Miksi et halua kokea enää raskautta, synnytystä ja saada uutta lasta perheeseesi?

kaiken aikani ja rahani kulumaan jos tahdon. Tahdon hoitaa nämä kaksi mahdollisimman hyvin ja niin että laatu korvaa määrän eikä toisinpäin.



Raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa on välillä ikävä, mutta en anna hormonien viedä vaan tietoisesti keskityn nyt tämän valmiin perheeni vaalimiseen.

mutta nyt en haluaisi uutta lasta, toivottavasti vielä myöhemmin haluaisin. Tahtoisin olla raskaana ja hoivata pikkuvauvaa mutta toisaalta jälleen yksi 'huoli' lisää lapsen sairasteluista jne. Nyt on helpottanut hieman kun lapset kasvaneet (5v ja 2,5v), siksi ei ehkä nyt raskaaksi... En oikein itsekään tiedä...

zombie-väsymystä, joka tuli niistä yövalvomisista... kuusi vuotta huonosti nukuttuja öitä riittää.



Kaksi poikaa on.

hermot ei kestäis enkä jaksais enää yöimetyksiä, kun ton reilu vuoden ikäisenkään kans ei vielä saa kunnolla nukkua...

kun olen raskaana olen todella raskaasti raskaana.



väsymys on aivan järkyttävää! vauva-aikanakaan en ole koskaan näin väsynyt ollut (1.lapsi oli koliikki vauva, 2.nukkui yli hyvin, 3. huuti allergioitaan yötäpäivää reilun vuoden)



nyt siis 4.raskaus ja tenavat suunnilleen heitteillä kun en vain jaksa mitään.

nyt saa riittää!

haluaisin vaikka viisitoista lasta, mutta en sillä kustannuksella että edelliset lapset ovat aivan heitteillä ja hunningolla aina raskausaikana.

T. kahdeksan lapsen 40v yh-äiti.

Ja se mulle tulisi, kun kaksi on jo takana. Kahden nuorimman odotus oli rankkaa siinä mielessä, kun oli huoli lasten terveydestä veriryhmävasta-aineitten takia, vaikka itse olin elämäni kunnossa. Ja kaiken lisäksi mulla on ikääkin jo liikaa.

raskauteni eivät ole olleet kovin vaikeita, en ole raskaana, enkä toivo 15 lasta. Niin ja lasten hunningolla olon määräkin on ollut suhteellista, mutta enempää siis en lapsia taitaisi jaksaa. Nämä kolme lasta voivat riittää.

mutta tosiaan rahat ja aika ei meinaa riittää näihinkään kahteen. Eikä mahduttais tähän asuntoon enää.

olen joka raskaudessa tai heti sen jälkeen sairastanut pahasti, synnytykset olleet kamalia, kuopus valvottaa edelleen ja haaveilen että vielä joskus saisin nukkua, en halua enää yhtään lisää murehdittavaa, hermot ei kestäis eikä rahat riittäis. Meillä kolme pientä lasta.

Vanhin on 5v. ja olen sen ajan valvonut, vaihtanut vaippoja, hoitanut sairaita lapsia, oleillut vuoroin kotona, vuoroin töissä. Haluaisin elämääni hieman jotain muutakin kuin lapset, esim. joskus taas harrastaa jotain. Kaikki on viiden vuoden ajan pyörinyt lasten ympärillä, olen ajoittain ollut todella väsynyt. Kaikki pienetkin menot saa miettiä etukäteen, onko sopiva aika vaikka kipaista kaupassa. Ikääkin on jo 35 joten koen etten enää olisi "oikean" ikäinen pienen vauvan äidiksi.

ja kolmatta ei varmaan saada/tehdä,koska viimeksi yritys päätyi keskenmenoon,ei mahdu autoon,ei mahdu asuntoon ja ei henkisesti jakseta. Nuo kaksi tappelee koko ajan. Silti jotenkin oltaisi haluttu kolmaskin.kahteen silti todennäköisesti jää...ai niin ja myös esteenä on se että oon lähdössä töihin ja ikäeroista tulis liian isot sitten.

Tavallaan haluaisin vielä kolmannen lapsen ja sitä on ajateltukin parin vuoden päästä. Mutta nyt on alkanut yhä enemmän epäilyttää, haluanko todella. Lapset on nyt 4v ja 2v. Just nyt en haluaisi kolmatta pientä vaan noissa kahdessa on ihan kädet täyteen hommia. Lisäksi ei ole tilaa autossa kaikille turvaistuimille, enkä koskaanikinämissäännimessä halua iljettävää farkkuautoa saatika pikkubussia.



Parin vuoden päästä noiden kahden kanssa on jo aika helppo mennä, olla ja tehdä sellaisia asioita, jotka ovat olleet jäissä viimeiset vuodet. Uusi vauva taas rajoittaisi sitä, mitä edellisten kanssa voisi tehdä.



Haluaisin jo viimein myös enemmän omaa aikaa, kaipaan todella sitä, että voin joskus päiväsaikaan lukea romaania rauhassa pari tuntia. Haluaisin myös itse parempaan kuntoon ja vauva tietää sitä, että sekin taas siirtyy.



Lisäksi mietin, onko minulla oikeutta kasvattaa maapallon väkimäärää. Kaksi lasta on tavallaan plusmiinusnolla sitten kun minä ja mieheni kuolemme.

mutta ei ole miestä ja opinnot kesken, joten ei ole oikein hyvä tilanne.

eikä riitäkään vaikken ole vielä työelämäänkään palannut. Eikä mieheni halua enempää. Eikä kohtunikestä. Eikä ole rahaa. Kaksi tervettä poikaa ja terve tyttö, musta ihminen on sairaan ahe jos pyytä elämältä vielä enemmän!

...mutta anyway, eiköhän 2kpl riittä näinä väestöräjähdyksen aikoina. Ja käytännön kysymyksenä tulee eteen se että työelämästä poissaolo rupeaa jo kostautumaan meidän perheessä taloudellisesti aika kovaa.

en tiedä jaksanko enää olla raskaana, muuttua ja lihoa, synnyttää en enää haluaisi, olen huono valvomaan ja nukkumaan. Ja elämä on ihanan helppoa nyt, kun olemassaolevat lapset ovat jo vähän isompia :-)