua paljonkin asuinpaikan mukaan. Ja aina joutuu jonottamaan.
Meillä as-pojalla käy kotona kavereita leikkimässä koska hän ei saa tutustuttua pihan lapsiin ja pelkää kiusatuksi tulemista. Kavereiden hankinta vaatii vanhemmilta aktiivisuutta ja yhteydenpitoa jotta voidaan vierailla puolin ja toisin ja hankkia leikkitreffejä. Usein as-lapsen paras ystävä on toinen samoista asioista kiinnostunut as-lapsi tai sitten sisarus joka on tottunut vieraiden silmissä outoihin toimintatapoihin. Millä tavalla poikasi ottaa kontaktia muihin vai odottaako että hänen luokseen tullaan? Pystyykö toimimaan ryhmässä ja ottamaan vastaan yleisiä ohjeita?
Jos poika on kiinnostunut luonnosta, olisiko partiotoimintaa hyvä kokeilla? Sieltä voisi löytyä muita samanhenkisiä poikia. Ihan perheen kesken luonnossa vaeltelukin tekee hyvää kaikille. Meilläkin poika on kova askartelemaan ja pitää enemmän tekstiilitöistä kuin teknisistä, koska teknisten töiden pauke sattuu häntä korviin.
Luonnossa kulkeminen tekee hyvää karkeamotoriikalle kuten kaikki muukin liikunnallisuus. Onko mikään liikunta mieluista? Me vietettiin kesällä pitkiä aikoja jalkapallokentällä kun otin aikaa kauanko kestää kun poika juoksee jalkapallokentän viivojen mukaan kierrosajan. Sitten venyteltiin ja seuraavana päivänä kokeiltiin parantaa aikaa. Tuloksista tehtiin taulukko ja todettiin että harjoittelu paransi aikaa. Miten pyöräily ja kengännauhojen solmiminen sujuu?
Minun pojalla syöminen on ollut aina tavattoman vaikeaa koska makuaisti on todella herkkä ja on vain harvoja ruokia joita hän sietää. Kun päiväkodissa oli ruoka-aika hän yritti luistaa tilanteesta pissahädän varjolla ja sai itseään ahdistavan ruokailuhetken keskeytettyä. Miksi uskot oman poikasi kutinan ja pippelituntemusten olevan psyykkisiä? Toistuvatko ongelmat esim lähtötilanteissa? Onko varmistettu ettei ole kihomatoja tai että pippeli ei ole tulehtunut esinahan alta? Ehkäpä hän on niin tuntoherkkä ettei pysty olemaan jos pippeli on väärin. Pesulla ja rasvauksella saa autettua jonkin verran. Kalsarimallikin voi vaikuttaa siihen että vehkeet pysyvät oikeassa asennossa :) Tietysti vaatii aikamoista opettelua että oppii menemään vessaan ennenkuin alkaa korjaamaan pippeliään, mutta se vaan vaatii harjoittelua.
Minulle itselleni tuli sellainen fiilis että mainitsemasi piirteet eivät välttämättä riitä diagnoosiin jos koulukin sujuu hyvin eikä ole keskittymisvaikeuksia, häiriköintiä tms.